"Ei omena kauas puusta putoa", sanotaan.
Allekirjoitan Katariinan kohdalla tuon täysin. Lueskelin Petsiestä Katariinan isän blogia, johon oli kirjoitettu jo helmikuussa juttu siitä, että kyseinen hamsteriherra on aina tilaisuuden tullen repimässä kaikkea kankaista, mitä eteen vain tulee. Nnoh, Katariinan taipumus samanlaisiin aktiviteetteihin huomattiin jo kotimatkalla, jolloin se pääsi hampaiksi kuljetusboksiaan ympäröiviin pyyhkeisiin. Koska olimme tylsiä ihmisiä, siirsimme junamatkan ajaksi pyyhkeet pois talttahampaiden ulottuvilta.
Mutta sehän ei siihen jäänyt.
Varsinkin näin aurinkoisina päivinä meillä on ollut tapana pitää dunan toisessa päässä pyyhettä varjostamassa pahimpia auringonsäteitä. Dunahuoneen ikkuna näet on itään ja aamuaurinko paistelee sieltä osan aikaa suoraan dunaankin, vaikka se onkin sisemmällä huoneessa. Eikä huoneessa ole verhoja ja säleverhotkin ovat rikki... Verhot ovat kyllä hankinnassa ennen kesää ja dunakin ehkä siirretään toiselle seinustalle, joka on varjoisampi. Joka tapauksessa aamulla herätessämme laitamme pyyhkeen dunan varjoksi ja otamme sen pois kun tulemme töistä kotiin (mikä tapahtuu yleensä ennen kuin Katariina herää).
Tässä eräänä iltana kuitenkin lähdimme miehen kanssa suoraan töistä keskustaan syömään. Tulin kotiin joskus kahdeksan kierteillä ja siinä vaiheessa termiitti oli jo iskenyt. Pyyhettä oli revitty kaltereiden raosta niin että dunassa oli iso kasa kiharaista sinistä lankaa ja pyyhkeestä paistoi päivä läpi. Siinä oli iso reikä. Vaan oma vika, sitäkös en tullut suoraan töistä kotiin pelastamaan pyyhettä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti