Aluksi Loviisa vähän ujosteli meidän käsiä, ei suoranaisesti pelännyt, mutta vähän vältteli. Aina kuitenkin ajan kuluessa se on hoksannut, että kättä pitkin pääsee ylöspäin = karkuun ja kerta kerralta se on aina vain nopeammin tullut kiipeilemään kättä pitkin. Eilen silittelin sitä jo vähäsen, noin ohimennen kun se yritti jyrsiä dunan juomapulloaukkoa. Pari kertaa tein myös pienen nappauksen, otin Loviisaa kiinni vartalon ympäriltä. Se ei tuntunut oikein kunnolla edes huomaavan moista, se oli niin keskittynyt dunan jyrsimiseen.
Tänään taas jatkettiin siitä mihin eilen jäätiin. Tällä kertaa saimme kumpikin miehen kanssa jo silitellä sitä enemmän, edelleen eniten silloin kun se on jyrsimässä eli teoriassa ainakin vähän aikaa paikoillaan. Ja useita kertoja saimme jo otettua sen käteenkin lyhyeksi ajaksi eikä Loviisa ollut moksiskaan. Rohkea tyttö se on ja kaikin tavoin vaikuttaa mukavalta pikkukaverilta. Hieno lemmikkihamsteri me siitä vielä saadaan.
Tässä vielä parsakaalikuva parin päivän takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti