Normilauantai kotona. Moriarty ja henkilökunta (tai ainakin se toinen henkilökunnasta) suunnittelevat maailman valloitusta oluen äärellä -- perinteinen poikien lauantai-ilta siis.
7.6.15
23.5.15
Juhlanäyttely 23.5.15 Liedossa
(Ihan kuin olisi päässyt blogi pikkuisen unohtumaan, vaikka oikeasti olisi kirjoitettavaakin. Yritämme korjata tilanteen.)
Tänään oli vuorossa SHY:n juhlanäyttely Liedossa, Lujalan seurantalolla. Olin ilmoittanut Moriartyn mukaan vain ulkomuotoluokkaan, kun sain sen ilmaiseksi siihen edellisistä näyttelyistäni saamalla talkookortilla. Aamulla ei ollut ihan yhtä kamalan aikainen herätys kuin joskus, Google Maps oli antanut ajoajaksi 1h 45 min, eikä tällä kertaa mukana ollut ketään sellaista, jonka olisi pitänyt olla paikalla aikaisemmin. Keli toki oli haastava, Tampereen tihkusade muuttui Viialan ja Urjalan kohdilla rankemmaksi eikä asiaa auttanut yhtään ysitien kulumaurat. Vesiliirto uhkasi jatkuvasti. Onneksi keli poutaantui Loimaan nurkilla ja paluumatkalla oli enemmän tarvetta aurinkolaseille kuin pyyhkijöille. Tosin on sanottava, että tuuli oli ihan tarpeeksi navakkaa (sanoo ihminen, jolla on korkeahko, mutta kevyt auto...).
Olin jo hyvissä ajoin varannut itselleni pestin Veera Kujansuun sihteerinä. Veera tuomaroi lasten lemmikkiluokan, ja talvikoiden ja kiinankääpiöiden ulkomuotoluokat. Eläinmäärät olivat maltilliset ja saimme hommat pakettiin hyvissä ajoin alkuiltapäivästä. LK-syyrialaisia sen sijaan oli ulkomuotoluokassa jonkin verran ja niiden arvostelu venyi lähemmäs neljää. Tosin olin päättänyt, että lähtisin näyttelypaikalta heti kun kehtaisin, jos Moriartyn arvostelu näyttäisi siltä, ettei mitään erityistä ole tulossa.
Mutta niinpä vain kävi, että pakko siellä oli istua loppuun asti! Moriartyn kaavake näytti tältä (tuomarina Päivi Virtanen).
Pää, silmät, korvat: mukavan leveä pää ja otsa, päässä kauniit mittasuhteet. Kauniit silmät.
Tyyppi, koko: tyyppi sopusuhtainen, koko mukava.
Perusväri, värimerkit, kuvio: perusvärissä melko hyvä sävy, voisi olla voimakkaampi ja punertavampi. Tikkaus voisi olla voimakkaampi. Hyvin piirtynyt hilkka ja poskimerkit. Pohjavärin sävy hyvä.
Turkki: melko hyvässä kunnossa ikäisekseen, saisi olla lyhyempi, melko tiheä, hyvä vatsaturkki ikäisekseen.
Kunto: irtonahkaa hieman.
Yleisvaikutelma: charmantti herrasmies.
Luonteesta tuli hyvä ja tällä litanialla sai kokonaisarvosanan ERI-.
Luokan tuloksia kuunnellessa jännittikin kovasti. Lopputulos oli se, että Moriarty sai kunniamaininnan päästä (paras pää -ruusuke), parhaan veteraanin tittelin ja sitten se vielä sijoittuikin kolmanneksi ja pokkasi itselleen toisen sertinsä. Ylpeä täytyy olla meidän hienosta pojasta!
Tänään oli vuorossa SHY:n juhlanäyttely Liedossa, Lujalan seurantalolla. Olin ilmoittanut Moriartyn mukaan vain ulkomuotoluokkaan, kun sain sen ilmaiseksi siihen edellisistä näyttelyistäni saamalla talkookortilla. Aamulla ei ollut ihan yhtä kamalan aikainen herätys kuin joskus, Google Maps oli antanut ajoajaksi 1h 45 min, eikä tällä kertaa mukana ollut ketään sellaista, jonka olisi pitänyt olla paikalla aikaisemmin. Keli toki oli haastava, Tampereen tihkusade muuttui Viialan ja Urjalan kohdilla rankemmaksi eikä asiaa auttanut yhtään ysitien kulumaurat. Vesiliirto uhkasi jatkuvasti. Onneksi keli poutaantui Loimaan nurkilla ja paluumatkalla oli enemmän tarvetta aurinkolaseille kuin pyyhkijöille. Tosin on sanottava, että tuuli oli ihan tarpeeksi navakkaa (sanoo ihminen, jolla on korkeahko, mutta kevyt auto...).
Olin jo hyvissä ajoin varannut itselleni pestin Veera Kujansuun sihteerinä. Veera tuomaroi lasten lemmikkiluokan, ja talvikoiden ja kiinankääpiöiden ulkomuotoluokat. Eläinmäärät olivat maltilliset ja saimme hommat pakettiin hyvissä ajoin alkuiltapäivästä. LK-syyrialaisia sen sijaan oli ulkomuotoluokassa jonkin verran ja niiden arvostelu venyi lähemmäs neljää. Tosin olin päättänyt, että lähtisin näyttelypaikalta heti kun kehtaisin, jos Moriartyn arvostelu näyttäisi siltä, ettei mitään erityistä ole tulossa.
Mutta niinpä vain kävi, että pakko siellä oli istua loppuun asti! Moriartyn kaavake näytti tältä (tuomarina Päivi Virtanen).
Pää, silmät, korvat: mukavan leveä pää ja otsa, päässä kauniit mittasuhteet. Kauniit silmät.
Tyyppi, koko: tyyppi sopusuhtainen, koko mukava.
Perusväri, värimerkit, kuvio: perusvärissä melko hyvä sävy, voisi olla voimakkaampi ja punertavampi. Tikkaus voisi olla voimakkaampi. Hyvin piirtynyt hilkka ja poskimerkit. Pohjavärin sävy hyvä.
Turkki: melko hyvässä kunnossa ikäisekseen, saisi olla lyhyempi, melko tiheä, hyvä vatsaturkki ikäisekseen.
Kunto: irtonahkaa hieman.
Yleisvaikutelma: charmantti herrasmies.
Luonteesta tuli hyvä ja tällä litanialla sai kokonaisarvosanan ERI-.
Luokan tuloksia kuunnellessa jännittikin kovasti. Lopputulos oli se, että Moriarty sai kunniamaininnan päästä (paras pää -ruusuke), parhaan veteraanin tittelin ja sitten se vielä sijoittuikin kolmanneksi ja pokkasi itselleen toisen sertinsä. Ylpeä täytyy olla meidän hienosta pojasta!
27.4.15
Helsingin hamsterinäyttelyiden kuulumiset
Eilen oli SHY:n näyttelyt Helsingissä ja olin ilmoittanut Moriartyn mukaan toisen sertin toivossa (ja tietenkin myös kannatuksen vuoksi), varsinkin kun Karoliina tarjosi taas kyydin pelipaikalle ja pois.
No, serti jäi saamatta, mutta muuten Moriarty sai kyllä hienot arvostelut. Koska itse toimin Andrew Bryanin, lyhytkarvaisten syyrialaisten ulkomuototuomarin sihteerinä, näin kaikki Moriartyn kilpakumppanit. Ja voin sanoa, ettei Moriarty huonoille hamstereille hävinnyt!
Hamstereita oli ilmoitettu mukaan varsin kohtuullinen lukumäärä, lyhytkarvaisten ulkomuotoluokassa oli vain 30 hamsteria (itse pitäisin 50-60 hamsteria normaalina ja on niitä sadankin hamsterin luokkia ollut, tosin niissä saattoi olla lyhkikset ja pitkikset samassa vielä). Koe- ja ei-standardiluokissa oli kummassakin alle 10 osallistujaa.
Minun täytyy sanoa, että vaikka melko monelle tuomarille olenkin sihteerinä tähän mennessä ollut, niin kukaan ei kyllä vedä mukavuudessa vertoja Andrew'lle ja Susanille. Tietenkin tällä kertaa asiaa auttoi tuo hamstereiden vähäinen määrä, jos olisi ollut isompi määrä mukana, en olisi kyllä uskaltanut kysellä yhtään mitään ylimääräistä.
