Tietenkin hamstereilla on luonne- ja persoonallisuuseroja, mutta en silti voi olla miettimättä, miten paljon noista eroista johtuu siitä, että Moriarty on uros ja Karamelli, Katariina, Loviisa, ja Jane ovat olleet naaraita. Sillä Moriarty on simppeli käsitellä, hieman ehkä yksinkertainen, vähemmän maaninen, mutta kertoo kyllä tarvittaessa oman mielipiteensä.
Olen nyt parin viikon aikana ulkoiluttanut Moriartya vaatehuoneessa. Siellä sen erot aiempiin hamstereihin tulevat esille selkeästi. Ensinnäkin Moriarty haluaa ulkoilemaan. Jos minä satun olemaan työhuoneessa (lue: dunan vieressä) ja se apina on hereillä, sinnikäs kaltereiden nakertaminen on ihan hyvä merkki siitä, että herra tahtoo vipeltämään. Vaikka kello sitten olisi kuusi aamulla. Kyllä, minä ulkoilutin Moriartya tänä aamuna klo 6. Heräsin aamuyöstä enkä saanut enää unen päästä kiinni, joten päätin tulla tietokoneelle surffailemaan ja lähteä siitä sitten valumaan töihin seiskan jälkeen. Surffailusta ei tullut mitään em. hamsteriherran herättyä.
Ulkoilun jälkeen Moriarty jättää kalterit rauhaan ja keskittyy dunassaan muihin aktiviteetteihin. Saattaa se tosin olla kerjäämässä myöhäisuusintaa, mutta niihin en ole toistaiseksi vielä heltynyt. Joku roti.
Toisin kuin naaraat, Moriarty on siis lähes aina tulossa käpälät ojossa ulos dunastaan. Ihan se ei vielä uskalla ojennettuun käteen tulla, käsihän on ikävä paikka, missä menee turkki sekaisin, mutta helposti sen saa käsiin kyllä pyydystettyä. Ei lainkaan samanlaista väistelyä ja mietiskelyä kuin neitien kanssa useimmiten.
Vaatehuoneessa Moriarty pöheltää ympäriinsä. Joskus se pysähtyy johonkin pesämökkiin tai nurkkaan sukimaan itseään ja joskus se akrobaattitaiteilee kalteriaidan kanssa, mutta kyllä pääosa ajasta kuluu jonkin sortin liikuntaharrastuksiin. Kaltereita se saattaa nakertaa satunnaisesti, muttei yhtään niin vimmaisesti ja pitkiä aikoja kuin naaraat. Lattialistojen ja seinän jyrsimistä se ei ole vielä edes keksinyt eikä se yritä ovellekaan. Oven suojana on kylläkin kalteriaita, mutta niin on ollut meidän leideilläkin ja sieltä ne aina löysi, oven ja kalterin välistä ovea kurittamasta. Moriarty kyllä haluaa kiipeillä aidan yli myös, mutta sillä on suuntana yläilmat, ei niinkään oven alareuna.
Ja mikään sporttivartti ei riitä! Puoli tuntia on ihan minimi, tunninkin kuluttua Moriarty haluaa vielä pöheltää ja halutessaan se kyllä osaa vaatekomerossa väistellä kiinni nappaavia käsiä varsin ovelasti.
Kunnon yh-äidin tavoin jouduin jättämään viikonlopun lomareissunkin puolitiehen. Minun piti viettää viime viikonloppu Nukarilla nauttimassa vilpoisesta talosta, maaseudun rauhasta, helteestä, ja kasvimaan nyppimisestä. Oli meillä siskon kanssa ihan asioitakin hoidettavana, kävimme perjantaina pankissa hoitamassa niitä raha-asioita, joita ei netissä voi hoitaa ja joiden hoitamiseen tarvitaan molemmat sekä iso kasa papereita.
Jo perjantaina lämpötila Tampereella oli pitkälle yli hellelukemien. Aamulla kotoa lähtiessäni olin salvannut kaikki ikkunat ja sulkenut sädekaihtimet siinä toivossa, että lämpö pysyisi siellä seinien ulkopuolella. Sisällä oli ihan tarpeeksi lämmin jo muutenkin. Hamstereiden dunat olin laskenut lattialle.
Meillä on olohuoneessa lämpötila-anturi, joka piirtää käyrää nettiin ja sen kautta voi siis asunnon lämpötilaa seurata etänä. Kun perjantai-iltapäivällä lämpötila nousi jo 26 asteeseen, totesin, että minun on lähdettävä jäähdyttämään hamstereita, ei auta muu. Erityisen huolissani olin Siristä, joka täyttää itse asiassa huomenna 2 vuotta ja 5 kuukautta. Meidän vanhus-parka ei kestäisi tällaisia helteitä.
Dunien jäähdytys on hoidettu pakastimessa jäädytettyjen vesipullojen ja kivien avulla. Näitä asetellaan dunan kattokalterien päälle ja kylmä ilmahan tunnetusti painuu alaspäin. Näillä konsteilla sain Sirin dunan sisälämpötilan pysymään 22-24 asteessa, vaikka työhuoneen lämpötila huiteli parhaimmillaan 28 asteessa. Suunnittelin jo hamstereiden viemistä Nukarille kesäsiirtolaan, siellä talo pysyy yleensä kivan viileänä. Tosin olisin kyllä itse mennyt sinne perässä.
Lämpöhalvauksen yksi oire on velttous (lähde) ja minun täytyy huojentuneena todeta, että lämpöhalvaus ja Siri eivät kyllä ole käyneet lähelläkään toisiaan. Siri on puuhaillut yhtä pontevana hellepäivinä kuin ennenkin. Sanoinkin jo siskolle, että se elää kyllä pelkällä pahalla sisullaan kolmivuotiaaksi.
21.5.14
Soittakaa eläinsuojeluun!
"Arvoisat bloginlukijat (jos teitä nyt vielä on jäljellä),
Meidän on esitettävä teille vakava pyyntö: ottakaa yhteyttä eläinsuojeluun, eläinten vapautusrintamaan, hamsteri-asiamieheen, ja muihin tarpeellisiin tahoihin, jotta me pääsisimme elämään hamsterinarvoista elämää. Sillä meidän elinolosuhteet ovat kerrassaan hirvittäviä ja meitä laiminlyödään mitä järkyttävimmillä tavoilla.
Katsokaa tätä blogia. Aiemmista hamstereista on roppakaupalla kuvia ja tekstiä. Meistä – ei mitään. No, ainakaan melkein ei mitään. Meitä ei ole edes valokuvattu riittävän tiheästi. Eikö meitä kunnioiteta? Eikö meillä ole merkitystä? Pelkäämme että tämä täyttää ikä- ja sukupuolisyrjinnän merkit, Siri on ylivoimaisesti vanhin hamsteri tässä taloudessa ikinä ja Moriarty ensimmäinen syyrialaisuros. Jälkimmäinen seikka herättää kysymyksen, että onko tässä siis kyse palleista? Niitä nyt ainakin pitäisi kuvata, komeat ovat.
Tämän vielä sietäisi, mutta tämän lisäksi myös perushoidossa on puutteita. Meille annetaan yksipuolista ja pahaa tuoreruokaa. Emme me voi syödä esimerkiksi keitettyä pastaa kahtena iltana peräkkäin. Ja kukkakaalia sekä lanttua olemme mutustaneet kyllä loppuelämän tarpeiksi, missä ovat kaikki hedelmät ja pähkinät? Tuoretta lihaakaan ei ole ollut tarjolla pariin viikkoon.
Kaikkein pahin sattui kuitenkin toissailtana: jäimme kokonaan ilman tuoreruokaa! Järkyttävää eikä henkilökunta huomannut virhettään kuin vasta seuraavana iltana. Oli kuulemma unohtanut tuoda kupit meille. Kupeissa tosin oli pahaa pastaa ja kukkakaalia, joten emme olisi niitä kuitenkaan syöneet, mutta ajatus on tärkein.
Muutenkin viimeisen reilun viikon aikana palvelutaso on ollut ala-arvoista ja henkilökunnan määrä alakantissa. Toista orjaa ei ole näkynyt ja olemme joutuneet tyytymään yhden siivooja-kokki-viihdyttäjän palveluihin. Pahinta on se, että juuri tämä orja on se, joka antaa pähkinöitä kitsaammin, asettelee purut (niitäkin on liian vähän) ihan väärin dunaan, ja lakanoitakin saamme vain kymmenen siivua per kuono.
Tämän on oltava väärin. Pyydämme, että autatte meitä hädässä.
