Pikkuvilpertillä on taas vauhti päällä. Katariina heräili tuossa kahdeksan kierteillä ja on nyt aloittanut samanlaisen riehumisen kuin eilenkin. Yhden ikävän tavankin se on ehtinyt jo kehittää, nimittäin kaltereiden järsimisen. Korkean mökin katolta se pääsee hampaiksi kattokaltereihin ja niitä se jäystää innolla, vaikka dunassa olisi kaikenlaista kivempaankin jyrsittävää, pahvilaatikoita ja puukalusteita. Tänään se pääsi vähäksi aikaa juoksentelemaan isoon pahvilaatikkoon, jossa oli kaikenlaista uutta aktiviteettia.
Katariinalla ei näytä olevan minkäänlaista itsesuojeluvaistoa kun se koheltaa pitkin dunaansa. Aina silloin tällöin dunasta kuuluu erilaisia mätkis-ääniä, kun se mätkähtää alas milloin mistäkin. Onneksi ei sentään korkealta ja purukin on aika pehmeätä.
Käsittelimmekin sitä jo vähäsen. Erona Karamelliin on se, että Katariinaa ei käsi sinänsä kiinnosta. Karamelli oli heti ensimmäisesti päivästä alkaen kiinnostunut kädestä, oli siinä ruokaa tai ei ja se tuli uteliaana nuuskimaan. Katariina sen sijaan nuuhkaisee kättä jos sattuu olemaan lähellä, mutta muuten se mennä touhottaa omiaan kädestä piittaamatta. Tosin silloin käsi kiinnostaa jos sitä pitkin pääsee kiipeämään ylöspäin pois dunasta.
Katariinan väristä sen verran, että se ei ole siis hunaja vaan hunaja-kyyhkynharmaa. Ja lisäksi sen emä ei ole creme vaan keltainen. Tämä siis tarkoittaa sitä, että Kata ei olekaan "värivirheellinen", molemmat vanhemmat ovat keltapohjaisia ja Katariina itse on oikein hieno hunaja-kyyhkynharmaa. Mikään ei estäisi teettämästä Katariinalla pentuja, mutta se ei edelleenkään kuulu suunnitelmiin.
Mahdottoman suloinen tuo pieni kyllä on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti