Ada karkuteillä, osa 2

Johan siitä edellisestä kerrasta puolitoista kuukautta ehti kuluakin, kun havahduin lauantaiaamuna siihen, että keittiöstä kuuluu metkaa rapinaa. Mitään ei näkynyt ja rapinakin lakkasi kun menin keittiöön. Minulle tuli paha aavistus, todella paha, ja säntäsin laskemaan hamsterit. Jep, Adaa ei ole taaskaan missään. Tällä kertaa sen on ollut pakko luikerrella dunansa kattokalterista läpi, väliä niissä on melko tasan sentin verran, että aika mato saa olla vaikka aina kyllä sanotaan, että syyrialaisille sentti ja kääpiöille vähän vähemmän. Mutta ei voi todellakaan kuvitella, että joku meidän talvikoista olisi mahtunut tai edes yrittänyt tuollaisesta raosta, mutta Ada onkin kiinari, notkea pieni pirulainen.

Hetken hakemisen jälkeen bongasimme Adan jääkaapin alta. Ihan hyvä tietysti että se on siellä, onpahan näköhavainto ja Karrikin uskalsi alkaa pakata matkalaukkuaan työmatkalle Singaporeen ilman pelkoa salamatkustajista. Mutta eihän Ada sieltä pois suostunut tulemaan eikä sitä mitenkään saanut edes koukittua sieltä. Tarjotut popcornit houkuttelivat kyllä kovasti, mutta eivät kuitenkaan niin paljon, että olisimme saaneet Adan niillä kiikkiin. Ei auttanut muu kuin rakennella aitaus jääkaapin ympärille ja sinne sisään elävänäpyytävä hamsterinpyydys. Ensimmäinen versio näytti tältä:

No, ei Ada siihen mennyt, mahtoiko tuo kiipeilyosuus olla liian epäilyttävä. Rakentelin yöksi seuraavaa ansaa ja olin itse paljon pois kotoa, että kotona olisi hiljaista ja rauhallista, ja että arka pikkuhamsteri uskaltautuisi pois turvapaikastaan tutkimaan ansan ruokatarjontaa. Mutta ei.

Sitten minun piti lähteä muutamaksi päiväksi käymään Ruokolahdella ja hamsteri on edelleen sitkeästi jääkaapin alla. Rakentelin matkan ajaksi uudenlaisen ansan:

Siinä oli oikein hienot, kirjoista rakennetut portaat (niille oli ripoteltu vähän ruokaakin) ja varsinaisen ansan houkuttimena popcornia. Dunassa itsessään oli tarjolla vettä ja lisää ruokaa (vettä oli myös ansan ulkopuolella, ettei raukka ihan kuivuisi vaikkei ansaan menisikään). Siellä hamsteri selviäisi kyllä muutaman yön. Takaisin tullessani vessapaperi oli pudonnut dunaan kyllä, mutta Ada ei ollut pudonnut mukana. Se oli liian herkkä. Taskulampun valossa ja hieman popcornilla houkuttelemalla sain eilenkin Adan näköpiiriini siellä jääkaapin alla, joten oli se edelleen elossa.

Viime yöksi virittelin samanlaisen ansan, mutta dunan päällä oli pyyhe taiteltuna sopivasti ja keskellä pyyhkeen päällä oli muutama popcorni. Ada on kuitenkin niin pieni ja kevyt, että vähän epäilin, jos tuo ansa toimisi sen alla. Aamulla herätessäni piti ensimmäiseksi mennä tarkistamaan ansa. Näytti lupaavalta, pyyhe oli pudonnut. Ja mikä kaikkein parasta, Ada löytyi pyyhkeen mutkasta, vahingoittumattomana ja ihan hyvävointisen näköisenä, jos tosin naamalta saattoi paistaa tympääntyminen. Kuuden päivän vapaus jääkaapin alla oli päättynyt. Jännä yö sillä kyllä on ollut, sillä meidän vessan nurkasta löytyi papanoita ja ruokavarasto (syytin mielessäni jo Moriartya tästä, mutta Moriarty oli turvallisesti tallessa omassa asunnossaan).

Mitäs nyt sitten?
No, Ada päätyi meidän pienempään dunaan, jossa kalteriväli on 8 milliä. Sen päällä on vielä tiuhasilmäisempi metalliritilä. Pienempi asumus on ollut harkinnassa aiemminkin, jospa se siellä olisi vähän enemmän kiinnostunut käsistä. Tuossa olisi toki tuo iso lasiterraariokin, jossa on tiheä kattokalteri, mutta Adan kokoinen hamsteri hukkuisi kyllä 120-senttiseen terraan. Pitäisi ehkä miettiä jonkinlainen väliseinä, jolla terrasta saisi käyttöön vain puolikkaan.

Sitten siihen terran toiseen puolikkaaseen voisi ottaa vaikka toisen kääpiöhamsterin. Ei kiinaria, Ada on ensimmäinen kiinari meillä ikinä ja näiden tempauksiensa jälkeen saattaa hyvinkin olla viimeinen. Se pikku vihulainen.