Terveisin kärsivät Siri ja Moriarty"
Meidän on esitettävä teille vakava pyyntö: ottakaa yhteyttä eläinsuojeluun, eläinten vapautusrintamaan, hamsteri-asiamieheen, ja muihin tarpeellisiin tahoihin, jotta me pääsisimme elämään hamsterinarvoista elämää. Sillä meidän elinolosuhteet ovat kerrassaan hirvittäviä ja meitä laiminlyödään mitä järkyttävimmillä tavoilla.
Katsokaa tätä blogia. Aiemmista hamstereista on roppakaupalla kuvia ja tekstiä. Meistä – ei mitään. No, ainakaan melkein ei mitään. Meitä ei ole edes valokuvattu riittävän tiheästi. Eikö meitä kunnioiteta? Eikö meillä ole merkitystä? Pelkäämme että tämä täyttää ikä- ja sukupuolisyrjinnän merkit, Siri on ylivoimaisesti vanhin hamsteri tässä taloudessa ikinä ja Moriarty ensimmäinen syyrialaisuros. Jälkimmäinen seikka herättää kysymyksen, että onko tässä siis kyse palleista? Niitä nyt ainakin pitäisi kuvata, komeat ovat.
Tämän vielä sietäisi, mutta tämän lisäksi myös perushoidossa on puutteita. Meille annetaan yksipuolista ja pahaa tuoreruokaa. Emme me voi syödä esimerkiksi keitettyä pastaa kahtena iltana peräkkäin. Ja kukkakaalia sekä lanttua olemme mutustaneet kyllä loppuelämän tarpeiksi, missä ovat kaikki hedelmät ja pähkinät? Tuoretta lihaakaan ei ole ollut tarjolla pariin viikkoon.
Kaikkein pahin sattui kuitenkin toissailtana: jäimme kokonaan ilman tuoreruokaa! Järkyttävää eikä henkilökunta huomannut virhettään kuin vasta seuraavana iltana. Oli kuulemma unohtanut tuoda kupit meille. Kupeissa tosin oli pahaa pastaa ja kukkakaalia, joten emme olisi niitä kuitenkaan syöneet, mutta ajatus on tärkein.
Muutenkin viimeisen reilun viikon aikana palvelutaso on ollut ala-arvoista ja henkilökunnan määrä alakantissa. Toista orjaa ei ole näkynyt ja olemme joutuneet tyytymään yhden siivooja-kokki-viihdyttäjän palveluihin. Pahinta on se, että juuri tämä orja on se, joka antaa pähkinöitä kitsaammin, asettelee purut (niitäkin on liian vähän) ihan väärin dunaan, ja lakanoitakin saamme vain kymmenen siivua per kuono.
Tämän on oltava väärin. Pyydämme, että autatte meitä hädässä.
Terveisin kärsivät Siri ja Moriarty"
11.4.14
Hengissä ollaan
Tarttis vissiin joskus ottaa ihan oikeasti se kamera käteen eikä vain suunnitella. Meillä nimittäin olisi perin kuvauksellinen hamsteripoika! Tai ainakin Moriarty on ihan syötävän suloinen. Ei niin söpöä hamsteria voi olla olemassakaan. Siinä ei miehiset sukukalleudet haittaa yhtään. Väittäisin Moriartya maailman suloisimmaksi hamsteriksi, mutta siitä pitäisi varmaan saada kuvia otettua niin voisin todistaa väitteeni.
Ja kilttikin se on, mutta vähän kyllä ujo edelleen. Ehkä syy on meidän, emme ole sitä ehtineet käsitellä niin paljon kuin olisi suotavaa. Ei Moriarty kättä pelkää, muttei kyllä rakastakaan. Se on hyvin kohtelias väistellessään kättä, mutta sitten kun sen saa napattua, se on käsissä kyllä suht nätisti, ei puhettakaan mistään panikoinnista.
Ja Siri porskuttaa edelleen, 2 vuotta ja 3 kuukautta tuli täyteen muutama viikko sitten. Se muuttuu yhä vain kärttyisämmäksi iän myötä. Ja joo, se on aikamoinen piraija dunassaan, puree aina tavattaessa. Kunhan sen saa narrattua käsiin jollain konstilla, se on ihan nätisti. Tai ainakin seminätisti, jos alkaa käsissä oleminen kyllästyttää, se kyllä huomauttaa siitä näkertämällä sormia. Pirteä se on edelleen, puuhailee paljon kaikenlaista ja ruoka kiinnostaa.
