Talvikkokuumetta

Olenhan jo aikaisemminkin vihjaillut tässä blogissa, että myös kääpiöhamsterit, varsinkin talvikot olisivat erinomaisen suloisia pikku-vekkuleita. Viime viikonlopun näyttelyissä tuli sitten nähtyä näitä söpöläisiä sen verran, että ajatus ikioman talvikon hankinnasta kuulostaa aina vain paremmalta ja paremmalta. Viimeinen naula tähän arkkuun oli se, että sain eilen yhteydenoton eräältä muista yhteyksistä tutulta hamsteri-ihmiseltä ja hän kasvattaa pienimuotoisesti talvikkoja. Tuli siinä kyseltyä vähän noista hänen talvikoista ja poikassuunnitelmista.
Hänelle on tiettävästi syntymässä talvikkopoikue elokuun lopulla tai syyskuun alussa ja toinen vanhemmista on helmiäisnormaali, toinen normaali, joten luultavasti poikueessa saattaisi hyvällä onnella olla helmiäisnormaaleja poikasia. Värillähän ei tietysti ole niin väliä, mutta nuo melkein valkoiset helmiäisvärit ovat kyllä sulattaneet minun sydämen ihan täysin. On tosin myönnettävä, ettei normaali tai safiirikaan olisi yhtään huono värinä, ovat oikein kivoja toki. Ja huomioon on otettava sekin, että minä olen etsimässä ihan vain lemmikkihamsteria, minulle on siis aika turha myydä sitä poikueen lupaavinta näyttelytähteä ja jalostushamsteria vain siksi, että se sattuisi olemaan helmiäisnormaali.

Ihan vielä en tehnyt edes alustavaa poikasvarausta, vaikka mielessä kyllä kävi. Ja kun mieskin oli eilisiltana baarissa eikä esittämässä mutinoita asiasta...
Tärkeintä olisikin selvittää, miten paljon talvikon hoito ja käytös eroavat syyrialaisnaaraista, joista meillä nyt on jo vähän kokemusta. Lueskelin netistä hoito-ohjeita, mutta otin yhteyttä myös Satumetsän Niinaan, jolla on sekä syyrialaisia että talvikoita ja näinollen taatusti käytännön kokemusta näiden eläinten eroista.

Niinalta tulikin vastaus hyvin nopeasti. Talvikko syö melko tavalla samaa sapuskaa kuin syyrialainenkin, tosin ruoka voi olla kevyempää, koska talvikot saattavat olla herkempiä lihomaan. Prestigellä on myös myynnissä kääpiöille tarkoitettua ruokaa, joka on kuulemma ihan kohtuullista ravintoa. Tuoreruokinta menee saman kaavan mukaan, määrät vain ovat pienempiä kuin syyrialaisella.

Talvikon hoidon erot ovat lähinnä siinä, että urokselta täytyy säännöllisesti puhdistaa hajurauhanen, joka on mahassa ja kynnet kasvavat helpommin ylipitkiksi kuin syyrialaisilla. Lisäksi talvikko on syyrialaista kömpelömpi ja terraariossa tuleekin varmistaa, ettei se pääse kiipeämään ja putoamaan, jolloin se voi loukata itsensä. Sen sijaan puruja saa olla reilusti, koska ne pitävät kaivelusta. Kaivelun ja ulkonevien silmien takia on tärkeätä, ettei puru ole pölyävää, pöly saattaa aiheuttaa silmäongelmia.

Niinan kertoman mukaan talvikoilla on aika paljon vaihtelua luonteessa ja käyttäytymisessä, tosin urokset ovat yleensä lempeämpiä, naaraat saattavat varsinkin isommassa terraariossa käydä reviiritietoisiksi ja purra. Uros siis lienee parempi hankinta ensimmäiseksi talvikoksi. Sukupuolesta riippumatta on toki tärkeää, että hamsterin vanhemmat ovat kilttejä ja helppoja käsitellä. Luonne lienee jossain määrin periytyvää ja toisaalta poikaset varmaan katsovat emoltaan käytösmallia. Myös aktiivisuudessa on yksilökohtaisia eroja, toiset ovat vauhdikkaita, toiset eivät.
Yleisesti talvikot ovat kuulemma vähemmän epäluuloisia ja vähemmän ahneita ruuan perään kuin syyrialaiset, mutta samaan tapaan uteliaita. Eivätkä talvikot ole yhtä nerokkaita kuin syyrialaiset, varsinkin syyrisnaaraat, jotka meidän kokemuksen mukaan saattavat kehitellä vaikka minkälaisia tempauksia.
Tästä kertonee jotain se, että kun suunnittelimme Karamellin kuoleman jälkeen uuden hamsterin hankintaa, miehen ensimmäinen kommentti oli ettei muulla niin väliä, kunhan uusi tulokas on ahne ja ovela. Se kuvaakin syyrialaisnaarasta aivan erinomaisesti ja Katariina on täyttänyt molemmat vaatimukset enemmän kuin hyvin. Talvikko ei välttämättä sovellu tähän kuvaukseen niin hyvin kuin nuo pikku-Einsteinit, joita myös syyrialaisiksi kutsutaan. Voi siis olla, että talvikko jää enemmän minun jutukseni, mies ei välttämättä innostu niistä niin kuin Karamellista silloin aikoinaan.

Saa siis nähdä tosiaan, josko sitä rohkenisi ottamaan talvikon itselleen. Sopiva dunahan meillä olisi valmiina, Karamellin vanha, jos vain siihen löytyvät pohjan klipsut vielä jostain. Vaikka eipä tuollainen pieni duna kovin kummoisia maksa vaikka uudenkin ostaisi.

Joku on muuten kiristänyt siellä näyttelyissä Katariinan turboruuvia, se on nimittäin näyttelyiden jälkeen ollut todella aktiivinen ja vauhdikas kun ulkoilutan sitä vaatehuoneessa. Aiemmin se on saattanut keskittyä koko sen puoli tuntia, kolme varttia, tunnin ajan pahvilaatikon jyrsimiseen eikä vaatehuoneen juoksupyöräkään ole kiinnostanut viime aikoina. Mutta nyt se ei juuri järsi pahvilaatikkoa, juoksupyörällä otetaan vauhtia ja muutenkin se on hyvin eläväinen ja vipottaa pitkin poikin, kiipeileekin ihan uudella innolla.
Vai mahtoikohan se kuulla ulkomuototuomarin kommentin, että on hieman tuhti hamsteri, ajatteli pienessä päässään, että häntähän ei toiste tuhdiksi sanota ja päätti aloittaa kuntokuurin...