Hyvästi Karamelli!

Karamelli lopetettiin tänään. Kuten kirjoitin aamulla, vein Karamellin tänään eläinlääkäriin. Mitään selkeätä vikaa ei pintapuolisesti löytynyt, antibioottikuuria olisi voinut kokeilla, mutta senkään tehosta ei ollut suurempia takeita ja toisaalta lääkintä (kymmenen päivän kuuri, kaksi kertaa päivässä) olisi aiheuttanut oman stressinsä myös. Tänään oli jo tarpeeksi vaikeata kaivaa pikkuinen kesken unien mökistään.
Lääkäri totesi, ettei lopettaminen olisi ainakaan huono ratkaisu, koska Karamelli on kieltämättä jo suhteellisen iäkäs eikä siitä enää nuoremmaksi muuttuisi ja että onko se sitten hamsterinarvoista elämää, jos vain syö ja nukkuu. Niinpä päätin, että ehkä lopettaminen on kuitenkin paras ratkaisu, jos ei muuta niin voi ainakin olla varma, ettei se enää kärsi. Niinpä Karamelli nukutettiin ikiuneen.

Voi kamala kun itkettää, vaikka kuinka oli jo viikonloppuna yrittänyt psyykata itseään siihen, ettei Karamelli välttämättä elä enää kauaa ja että lopetus on ehkä armeliain ratkaisu. Ja vaikka jo Karamellin tullessa taloon tiesimme, ettei se ole meille kovin pitkäikäinen lemmikki. Yllättävän rakas siitä silti tuli ja nyt on ikävä.

Tämä blogi ei kuitenkaan jää tähän, luulen. Alamme miehen kanssa etsiskellä uutta hamsteria jollain aikataululla, nyt kun on jo dunat ja tarvikkeet valmiina ja kokemustakin vähäsen. Hamsterin hankintaan alunperin kovin nihkeästi suhtautunut mies on aivan ehdottomasti sitä mieltä, että meille hankitaan toinen hamsteri. Ja ehdottomasti myös sitä mieltä, että se on syyrialainen, olen yrittänyt esitellä netistä mahdollisimman suloisia kääpiöhamstereiden kuvia, mutta mies ei ole niille juuri lämmennyt. Totta kyllä, että itsekin haluan toki syyrialaisen, nyt kun niiden hoitoa on vähän jo oppinut.

Niin että jos jollakin lukijalla on tiedossa Tampereen seuduilta tai lähistöltä tai edes jotenkin järkevien julkisten yhteyksien päästä kasvattajaa, jolla sattuisi olemaan sopiva juuri syntynyt, piakkoin syntyvä tai suunnitelmissa oleva syyrialaispoikue, niin olisimme kiinnostuneita kuulemaan lisää. Jos täydellinen poikanen tai vaikka aikuinenkin löytyy, niin ei se matka liene mikään maailman suurin ongelma, aina jostain löytyy auto lainaan.
Ykkösvaihtoehto olisi ehkä lyhytkarvainen naaras. Uroskin käy, ei sen puoleen, pitkäkarvaisiin meillä ei ole suurempia intohimoja ja voisimme mieluusti ottaa sijoitukseenkin hamsterin. Erityisplussan saa laikukkaasta tai valkonauhaisesta väristä, jos on vielä valkokirjokilpikonna, niin se olisi jo ihan täydellinen. Emme me hae Karamellin kopiota, mutta kilpikonna nyt vain on niin kaunis väritys, että ainakaan minä en vastusta, jos meille toinen sellainen tulisi.
Asialla ei ole kiire, emme tarvitse hamsteria nyt aivan heti tällä hetkellä tai mieluummin jo eilen, meillä riittää kyllä aikaa odotella sitä "täydellistä" lemmikkiä meille. Tarjolla olisi turvallinen koti, jossa ei ole muita lemmikkejä eikä pieniä lapsia, hyvänkokoinen duna (n. 95*50 cm) ja toivoakseni mahdollisimman hyvä hoito ja huolenpito. Näyttelyihin ei toistaiseksi ole kiinnostusta, koska meillä ei ole hajuakaan miten niissä homma toimii, mutta koskaanhan ei saa sanoa "ei koskaan". Emme kuitenkaan lupaa mitään.