Ja kilttikin se on, mutta vähän kyllä ujo edelleen. Ehkä syy on meidän, emme ole sitä ehtineet käsitellä niin paljon kuin olisi suotavaa. Ei Moriarty kättä pelkää, muttei kyllä rakastakaan. Se on hyvin kohtelias väistellessään kättä, mutta sitten kun sen saa napattua, se on käsissä kyllä suht nätisti, ei puhettakaan mistään panikoinnista.
Ja Siri porskuttaa edelleen, 2 vuotta ja 3 kuukautta tuli täyteen muutama viikko sitten. Se muuttuu yhä vain kärttyisämmäksi iän myötä. Ja joo, se on aikamoinen piraija dunassaan, puree aina tavattaessa. Kunhan sen saa narrattua käsiin jollain konstilla, se on ihan nätisti. Tai ainakin seminätisti, jos alkaa käsissä oleminen kyllästyttää, se kyllä huomauttaa siitä näkertämällä sormia. Pirteä se on edelleen, puuhailee paljon kaikenlaista ja ruoka kiinnostaa.
12.3.14
Moriarty kasvaa
Moriarty on ollut meillä nyt kuukauden ja ikää sillä on jo vähän yli kaksi kuukautta. Se olisi siis jo näyttelyikäinen, menisi nuorten luokkaan. Minusta se kuitenkin näyttää jo ihan isolta hamsterilta! Hiirimäisestä pikkuluikerosta on kasvanut kohtuullinen mötkäle. Kasvunvaraa kuitenkin lienee vielä, muutama päivä sitten punnitessa paino oli 138 grammaa. Kasvutahti on ollut siis oikein hyvä, Loviisa aikoinaan kasvoi tämän ikäisenä samaan tahtiin, 2-3 grammaa vuorokaudessa.
Eikä kasvaminen ole mikään ihme, Moriarty syö kuin hevonen tai ainakin varastoi. Mielestäni nämä meidän aikaisemmat naaraat eivät ole hoksanneet hamstraamisen jaloa aatetta ihan vielä poikasina, vaikka vanhempina ovatkin kiikuttaneet kaiken mahdollisen suojaan. Moriartylla kuitenkin on hirvittävät ruokavarastot pesämökissä. Tuoreruokakuppi tyhjenee yön aikana säännöllisesti ja kuivaruokaakin saa olla antamassa aina siivouksen jälkeen, kun kupista pohja paistaa. Ja minä kuvittelin, että naaraat ovat ahneita! Kyllä eivät ole mitään Moriartyyn verrattuna. Sukupuolenmäärityksessä ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään mokaa, Moriartylla on niin selkeät sukukalleudet ahterin jatkona, ettei erehtymisen vaaraa kertakaikkiaan ole.
Pesämökistä löytyy siivottaessa, paitsi huolella kerätyt varastot, myös aimo kasa papanoita. Pikkuherra on järjettömän tuottelias, mielestäni aiemman syyrialaiset eivät ole tuollaista papanamäärää saaneet aikaiseksi kahdessa vuorokaudessa. Ja kun vessa-asioihin päästiin, niin ensimmäisen kerran meidän hamsteri on oppinut käyttämään erillistä vessaa. Kaikillehan olen tarjonnut vessakuppia nuorempana ja vanhempana, erilaisia astioita, pannut sinne hiekkaa ja pissaisia puruja, mutta ei: tytöt ovat tonkineet vessasta hiekat pihalle, haudanneet sen puruihin tai jyrsineet laatikon reunoja ja jatkaneet pissaamista mökkiin. Moriarty sen sijaan hoksasi heti mistä on kyse ja tekee nyt pissat vessalaatikkoon. On se vaan ihme epeli!
Eikä kasvaminen ole mikään ihme, Moriarty syö kuin hevonen tai ainakin varastoi. Mielestäni nämä meidän aikaisemmat naaraat eivät ole hoksanneet hamstraamisen jaloa aatetta ihan vielä poikasina, vaikka vanhempina ovatkin kiikuttaneet kaiken mahdollisen suojaan. Moriartylla kuitenkin on hirvittävät ruokavarastot pesämökissä. Tuoreruokakuppi tyhjenee yön aikana säännöllisesti ja kuivaruokaakin saa olla antamassa aina siivouksen jälkeen, kun kupista pohja paistaa. Ja minä kuvittelin, että naaraat ovat ahneita! Kyllä eivät ole mitään Moriartyyn verrattuna. Sukupuolenmäärityksessä ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään mokaa, Moriartylla on niin selkeät sukukalleudet ahterin jatkona, ettei erehtymisen vaaraa kertakaikkiaan ole.
