Hyvästi Pertti

Tänään oli Pertille varattu aika Veteriin ja siinä kävi kuten olin arvellutkin: lääkärillä ei ollut oireille nimeä eikä hoitoa, varsinkaan kun toinen antibiootti oli laajakirjoisimpia mitä löytyy. Yli viidenneksen painonpudotus kuukaudessa, kaljuutuminen ja tiheä, edelleen vinkuva hengitys eivät luvanneet hyvää. Niin päädyimme jo ennalta arveltuun mutta aina yhtä surulliseen ratkaisuun, lopetukseen. Olemme siis taas yhden hamsterin talous.
Veterissa ei Perttiä nukutettu perinteisesti piikillä vaan se siirrettiin kuljetusboksista tiiviiseen muovirasiaan, jossa oli nukutusaineeseen kastettu vanutuppo. Pertti nukahti sinne nopeasti viimeisen kerran. Se vaikutti ainakin minusta vähän kivemmalta keinolta kuin piikitys, josta yleensä tahtoo tulla hamsterin pitelijälle puremavammoja.

Olen todennut jo aiemmin että robo ei taida olla meidän laji hamstereista ja Perttihän oli nimenomaan "kokeilu". Luulen että meille ei toista roboa tule. Siitä huolimatta Perttiä on kova ikävä, se oli meille rakas pikkuviikari ja olisi se nyt saanut mieluusti kauemminkin elää. Ehkä meille tulee taas talvikko jossain vaiheessa, kunhan nyt pahin suru Pertin takia haihtuu.