Joulukuun puolivälissähän Perttiä kiikutettiin lääkäriin vinkuvan hengityksen takia ja se sai sieltä antibioottikuurin. Kuuri syötiin (melkein) kiltisti ja vinkuminenkin väheni huomattavasti, vaikkei loppunutkaan kokonaan.
Olin joulun ja välipäivät poissa Tampereelta ja kun perjantaina palasin sinne reilun viikon jälkeen (Karri oli ollut kotosalla välipäivät, eivät hamsterit niin kauaa olleet yksikseen), minua odotti laihtunut, kyljistään lähes kalju Pertti. Toisessa kyljessä oli vielä isohko rupikin, lieneekö rapsutellut itsensä rikki vai mikä lie syynä. Karri oli kyllä raportoinut minulle, että kyljet näyttävät vään pahoilta ja että paino on laskusuunnassa, mutta mitäpä minä olisin osannut asiaan sanoa näkemättä. Muuten Pertti on kyllä vaikuttanut kohtuullisen pirteältä, syö, juo ja touhuilee.
Otin tänä aamuna ensitöikseni puhelun taas eläinlääkäriasemalle ja vien Pertin sinne näytille keskiviikkona. Katsotaan sitten mikä on tuomio. Perttihän ei ole roboksi vielä mikään ikäloppu, ne ovat kuuleman mukaan hivenen pitkäikäisempiä kuin talvikot ja syyrialaiset ja yli kaksivuotias robo on aivan yleinen näky.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti