PetExpo

PetExpo oli nyt viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa ja siellä oli myös kaksipäiväiset hamsterinäyttelyt. Tuomareiksi oli kutsuttu Iso-Britanniasta kaksi tuomaria, Andrew Bryan ja Paul Sharkey, Andrew arvosteli lauantaina syyrialaisten ulkomuotoluokat ja sunnuntaina käsittääkseni kääpiöiden ukomuotoluokat. Paul arvosteli lauantaina syyrialaisten lemmikkiluokan ja sunnuntaina syyrialaisten ulkomuotoluokat. Pitkälle viime viikolle oli epävarmaa, pääsevätkö tuomarit Suomeen tuhkapilvien takia, mutta onneksi Hki-Vantaa avattiin loppuviikosta ja molemmat pääsivät paikalle. Ja toivottavasti ovat päässeet myös takaisinkin!

Olin kysellyt jo aiemmin, onko noille brittituomareille sihteereitä, sillä jos ei ole, minä voisin "uhrautua". Minähän olin englanninkielentaitoisena helmikuussa sihteeröimässä Susan Washbrookille Lempäälässä. Totesin jo tuolloin, että sihteerin homma on erittäin mielenkiintoista sen lisäksi, että siinä näkee itsekin kaikki luokan hamsterit ja hamsterithan ovat tunnetusti niin ihastuttavia, ettei mitään rajaa. Ja tälläkin kertaa näyttelyissä oli muutama niin suloinen ja muutenkin aivan ihana karvakaveri, että Andrew'n mielestä niiden bokseihin pitäisi kiinnittää tarra "If missing, ask secretary" (jos kateissa, kysy sihteeriltä).

Sihteerinhommista ei kuitenkaan kuulunut mitään, en tosin ottanut yhteyttä keneenkään hallituksen jäseneen henkilökohtaisesti, kunhan huutelin foorumilla vain. Lähdin kuitenkin lauantaina varmuuden vuoksi hyvissä ajoin messukeskukseen ja jos sihteeriä ei tarvittaisi, kiertelisin PetExpo-messut läpi ihan turistina. Ei pelkoa, minuthan napattiin heti hommiin. Lauantaina toimin Andrew'n sihteerinä ja sunnuntaina Paulin eli molempina päivinä sihteeröin syyrialaisten ulkomuotoluokat. Toisaalta olisin halunnut kyllä olla sunnuntainakin Andrew'n sihteerinä, kun hän tuomaroi kääpiöiden ulkkikset, mutta eipä minulla valittamista ole, sillä pääsin nyt kirjaamaan kahden eri tuomarin ulkomuoto-arvosteluja samasta lajista ja osin samoista eläimistäkin.

Niin että minä sähelsin kynän ja paperien kanssa molempina päivinä ja voin kyllä sanoa tehneeni ihan täyden päivätyön. Lauantaina oli yli 100 syyrialaista ulkomuotoluokassa ja sunnuntainakin melkein 80, joten hommaa riitti ja näyttelyt venyivät pitkiksi. Ei se sinänsä haitannut, molemmat tuomarit olivat todella mukavia ja aika kului rattoisasti vaikka kirjoittamista riitti. Kuten Lempäälässäkin, sihteerinä oppi taas kauheasti kaikkea uutta hamstereiden arvostelusta, niin ulkonäöstä kuin väreistäkin ja ihan kaikesta muusta.

SHY:n foorumilla on kalisteltu sapeleita näyttelyiden huonosta assistenttitilanteesta ja -toiminnasta. Totta on kyllä, että molempina aamupäivinä, mutta erityisesti lauantaina assareista ja heidän olemassaolostaan ei kyllä ottanut selvää ja muutaman kerran jouduin itse hakemaan häkkejä pöydälle. Ongelmana oli vähän se, että siinä hamsteripöytien luona pyöri niin paljon ihmisiä, ettei niistä tiennyt aina, kuka on assistentti ja kuka joku hamsterinomistaja tai ehkä vain yleisöä, niin ei siinä sitten viitsinyt alkaa käskyttää vieraita ihmisiä sen enempää. Enkä minä tunne esimerkiksi hallituksen jäseniä tai muita foorumiaktiiveja edes etunimeltä kuin muutaman, saati sitten ulkonäöltä. Iltapäivisin molempina päivinä assarit olivat löytäneet jo omat pöytänsä ja homma sujui suorastaan loistavasti.

Samalla tuli vastaan eroja Britannian ja Suomen hamsterijuttujen välillä. Sunnuntaina tuli hieman möhlittyä pitkäkarvaisten syyrialaisten arvosteluissa, koska Englannissa naarailla ei tule olla laahusta, mutta Suomen standardien mukaan se on sallittua ja toivottavaakin. Paul ei tiennyt tätä ja arvosteli brittistandardin mukaan eli muutamalle naaraalle tuli huomautus laahuksesta tai lähinnä laahustupsuista. Enkä minäkään ollut niin hyvin perillä Suomen standardeista (varsinkaan kun itselläni ei ole pitkiksiä ollut), että olisin osannut kertoa asiasta. No, onneksi se karvanmitta ei ollut arvosteluissa se kriittisin tekijä ja aika harvalle naaraalle siitä huomautettiin, joten arvosteluun tämä eroavaisuus ei vaikuttanut juuri mitään.

