Melkein vahinko

Ajattelin tänään siivota hieman Karamellin asumusta. Olen antanut sille muutaman porkkananpalan ja ruokapiilot pitäisi päivittäin tarkistaa ettei jää tuoreruokaa pilaantumaan. Koska Karamelli ei ole vielä läheskään käsikesy, mietin operaatiota vähän aikaa: minun pitäisi siirtää se häkistään kuljetusboksiin. Ja mitenköhän ihmeessä sekin onnistuisi?

Otus pysytteli itsepintaisesti pesämökissään enkä raaskinut mennä sitä sinne häiriköimään. Yritin houkutella sitä ulos sieltä tarjoamalla herkkupaloja. Ensimmäinen toimi, mutta kiinniottoyritys epäonnistui. Tyhmä se kaveri ei ole, koska sen jälkeen eivät kädestä tarjotut lahjukset enää kiinnostaneet.

Sain kuin sainkin sen kiinni, mutta liukas veijari räpisteli itsensä irti ja putosi! Oli niin onni onnettomuudessa, että siinä alla sattui juuri olemaan paperikassi, joka oli melkein täynnä rutattua lahjapaperia. Karamellin pudotus oli siis varsin pehmeä. Minä nostelin paperit pois ja Karamelli kökötti paperipussin pohjalla. Sieltä se oli helppo ottaa uudelleen kiinni ja heivata kuljetusboksiinsa. Olin laittanut boksiin seuraksi vanhoja puruja, ruokakupin ja vessapaperirullan. Aikansa elämöityään hiiru päätti kaiketi yrittää asettua taloksi ja silppusi rullan sisustustarpeiksi.

Ja hyvä olikin että tein tupatarkastuksen! Ruokapiilosta löytyi muutama porkkananpalanen, jotka oli jätetty odottamaan niukempia aikoja. Koska niitä ei tule, siivosin ne kylmästi pois. Huuhtelin häkin kuumalla vedellä, ajattelin etten ihan kaikkia vanhoja hajuja pese pois vielä mäntysuovan kera. Laitoin häkin uudelleen kondikseen ja boksista häkkiin siirto tapahtui ilman suurempia välikohtauksia. Puru varmaan täytyy vaihtaa johonkin toiseen, koska siitä irtoava pöly tuntui käyvän omaan nenääni jonkin verran. Nyt pikkukaveri touhuilee siellä ja kiire on kova kun pitää taas hamstrata ja varastoida.

Tässä päivän kuva, tarkennus on päin mäntyä, koittakaa kestää.