Kuukausi kärisevää kääpiötä

Siitä alkaa olla kuukausi, kun Siri kotiutui, kiroileva pieni vaaleanharmaa suloinen karvapallo. Olin saanut Arjalta asialliset varoitukset pikkuisen temperamentista, mutta eihän se loppujen lopuksi niin paha ollutkaan. Karri kesytti Sirin ihan käsikesyksi sen viikon aikana, kun minä olin poissa. En tiedä, miten se tapahtui, mutta ehkä Karrilla on kokemusta vaikeiden naisten käsittelystä...

Joka tapauksessa meillä on nyt siis varsin rohkeasti käsissä vipeltävä pieni talvikko, joka ei pelkää kättä yhtään. Ajoittaisia kärinöitä tulee edelleen, jos eksymme käsinemme neidin mielestä liian lähelle hänen reviiriään, mutta käsittely sujuu nätisti.

Tosin se on pakko myöntää, että paikoillaan tuo pieni elohopeatyttö ei pysy sitten hetkeäkään, joten kynsienleikkuu on ihan samanlaista yksinpuhelua kuin Hilmankin kanssa: "Katos nyt kun mä napsaisin tuosta tuon kynnen ihan rauhassa... älä räpiköi... oles nyt paikallasi hetkinen... no nyt olis kynsi hollilla... pahus... älä mene hihaan... äläkä yritä karkuun... pois sieltä villatakin mutkasta... noni noni... ähäkutti, yksi kynsi leikattu... noh, pysy nyt paikoillasi... okei, katotaan huomenna uudelleen".