Andrew'n mukaan Britanniassa knikkiongelma on vähäinen ja se on enimmäkseen tiettyjen värien ongelma. Jokin harmaaista oli sellainen, joilla on knikkejä ja jokin toinenkin väri taisi olla. Niin että Britanniassa tuomarit eivät rutiininomaisesti tarkista syyristen häntiä näyttelyissä, kuten Suomessa tehdään. No, molemmat tuomarit tietysti tiesivät tämän ja tarkistivat hännät, joten se ei ollut ongelma. Ilmeisesti Britanniassa on onnistuttu knikit jalostamaan pois linjoista niin hyvin, että ongelma on likimain kadonnut. Tämä antaa varmasti uskoa Suomessakin siihen, että knikeistä on mahdollista päästä eroon häntien tarkkailulla ja jalostuksella. Britanniassa hamsteriharrastus on vuosikymmeniä pidemmällä kuin meillä, joten jalostusasioissakin he ovat meitä edellä.
Pääsin muuten itsekin viikonloppuna kokeilemaan parin knikkihamsterin häntiä, ulkomuotoluokissa oli muutama hamsteri, joiden hännissä oli sanomista ja tuomarit pyysivät minuakin kokeilemaan. Ihan kuin minä olisin mitään osannut sanoa, mutta yhdestä hännästä kyllä tunsin ihan selvästi omiin sormiini, että siinä on taitoskohta eli knikki.

Erään jännän asian molemmat tuomarit myös kertoivat. Olen nimittäin pitänyt täysin urbaanilegendana sitä uskomusta, että kilpikonnaväriset hamsterit olisivat jotenkin hankalampia luonteeltaan, samoin kuin keltaiset. Asiassa on kuulemma perää! Molemmat tuomarit nimittäin puhuivat tästä. Keltaiset (erityisesti naaraat) ja kilpparit eivät ole vihaisempia eivätkä hankalampia eivätkä ehkä temperamenttisempiakaan ja tutuille ihmisille ne ovat mitä ihastuttavimpia lemmikkihamstereita, mutta silti ne ovat vieraalle käsittelijälle hieman haastavampia. Voisi sanoa että ehkä vähän tarkempia omasta alueestaan.
Tämän huomasi myös kummankin tuomarin toiminnasta kun eteen tuli keltaisia tai kilpikonnia. Hamsterithan nukkuvat pääsääntöisesti näyttelybokseissaan ja muunväriset yleensä kannen avaamisen jälkeen suunnilleen napattiin suoraan tuomarin käsiin. Keltaisia ja kilppareita sen sijaan heräteltiin varovaisemmin, niistä nimittäin moni oli selkeästi sitä mieltä, että vieras käsi unia häiritsemässä ansaitsisi kyllä hammasta. Ne siis heräteltiin ensin kunnolla ja vasta sitten otettiin käsiin. Käsissä ne olivat aivan yhtä kiltisti kuin muutkin.

Ehdin minä vähän katsella näytteillä olevia hamstereita muutenkin, sillä esimerkiksi Katariinan emo Pai ja sen sisko Ella olivat molemmat lauantaina paikalla. Ellaa näin vain vähän, koska se oli kaivautunut nukkumaan boksinsa nurkkaan eikä vaivautunut juuri heräilemään meidän takia. Paita sen sijaan sain pitää omissa käsissänikin. Se oli aivan ihana ja iso meidän kuihtuneeseen Katariinaan verrattuna. Mitään hyviä valokuvia en saanut kummastakaan, harmi kyllä.

Saimme me pienen palkinnonkin, vaikka Katariina (tai Hilma) eivät vaivautuneet edes paikan päälle. Sunnuntaina jaettiin viime vuoden "Vuoden Voittaja"-palkinnot. Minä olin jäänyt sen ajaksi kirjoittamaan näyttelytuloksia puhtaaksi, koska tiesin ettei VV-palkinnot minua koske. Toki olin lukenut Poskipussin VV-listat läpi ja tiesin Katariinan sijoittuneen kolmanneksi syyrialaisten lemmikkipuolella, mutta eihän nyt kolmannelle mitään plakaatteja jaeta, eihän? Niinpä olikin iso yllätys, kun yhtäkkiä alettiin huutaa minun nimeäni, että tule hakemaan palkinto. "Mitä? Mikä?!", mietin ensin, muttei siinä auttanut muu kuin käydä pokkaamassa plakaatti.
Niin Katariina sai hienon pahvikyltin siitä kolmannesta sijastaan, joten tyhjin käsin ei tarvinnut kotiin tulla tälläkään kertaa vaikkei ollut edes hamstereita mukana. Täytyy varmaan kehystää se ja ripustaa seinälle, onhan se nyt hienoa, että meidän ihan omaksi iloksi hankittu lellikki on pärjännyt noin hienosti näyttelyissäkin.