Ei se nyt kovin hyvältä näytä...

Pertin antibioottikuuria on jatkunut nyt viikon verran, mutta tilanne ei ole sanottavasti parantunut. Turkki ei tietysti tässä ajassa ehdi juuri kasvaa eikä suurimmat ruvetkaan kadota, mutta painokaan ei ole noussut ja varsinkin ärsyyntyneenä Pertin hengitys vinkuu vielä.

Antibiootti on mennyt sittenkin parhaiten alas pakkosyötöllä eli roboa niskasta kiinni ja pikku tippa lääkettä suupieleen, Pertti on sen siitä mutustellut sitten suuhunsa. Siinä on vain se vika, että Perttiä selkeästi alkaa vituttaa joka-aamuinen ja -iltainen räpeltäminen. Myönnän ettemme ole käsitelleet Perttiä järin paljon sen vilkkauden takia, yleensä siirto kuljetusboksiin siivoamisen ajaksi on hoitunut paperirullan avulla ja niskaotetta on tarvittu vain kynsiä leikatessa. Pertti ei ole sanottavasti ollut innoissaan niistäkään, mutta sietänyt käpälöinnin kohteliaasti. Nyt se lähtee karkumatkalle heti kun dunan kattokalteri kolisee ja se on puraissutkin meitä molempia, Karria ihan niin että meni verille asti. Herrasmiesmäisyys on kaukana. Niskaotteen saaminen on aina vain vaikeampaa, kun ei tahtoisi ihan järjettömiä puremavammoja itselleenkään hommata ja mitä kauemmin hommassa menee, sen enemmän Pertti stressaa. Ja tietysti on aina myös se mahdollisuus, että Pertti puree ja vastustelee sen takia että siihen sattuu (kasvain tms).

Vaikka kuuria olisi vielä toinen viikko jäljellä, varasin torstaiksi ajan Veterin hamsteriekspertille ja katsotaan mitä hän on asiasta mieltä. Tämä ei oikeasti ole enää kivaa kenenkään kannalta.