"Jahah, tänne on taas henkilökunta tuonut jotain uutta ja tuntematonta", Katariina totesi nähdessään nurkkaan ilmestyneen sinisen muovikipon.
Tarkemman tarkastelun perusteella muovikippoon oli kerätty sitä samaa kaiveluun sopivaa maa-ainesta niin kuin siinä aikaisemmassakin soikeassa kaiveluastiassa. Jotain tuttuja puruja, papanoita ja ryöstettyjen varastojen jäänteitäkin oli samaan kippoon eksynyt. Selvästikin tässä oltiin nyt jonkin suuremman salaliiton jäljillä, Katariina tuumi kaivellen muovikipon sisustaa syvemmältä.
"Ei, mutta hetkinen, tämä kippohan on irrallaan pohjasta! Henkilökunta on selvästi tarkoittanut sen esteeksi minun ja vapauden välille! Tälläinen ei kyllä vetele! Syön ja kaivan itseni tästä läpi!" Katariina uhosi närkästyksissään ja ryhtyi tuumasta toimeen.
Yön pimeydessä purut vain pöllysivät ja kuului hiljainen muovin nakerrus Katariinan koettaessa hampaitaan uuteen pottaan. Aamulla henkilökunnan herätessä tarkastuskäynnille oli dunassa pottanurkka kaivettu täysin puhtaaksi Katariinan etsiessä pakoreittiä ja turhautumista oli selvästi purettu etsimällä vaihtoehtoisia reittejä myös muualta dunasta sekä järsimällä tunnelilaatikoita. Itse Katariina oli todennäköisesti vetäytynyt kypsyneenä nukkumaan ajatellen: "Pitäkää tunkkinne, minähän en mihinkään muovisankoon ala pissata, posliinia sen olla pitää".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti