*huokaus*
Eipä sitä uskoisi ellei itse kokisi. Asunto ja erityisesti työhuone tuntuu nyt NIIN tyhjältä ja kolkolta ilman Karamellia. Ei ole enää ketään, jolle aamupalalla sanoisi huomenta, ei ole mitään syytä ulkovaatteet riisuttuaan mennä vilkaisemaan työhuoneen dunaa, tietokoneella istuessani ei selän takaa kuulu enää tuttuja rapinoita. Niinkin pieni eläin ja vaikka vain dunassaan asusteli, mutta silti se jätti jälkeensä jättiläismäisen aukon.
Ikävä sitä pikkuhiirulaista on, ei käy kieltäminen.
2 kommenttia:
Voimia!
Olen aina välillä seuraillut blogiasi ja nyt sitten yllätyin, kun huomasin ensimmäisen hamsterinne kuolleen. Voi kurjuus, tuntuu aina niin ikävältä kun se ero koittaa. Oma erittäin rakas hamsterini nukkui ikuiseen uneen juuri tammikuussa. Vaikka ikävä oli aivan hirveä, enkä saanut itkua loppumaan, olen kuitenkin onnellinen että se sai elää hyvän ja pitkän elämän, olihan se lähes 3-vuotias kuollessaan. Nyt on jäljellä nuorempi hamsteri, joka on vasta reilun vuoden ikäinen. Kova tyttö menemään vielä :)
Lähetä kommentti