Pesämökistä löytyy siivottaessa, paitsi huolella kerätyt varastot, myös aimo kasa papanoita. Pikkuherra on järjettömän tuottelias, mielestäni aiemman syyrialaiset eivät ole tuollaista papanamäärää saaneet aikaiseksi kahdessa vuorokaudessa. Ja kun vessa-asioihin päästiin, niin ensimmäisen kerran meidän hamsteri on oppinut käyttämään erillistä vessaa. Kaikillehan olen tarjonnut vessakuppia nuorempana ja vanhempana, erilaisia astioita, pannut sinne hiekkaa ja pissaisia puruja, mutta ei: tytöt ovat tonkineet vessasta hiekat pihalle, haudanneet sen puruihin tai jyrsineet laatikon reunoja ja jatkaneet pissaamista mökkiin. Moriarty sen sijaan hoksasi heti mistä on kyse ja tekee nyt pissat vessalaatikkoon. On se vaan ihme epeli!
21.2.14
Hamstereiden kuulumisia
Minun piti ensin kirjoittaa otsikkoon "Moriartyn kuulumisia", mutta onhan meillä edelleen Sirikin, on toki. Siri on tehnyt jo meidän hamstereiden ikäennätyksen, 2v 2kk ja porskuttaa edelleen eteenpäin vaikkakin välillä vähän tutisevasti. Ja välillä se aiheuttaa pienimuotoisen sydänkohtauksen meille omistajille, kun se ei puruja rapisteltaessa tulekaan pesästään esille paheksumaan tunkeilijaa. Viimeksi tänään se jatkoi uniaan aivan häiriintymättä vaikka nostin mökkinä toimivan sillan pois sen päältä. Olin ensin tietysti vaihtanut veden pulloon, siirtänyt dunan vähän alemmalle tasolle siivottavaksi, tonkinut ruokakuppia, siivonnut ruokamökin alustan ja siirrellyt dunan kalusteita sinne tänne. Sitten vasta kun vähän tökin vessapapereita siinä ympärillä Siri alkoi heräillä silminnähden järkyttyneenä siitä, että mökki oli kadonnut kesken unien.
Ja Moriarty sitten taas... Joko minä en vain muista taas millaisia nuo syyrialaispoikaset ovat tai sitten meillä on tässä vähän tällainen ongelmallisempi kaveri. Sitä vaan ei kiinnosta käsi eikä karkaaminen kättä pitkin. Ei jaksa nähdä vaivaa yrittää kiivetä käsivartta pitkin pois kovin usein. Ja sitten se mieluummin kaivelee nurkissa ja sukii itseään kuin tulee edes katsomaan kättä tutustumisdunassa. Noin yleisesti se tuntuu olevan vähän arka äänille, se kuuntelee paljon Sirin rapinoita ja säntäilee helposti äkillisiä ääniä kuullessaan. Mielestäni meidän aiemman syyrialaiset eivät ole olleet tällaisia edes poikasina.
Lisäksi Moriarty on oppinut nähtävästi välttämään putkiloa, jolla se nostetaan kotidunasta tutustumisdunaan. Aiemmat syyrialaispoikaset ovat kerta toisensa jälkeen sujahtaneet sukkana putkeen kun sitä vähän tuodaan lähelle, muttei Moriarty. Kai se on hoksannut, että tuohon putkiloon mennessä joutuu taas siihen typerään pikkudunaan ja käsien lääpittäväksi ja karvat menee ihan sekaisin. Koska ei Moriarty käsiinkään halua tulla (enkä sitä vielä uskaltaisi siirtää käsissä mihinkään), tulee ihan mieleen vanha sanonta "ajaa käärmettä pyssyyn" kun yrittää houkutella ja välillä asiallisesti ottaen työntää sitä hamsteria putkiloon...
Moriartyn suosikkipuuhiin pikkudunassa kuuluu itsensä huolellinen ja pitkällinen peseminen ja rapsuttelu. Siisti mies, kerta kaikkiaan. Minä vain ihmettelen, että miten nuo naaraat eivät ole koskaan tuolla tavalla sukineet itseään meidän silmien alla? Lienevätkö ne siistineet itsensä ennen kuin suostuvat tulemaan ylipäänsä pesämökistä ulkosalle vai ovatko olleet suurpiirteisempiä siivoamisensa kanssa?
