Talvikkoa kiikarissa

Vaikka Karri ei aina ihan jaakaan minun mielipidettäni siitä, ettei ole elämää ilman kääpiötä (lajilla ei ole niin väliä, mutta kääpiöhamsteri on oltava), aloin taas jo katsella hamsteriyhdistyksen myyntipalstaa sillä silmällä. Talvikoita on tarjolla, aikuisia ja poikasia ja ihan lähinurkillakin, mutta ne himoitsemani helmiäisväriset ovat kiven alla.
Ajattelinkin viritellä verkot veteen. Helmikuun 18. päivä on Tampereella Virelässä SHYn näyttelyt ja näyttelyihin yleensä monet tuovat hamsterekita myyntiin. Kirjoittelin jo kyseisen näyttelyn jutteluketjuun ohimennen viestin, että onkos sinne tulossa talvikoita myyntiin, saattaisi kiinnostaa.

Pari ihmistä siihen koukkuun jo tarttuikin. Toinen tarjosi aikuista talvikkonaarasta, joka jalostukseen oli hankittu, mutta jäänyt lemmikkitasoiseksi ja väriltään normaali. Totta kai jo aikuinen talvikko kiinnostaisi aina ja normaali ei olisi värinä lainkaan hassumpi. Toinen vastannut oli iso talvikkokasvattaja, jolta on tulossa Tampereen näyttelyihin useammankin poikueen talvikoita myyntiin ja, mikä parasta, siellä on myös helmiäisiä! Hän lupasi tarkistella poikasten sukupuolia ja jos siellä suinkin on tarjolla naarasta, niin tokihan minä sen mielelläni otan.

Hieman hirvittää kuitenkin ajatella talvikonpoikasta ja sitä käsittelyprosessia! No, johan me onnistuimme Loviisan kanssa ihan hyvin, että yhden poikasen verran on kokemusta syyrialaisista, mutta talvikonpoikanen on niin mahdottoman pieni ja hirmuisen vikkelä. On siinä taas työmaata kerrakseen, jos sopiva poikanen löytyy.

Tosin, samainen ihminen, joka sitä aikuista talvikkoa tarjosi, kasvattaa campbelleja ja tässä kevään mittaan olisi ainakin yksi poikue syntymässä, olikohan useampiakin. Voi että campsyja emme ole kokeilleetkaan...

Ps. katselin eilen tarkemmin läpi sitä kuittia, jonka olin torstaina saanut Veteriltä Pertin lopettamisesta. Siellä printataan aina laskuerittelyt ja ell:n hoitokertomus. Hoitokertomus oli tietysti lyhyt: vointi ei parantunut ja lopetetaan turhien kärsimysten välttämiseksi. Ja loppulauseena oli "Otamme osaa suruun".