30.3.12

Sihteerinä ulkomaiselle tuomarille

Poskipussi 1/12 tupsahti tässä viikolla postin mukana meillekin ja tällä kertaa juttujen joukossa oli myös minun kirjoittama artikkeli otsikolla "Sihteerinä ulkomaiselle tuomarille". Artikkeli on tässä:

SIHTEERINÄ ULKOMAISELLE TUOMARILLE

Tuomarin sihteerinä toimiminen on suomalaisten tuomarien kanssa varsin yksiviivaista puuhaa: tuomari kertoo, mitä kaavakkeeseen tulee kirjoittaa. Sihteerin homma muuttuu kuitenkin varsin erilaiseksi ja haastavammaksi, jos tuomari on ulkomaalainen, joka ei puhu suomea.

Mitä sihteerin tarvitsee osata?
Hyvä kielitaito on tietenkin perusjuttu, mitä tarvitaan ulkomaisen tuomarin kanssa. Sihteerin tulee puhua englantia tai ruotsia suhteellisen sujuvasti ja ymmärtää puhuttua kieltä vieläkin sujuvammin. Suomalaisen tuomarin kanssa ei sihteerin välttämättä tarvitse puhua juuri mitään, koska lomakkeisiin kirjoitetaan suoraan se, mitä tuomari sanoo ja suomalainen näyttelypuuha standardeineen kaikkineen on tuttua tuomarille. Ulkomaisten tuomarien kohdalla tähän ei voi tuudittautua, vaan sihteeri joutuu useinkin kysymään tuomarin käyttämille termeille tarkennusta tai selitystä, jotta osaisi muotoilla asian arvostelulomakkeeseen mahdollisimman oikein suomeksi. Tähän tarvitaan suomalaisilta joskus puuttuvaa rohkeutta puhua vierasta kieltä, vaikkei tuotettu puhe olisikaan kaikkien kielioppisääntöjen mukaista.

Lisäksi ulkomaalainen tuomari tarvitsee enemmän opastusta sihteeriltä, esimerkiksi siitä milloin lounas on, missä se tarjoillaan, pidetäänkö taukoja, saako kahvia, mistä löytyy naistenhuone ja mihin voi mennä tupakalle. Lisäksi sihteeri on se, jolta kysytään miten paljon voi hamstereita palkita, miten sertit, ruusukkeet ja muut sellaiset menevät, onko tuomarin suosikkia pakko jakaa, missä menee veteraaniluokan ikäraja, miten paljon saa antaa kunniamainintoja ja niin edelleen. Tällöin olisi ihan suotavaa, jos sihteeri tietäisi nämä asiat jo valmiiksi, mutta onneksi hamsterinäyttelyissä on läsnä kokeneempia harrastajia, jotka osaavat opastaa tietämätöntä sihteeriä.

Joskus tuomari ei ole ihan varma Suomen standardeista, ne vaihtelevat hieman maasta toiseen ja ihannetapauksissa sihteerin pitäisi tuntea myös hamstereiden suomalaiset standardit yksityiskohtineen. Yleensä kuitenkin riittää, että lähistöllä on joku, joka osaa kysyttäessä neuvoa, mutta se on useimmiten suomalaisen sihteerin tehtävä selvittää nämäkin asiat.

Kuitenkaan kielitaitoa ei näillä tiedoilla voi korvata. Itse jouduin ensimmäisen kerran ulkomaisen tuomarin sihteeriksi aivan täysin kylmiltäni. En ollut koskaan toiminut sihteerinä aikaisemmin, en edes assistenttina ja muutenkin kyseessä oli vasta kolmannet hamsterinäyttelyt, joissa olin ikinä käynyt. Olin aivan pihalla serteistä, arvostelukaavakkeista ja oikeastaan ihan mistä tahansa muustakin, mutta englantia osasin. Hengissä siitä selvittiin ja kaikki palkinnot saatiin jaettua kuten pitääkin. Osakiitos kuuluu tietenkin tuomarille, joka ei onneksi ollut aivan yhtä keltanokka Suomen näyttelyasioissa kuin sihteerinsä ja toinen puolikas kiitoksista kuuluu niille aktiiveille, jotka riensivät hätiin joka kerta kun tuli vaikea asia eteen.

Sanaston kompastuskivet
Hamsterinäyttelyiden perussanasto on hyvin pitkälle melko selkeätä ja helposti pääteltävissä. Väritermit ovat toisinaan hankalia päätellä, mutta yleensä näyttelyissä ulkomaisilla tuomareilla on kaavakkeet omalla kielellään, sihteerillä puolestaan suomenkielinen näyttelyluettelo ja ongelmia ei juuri tule, koska kumpikin tietää omalla kielellään minkävärinen hamsteri on kyseessä.