Ja yhtäkkiä Moriarty näyttää jo isolta hamsterilta! Sehän oli meille tullessaan sellainen kapeapäinen pikkusintti, nyt se näyttää ihan oikealta hamsterilta. Painoa en ole muutamaan päivään punninnut, mutta kyllä mennään jo yli sadassa grammassa. Tosin ei se ihme ole, ruoka maistuu loistavasti ja pähkinät varsinkin.
Ja Moriarty sitten taas... Joko minä en vain muista taas millaisia nuo syyrialaispoikaset ovat tai sitten meillä on tässä vähän tällainen ongelmallisempi kaveri. Sitä vaan ei kiinnosta käsi eikä karkaaminen kättä pitkin. Ei jaksa nähdä vaivaa yrittää kiivetä käsivartta pitkin pois kovin usein. Ja sitten se mieluummin kaivelee nurkissa ja sukii itseään kuin tulee edes katsomaan kättä tutustumisdunassa. Noin yleisesti se tuntuu olevan vähän arka äänille, se kuuntelee paljon Sirin rapinoita ja säntäilee helposti äkillisiä ääniä kuullessaan. Mielestäni meidän aiemman syyrialaiset eivät ole olleet tällaisia edes poikasina.
Lisäksi Moriarty on oppinut nähtävästi välttämään putkiloa, jolla se nostetaan kotidunasta tutustumisdunaan. Aiemmat syyrialaispoikaset ovat kerta toisensa jälkeen sujahtaneet sukkana putkeen kun sitä vähän tuodaan lähelle, muttei Moriarty. Kai se on hoksannut, että tuohon putkiloon mennessä joutuu taas siihen typerään pikkudunaan ja käsien lääpittäväksi ja karvat menee ihan sekaisin. Koska ei Moriarty käsiinkään halua tulla (enkä sitä vielä uskaltaisi siirtää käsissä mihinkään), tulee ihan mieleen vanha sanonta "ajaa käärmettä pyssyyn" kun yrittää houkutella ja välillä asiallisesti ottaen työntää sitä hamsteria putkiloon...
Moriartyn suosikkipuuhiin pikkudunassa kuuluu itsensä huolellinen ja pitkällinen peseminen ja rapsuttelu. Siisti mies, kerta kaikkiaan. Minä vain ihmettelen, että miten nuo naaraat eivät ole koskaan tuolla tavalla sukineet itseään meidän silmien alla? Lienevätkö ne siistineet itsensä ennen kuin suostuvat tulemaan ylipäänsä pesämökistä ulkosalle vai ovatko olleet suurpiirteisempiä siivoamisensa kanssa?
Ja yhtäkkiä Moriarty näyttää jo isolta hamsterilta! Sehän oli meille tullessaan sellainen kapeapäinen pikkusintti, nyt se näyttää ihan oikealta hamsterilta. Painoa en ole muutamaan päivään punninnut, mutta kyllä mennään jo yli sadassa grammassa. Tosin ei se ihme ole, ruoka maistuu loistavasti ja pähkinät varsinkin.
9.2.14
Moriartyn ensikuvia
Tänään tutustuminen jatkui ja Sirpa pääsi kesyttämään Moriartya. Itselläni on vähän flunssaa, joten hommakseni jäi vauhdikkaan herrasmiehemme kuvaaminen. Tässäpä siis ensimmäisiä enemmän tai vähemmän onnistuneita valokuvia uudesta tulokkaastamme.
Kättä enemmän kiinnostivat mahdollisuudet dunasta pois pääsyyn, joten seuraavat kuvat ovatkin sitten turvallisesta kotidunasta.
Ilmeisesti illan aktiviteetit olivat tarpeeksi jännittäviä ja väsyttäviä, sillä Moriarty päätti käpertyä torkkumaan paljaan taivaan alle. Kieltämättä ainakin minua huolestutti tälläinen, koska ensi kertaa näemme tälläistä syyrialaisilla. Perttihän (roborovski) meillä kasasi itselleen pesän vapaan taivaan alle. Aika varmaan näyttää, onko kyse siitä, että Moriarty on vielä poikanen, vai vain vapaudenhaluinen poikamies kuten Perttikin.
