Syö periaatteesi, jos ne ovat hyviä

Meidän hamsterivalinnoissa on noudatettu hyviä periaatteita, minähän joskus täälläkin niitä listasin. Pitää olla naaras ja lyhytkarvainen. Väreistä normaali oli se, jota en oikein halunnut. Ja nyt sitten viimeiseksi olimme sitä mieltä, että otamme seuraavan syyrialaispoikasen vasta syksyllä, kun saamme parin viikon lomamatkan pakettin.

Nnoh. Moriartyn kanssa tuli luovuttua niistä sukupuoli- ja värikriteereistä ja todettua että ne olivat aika turhia. Moriarty oli mahtavaluonteinen herrasmies eivätkä lopulta sitten ne ulkonevat kivekset haitanneet yhtään mitään. Ja ettäkö normaali olisi tylsä väri? Kaikkea muuta, sehän oli hieno. Toki Moriartyn väri oli ainakin tuomareiden mukaan hyvä, Andrew palkitsi sen Helsingissä päivän parhaana norrena.
Nyt samaan myllyyn on menossa nuo loputkin periaatteet. Cutiepie's-Karoliina lähestyi minua taannoin ja teki tarjouksen, josta ei vain voinut kieltäytyä: saisimme sijoitukseen Moriartyn tyttärenpojan, pitkäkarvaisen normaalin poikasen nimeltään Cutiepie's Iloinen Intiaanikesä, s. 6.6.16. Pienihän se vielä on, mutta näyttää kuulemma ainakin väriltään todella lupaavalta eikä tyypiltäänkään vissiin täysin toivoton. Niinpä Karoliina haluaisi jättää sen jalostuskäyttöön ja tuli tarjonneeksi sitä meille sijoitukseen. Ja lomahoitokin järjestyy samalla kertaa. Vähän se pitkäkarvaisuus mietitytti, mutta hei haloo: Moriartyn tyttärenpoika! Haemme poikasen ensi viikolla.

Entäs Ada sitten? No tuolla se on edelleen, mihinkän se olisi joutunut. Toistaiseksi se on myös pysynyt dunassaan, kiitos tiheän kattokalterin. Siitä ei ole tullut otettua nyt juuri kuviakaan, kun se on huomattavasti kameraa vikkelämpi.