Eniten päänvaivaa aiheuttavatkin oman kokemukseni perusteella erilaiset termit ja fraasit, joilla ulkomaiset tuomarit kuvailevat hamsterien ulkonäköä. Esimerkkinä voin mainita esimerkiksi Susan Washbrookin käyttämä ”needs more body”, joka ei aukea ihan tuosta noin vain suoralla suomennoksella ”tarvitsee lisää vartaloa”. Sen olisi voinut tulkita joko niin että hamsteri on liian pieni tai että se saisi olla kiinteämpi, massakkaampi tai lihaksikkaampi. Tällaiset ovat juuri niitä tilanteita, joissa tuomarilta on pyydettävä lisäselvitystä tietääkseen mitä paperiin tulee kirjoittaa. Esimerkkitilanteessa Susan halusi hamsterille lisää lihaksia. Tämä on vain yksi esimerkki, niitä olisi kymmenittäin lisääkin. Lisähaastetta asialle antaa se, että eri tuomarit käyttävät erilaisia fraaseja, vaikka tarkoittavatkin jotakuinkin samaa asiaa. Selkeä ero on myös brittituomarien ja englanniksi arvostelevien ruotsalaistuomarien välillä, jälkimmäisten sanavarasto on luonnollisesti suppeampaa, koska he eivät puhu äidinkielenään englantia.

Pelkkä hamsterisanasto ei kuitenkaan riitä. Aina on syytä olla kohtelias ja ulkomaalaisten kanssa se on erityisen tärkeää. Englanninkielen olennaisia pikkusanoja ”please”, ”thank you”, ”excuse me” ja ”you're welcome” sekä kohteliaita lauserakenteita (”Would you sign this, please?”) suomalainen saa viljellä puheessaan niin paljon, että se tuntuu itsestä jo melkein naurettavalta, mutta britti ei todennäköisesti huomaa siinä mitään outoa. Sama juttu on ruotsin ja ruotsalaisten tuomarien kanssa. Tämän lisäksi on kohteliasta selvittää tuomarin nimi etukäteen ja aamulla, ennen arvostelujen aloittamista käydä esittäytymässä: ”Good morning, mr/ms This-and-that, I'm Sirpa Tähkämö and I will be your book steward today”. Sihteerin nimitys Englannissa on book steward ja assistentti on pen steward, mutta termit secretary ja assistant ovat yleensä ymmärrettäviä, varsinkin jos tuomari on ollut suomalaisissa näyttelyissä aiemminkin.

Ja yleisöltä toivotaan hiljaisuutta...
Kaikki hamsterinäyttelyiden sihteerit toivovat työskentelyrauhaa ja mahdollisimman vähän häiriötä ympärilleen, saati keskeytyksiä. Ulkomaisten tuomarien sihteerit toivovat näitä asioita tuplasti niin paljon kuin kotimaisten. Jo ihan sellainen yksinkertainen asia kuin vieraan kielen kuuleminen oikein on meluisassa ympäristössä paljon vaikeampaa kuin tutun suomenkielen.

Ulkomaisen tuomarin sihteeröinti vaatii melkoisen määrän keskittymistä, se ei todellakaan ole mitään yksitoikkoista apinahommaa, jossa vain kirjoitetaan sanelun mukaan. Sihteeri joutuu kuuntelemaan vierasta kieltä ja puhumaan sitä tuomarille itse, mutta samalla kirjoittamaan suomea arvostelulomakkeeseen. Siihenkin oppii ajan ja harjoittelun kanssa, muttei se silti koskaan erityisen helppoa ole.

Niinpä jos näyttelyissä maleksit tuomaripöytien liepeillä juttelemassa kaverisi kanssa ja sihteeri pyytää joko pienentämään volyymia ja siirtymään kauemmas, ei kannata vetää hernettä nenään. Ei edes silloin vaikka tuomari olisi suomalainen, mutta vielä vähemmän jos tuomari on ulkomaalainen. Lisäksi myös näyttelyiden päätähdet eli hamsterit stressaavat vähemmän rauhallisessa ympäristössä, joten tuomaripöytien lähistön rauhoittaminen palvelee kaikkien etua.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

No, huh-huh, onpas siinä vaatimuksia ja osaamista tarvitaan!
Äkkiseltään ei kuka tahansa selviäisi. Hyvä Ippa!
Äitskä