Kertaakaan ei ole muuten Moriarty kiroillut tänään, joten ilmeisesti henkilökunnan palvelualttius täyttää brittiherran standardit.
Ps. Moriarty joutui myös puntarille: 88 grammaa. Se on hyvin samankokoinen kuin Loviisa aikoinaan.
Kättä enemmän kiinnostivat mahdollisuudet dunasta pois pääsyyn, joten seuraavat kuvat ovatkin sitten turvallisesta kotidunasta.
Ilmeisesti illan aktiviteetit olivat tarpeeksi jännittäviä ja väsyttäviä, sillä Moriarty päätti käpertyä torkkumaan paljaan taivaan alle. Kieltämättä ainakin minua huolestutti tälläinen, koska ensi kertaa näemme tälläistä syyrialaisilla. Perttihän (roborovski) meillä kasasi itselleen pesän vapaan taivaan alle. Aika varmaan näyttää, onko kyse siitä, että Moriarty on vielä poikanen, vai vain vapaudenhaluinen poikamies kuten Perttikin.
Kertaakaan ei ole muuten Moriarty kiroillut tänään, joten ilmeisesti henkilökunnan palvelualttius täyttää brittiherran standardit.
Ps. Moriarty joutui myös puntarille: 88 grammaa. Se on hyvin samankokoinen kuin Loviisa aikoinaan.
8.2.14
Ensitutustuminen Moriartyyn
Sirpa jo varoittelikin edellisessä blogikirjoituksessa kuinka uusi syyrialaisemme, Moriarty, ei brittiläisistä sukujuuristaan huolimatta ole vielä ainakaan viileän charmantti herrasmies, jolla on moitteettomat tavat. Huolimatta Sirpan epäilystä, että meitä syytettäisiin hamsterin rääkkääjiksi päätin kuitenkin julkaista seuraavan videon Moriartyn ensikohtaamisesta uuden kotinsa kanssa. Varoitan jo etukäteen, että ääniä ei videosta kannata kääntää ihan yhdelletoista ja lisäksi haluan vielä vahvistaa, että videota kuvattaessa ei yhtään hamsteria vahingoitettu vaikka äänistä voisi toisinkin päätellä.
Kuten voitte huomata, meillä on nyt syyrialainen, joka ei epäröi tuoda mielipiteitään julki.
Moriarty on kotiutunut – ja se pitää pahaa ääntä!
Ei tullut meidän pojasta Picus Marvinia, vaikka ensin niin kaavailimmekin. Siitä tuli Picus Moriarty, 75-prosenttisesti englantilainen herrasmies satamajätkä. En ole koskaan aiemmin kuullut syyrialaisen rääkyvän samaan tapaan kuin Pertti tai Siri pienenä, mutta näemmä nekin osaavat pitää ääntä. Ja kun kokoa on enemmän kuin noilla kääpiöillä, niin äänikin sitten kasvaa samassa suhteessa: Moriarty kuulostaa lähinnä siltä kuin sikaa tapettaisiin. Jos Karri lataa sen ensimmäisen Moriartysta kuvatun videon nettiin, sen yhteyteen on pakko liittää teksti että tätä kuvattaessa ei ihan oikeasti vahingoitettu hamsteria, vaikka siltä se kuulostaakin. Moriarty ei epäröi ilmaista mielipidettään esimerkiksi herättämisestä, häiritsemisestä tai ylipäänsä muistakaan aiheista!
Moriartyn suku on tosiaan kolme neljäsosaa brittiläistä tuontiverta ja sen isä kuulemma oli samanlainen: nuorena rähisi ja oli hankala, mutta vanhentuessaan aivan hellunen tapaus. Emme siis vaivu epätoivoon Moriartyn kanssa, se on kuitenkin vasta viisi viikkoa ja päivän, ja meillä on aikaa kesyttää sitä. Tällä hetkellä pikku-ukko on uudessa dunassaan ja se saa olla siellä tämän illan ihan rauhassa, tutustua uuteen kotiinsa. Huomenna sitten katsotaan, miten pahasti se manaa meidät maan rakoon, kun uskallamme häiritä.
