Kuinkas moni muistaa vielä tämän pienen mönkijän vuoden takaa? Tai ei nyt niin pienenkään, mutta kuitenkin. Muutama päivä sitten tuli täyteen tasan vuosi siitä, kun haimme Katariinan Helsingistä.
Tämän vuoden aikana olemme tutustuneet moneen uuteen asiaan: kaltereiden järsimiseen, dunan järsimiseen, näyttelyihin ja sitä kautta muihin harrastajiin, hamsterin juoksuttamiseen vapaana, uusiin lempi- ja inhokkiruokiin, hamsterin itsepäisyyteen, vain muutaman asian mainitakseni. Osin Katariinan syytä on sekin, että meille tuli Hilma.
Katariina on osoittautunut yhtä suureksi persoonaksi kuin Karamelli oli, mutta monissa asioissa aivan erilaiseksi, vaikka samaa lajia Karamellin kanssa edustavat. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin se, että pieni eläin on niin luottavainen, että kiipeää kädelle tai jalkojen päälle tai olkapäille päästäkseen parempiin tähystysasemiin. Ja mainio stressinpoistajakin Katariina on.
Niin että eipä olla kyllä yhtään mitään hävitty, kun Katariina ostettiin!
1 kommentti:
Niinpä,muistan kun M oli pieni tai ei niin pieni mutta pieni kuitenkin.Silloin meillä oli niitä taskukenguruita eli gerpiilejä.Niitä myös juoksutettiin keittiön lattialla,itsekin lattialla istuen.Niinpä ne pienet viipeltäjät vipelsivät housun lahkeesta säärtä pitkin tai käsivartta pitkin hihan suusta.Se oli mukavaa aikaa se.
-MUR-MUR-
Lähetä kommentti