Esittelyssä hamsterit: Karamelli

Päätin blogin uusia lukijoita varten tehdä esittelyt meidän hamstereista. Ensimmäisenä vuoron saa kaiken pahan alku ja juuri, nyt jo edesmennyt vanha rouva Karamelli.


© KH

Karamelli oli lyhytkarvainen, musta valkokirjokilpikonna syyrialaisnaaras. Se oli syntynyt 11.7.2007 ja eläinkaupasta se päätyi alunperin veljentyttärelleni. Muuttojen takia Karamelli kuitenkin jäi ilman pysyvää kotia ja elokuussa 2008 veli kysäisi minulta ja mieheltä, josko me ehkä haluaisimme ottaa sen. Minä kyselin hamsterin hoidosta ja muusta tarkemmin ja ajattelin, että voisihan sen ottaa, vaikkei minulla mitään käytännön kokemusta ole mistään pikkujyrsijöistä. Mies sen sijaan suhtautui penseästi koko hamsteri-ideaan, mutta taipui sitten yhden illan lirkuttelin ja painostuksen jälkeen.
Karamelli saapui meille Tampereelle 4.10.2008 kaikkien tavaroidensa kanssa ja meidän elämä hamsterin kanssa alkoi. Emme osanneet kumpikaan, mies tai minä arvata lainkaan, miten ihastuttava lemmikki hamsteri oikeasti onkaan. Niin touhukas ja suloinen ja ovela! Karamelli kietoi meidät välittömästi tassunsa ympärille, yhtä lailla minut kuin miehenkin.
Jo ennen Karamellin tuloa meille olin hankkinut kaikkea mahdollista hamsteritietoa, mitä netistä oli löydettävissä. Mikään ei kuitenkaan valmistanut minua siihen, millaisia pieniä hurmureita nämä voivat olla.

Vuoden 2009 alussa Karamelli alkoi kuitenkin vanheta, se passivoitui selvästi, liikkui vähemmän ja varovasti. Kun helmikuun lopussa sillä alkoi ilmetä erilaisia sairausoireita, vein sen eläinlääkäriin ja totesimme yhteistuumin, että vuosi ja 7 kuukautta on ihan hyvä ikä hamsterille. Pikkurouvan oli aika päästä pois.

Mutta ei elämää ilman hamsteria. Karamellin kuoleman jälkeen aloimme etsiskellä uutta nakkihäntää, siitä olimme miehen kanssa sopineet jo kuukausia ennen kuin Karamelli lopetettiin. Karamelli tuleekin aina olemaan meille se hamsteri nro 1, joka hurmasi meidät touhuillaan, persoonallaan ja suloisuudellaan.