Moriartyn suku on tosiaan kolme neljäsosaa brittiläistä tuontiverta ja sen isä kuulemma oli samanlainen: nuorena rähisi ja oli hankala, mutta vanhentuessaan aivan hellunen tapaus. Emme siis vaivu epätoivoon Moriartyn kanssa, se on kuitenkin vasta viisi viikkoa ja päivän, ja meillä on aikaa kesyttää sitä. Tällä hetkellä pikku-ukko on uudessa dunassaan ja se saa olla siellä tämän illan ihan rauhassa, tutustua uuteen kotiinsa. Huomenna sitten katsotaan, miten pahasti se manaa meidät maan rakoon, kun uskallamme häiritä.
7.2.14
Tavaroiden tiskausta
Meillä on ollut tänään tällainen päivä:
Dunat, mökit, kuljetusboksit ynnä muut pestävät tavarat on tänään hinkattu puhtaiksi tiskiharjan ja mäntysuovan voimin (dunan pohjan pissatahroihin käytettiin etikkaa). Nyt ne ovat kuivumassa saunan lauteilla ja saunassa on kiuas päällä vähän aikaa. Nimittäin huomenna käymme hakemassa meille uuden perheenjäsenen! Treffit Jonnan kanssa on sovittu Tikkurilaan, Jonna on itse liikkeellä sillä suunnalla ja meidän on helppo poimia poika kyytiin radan varresta.
Nimi ei ole vielä ihan lukkoonlyöty, meillä on kaksi hyvin tasaväkistä nimiehdokasta ja katselemme nyt vähän aikaa, että kumpi niistä olisi sopivampi. Nimi julkaistaan sitten kun se on meillekin selvillä.
Dunat, mökit, kuljetusboksit ynnä muut pestävät tavarat on tänään hinkattu puhtaiksi tiskiharjan ja mäntysuovan voimin (dunan pohjan pissatahroihin käytettiin etikkaa). Nyt ne ovat kuivumassa saunan lauteilla ja saunassa on kiuas päällä vähän aikaa. Nimittäin huomenna käymme hakemassa meille uuden perheenjäsenen! Treffit Jonnan kanssa on sovittu Tikkurilaan, Jonna on itse liikkeellä sillä suunnalla ja meidän on helppo poimia poika kyytiin radan varresta.
Nimi ei ole vielä ihan lukkoonlyöty, meillä on kaksi hyvin tasaväkistä nimiehdokasta ja katselemme nyt vähän aikaa, että kumpi niistä olisi sopivampi. Nimi julkaistaan sitten kun se on meillekin selvillä.
3.2.14
Pieni poika varattuna
No niin, asiat etenevät taas. Nyt meillä on varattuna Jonnalta normaali lyhytkarvainen urospoikanen, syntynyt 3.1.14. Se tulee siis ensi perjantaina luovutusikään, jos laskin oikein. Milloin me sen varsinaisesti saamme, en tiedä vielä, täytyy sumplia vähän noita kuljetuksia Jonnan kanssa.
Nimeä pikkumiehellä ei vielä ole, saadaan itse päättää, mutta M-kirjaimella pitäisi alkaa. Saa nähdä keksimmekö me sille "hienon" virallisen nimen ja sitten mietimme lempinimen erikseen (kuten Tarinan Ahvatuuli aka Siri) vai onko sekä virallinen nimi että kutsumanimi lähes samat (kuten Katariina eli virallisesti Katariina Pieni). Ehkä urosten kohdalla luovumme näistä kuninkaallisten nimistä, koska ei tule ainakaan heti mieleen yhtään M:llä alkavaa monarkkia. Jos se on yhtään niin vauhdikas kuin nuo muut poikaset ovat olleet, Mansell voisi olla hyvä ehdokas nimeksi, mutta arvatenkin joudun tästä Karrin kanssa vielä tukkanuottasille.
Nimeä pikkumiehellä ei vielä ole, saadaan itse päättää, mutta M-kirjaimella pitäisi alkaa. Saa nähdä keksimmekö me sille "hienon" virallisen nimen ja sitten mietimme lempinimen erikseen (kuten Tarinan Ahvatuuli aka Siri) vai onko sekä virallinen nimi että kutsumanimi lähes samat (kuten Katariina eli virallisesti Katariina Pieni). Ehkä urosten kohdalla luovumme näistä kuninkaallisten nimistä, koska ei tule ainakaan heti mieleen yhtään M:llä alkavaa monarkkia. Jos se on yhtään niin vauhdikas kuin nuo muut poikaset ovat olleet, Mansell voisi olla hyvä ehdokas nimeksi, mutta arvatenkin joudun tästä Karrin kanssa vielä tukkanuottasille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)