Ulkomuotoluokassa Andrew tykkäsi Moriartysta ja arvosana oli EH (erittäin hyvä), mutta koska mukana oli useampia ERIn saaneita eläimiä, ei EH:lla irronnut sijoitusta. Moriarty oli kuitenkin paras veteraani (veteraani-ikäisiä oli vain kaksi) ja se sai myös erikoispalkinnon päivän parhaasta normaali-väristä. Itse arvostelukaavake näyttää tältä:
Pää, silmät, korvat: hienot
Tyyppi, koko: hyvä
Perusväri, värimerkit, kuvio: kaunis, rikas väri, hyvä tikkaus
Turkki: hieman rasvainen
Kunto: hyvä ikäisekseen
Lemmikkiluokassa arvostelu oli kriittisempi, mutta sieltäkin Moriarty sai kunniamaininnan käsiteltävyydestä. Luulen että Moriarty on ollut niin uninen, ettei ole jaksanut kiemurrella.
Yleiskunto: hyvässä massassa, melko löysä, ikäisekseen hyvä
Turkki: iho kuiva ja hilseilee, turkki rasvainen
Korvat, silmät, hampaat: kauniit silmät, puhtaat korvat, alahampaat liian pitkät
Kynnet: hyvät
Käsiteltävyys, luonne: kärsivällinen, jaksaa vääntelyä ja kääntelyä
Yleisvaikutelma: kauniin värinen
Kokonaisarvosana jäi tällä litanialla Hyvään.
Minua huolestuttaa tuo alahampaiden pituus, koska en todellakaan osaa lyhentää hampaita itse (puhumattakaan siitä että Moriarty räpiköi ihan kiitettävästi jo pelkkää hampaiden tsekkausta vastaan). Lisäksi tämä "helppoluonteinen, kiltti uros" ei jyrsi dunaansa eikä juuri kaltereitakaan, vaatekomerossa myös lattialistat ja oven alareuna jäävät rauhaan. Herra ei kohta kyllä saa muuta ruokaa kuin näkkileipää...
Moriarty unisena luttakorvana:
No, serti jäi saamatta, mutta muuten Moriarty sai kyllä hienot arvostelut. Koska itse toimin Andrew Bryanin, lyhytkarvaisten syyrialaisten ulkomuototuomarin sihteerinä, näin kaikki Moriartyn kilpakumppanit. Ja voin sanoa, ettei Moriarty huonoille hamstereille hävinnyt!
Hamstereita oli ilmoitettu mukaan varsin kohtuullinen lukumäärä, lyhytkarvaisten ulkomuotoluokassa oli vain 30 hamsteria (itse pitäisin 50-60 hamsteria normaalina ja on niitä sadankin hamsterin luokkia ollut, tosin niissä saattoi olla lyhkikset ja pitkikset samassa vielä). Koe- ja ei-standardiluokissa oli kummassakin alle 10 osallistujaa.
Minun täytyy sanoa, että vaikka melko monelle tuomarille olenkin sihteerinä tähän mennessä ollut, niin kukaan ei kyllä vedä mukavuudessa vertoja Andrew'lle ja Susanille. Tietenkin tällä kertaa asiaa auttoi tuo hamstereiden vähäinen määrä, jos olisi ollut isompi määrä mukana, en olisi kyllä uskaltanut kysellä yhtään mitään ylimääräistä.
Ulkomuotoluokassa Andrew tykkäsi Moriartysta ja arvosana oli EH (erittäin hyvä), mutta koska mukana oli useampia ERIn saaneita eläimiä, ei EH:lla irronnut sijoitusta. Moriarty oli kuitenkin paras veteraani (veteraani-ikäisiä oli vain kaksi) ja se sai myös erikoispalkinnon päivän parhaasta normaali-väristä. Itse arvostelukaavake näyttää tältä:
Pää, silmät, korvat: hienot
Tyyppi, koko: hyvä
Perusväri, värimerkit, kuvio: kaunis, rikas väri, hyvä tikkaus
Turkki: hieman rasvainen
Kunto: hyvä ikäisekseen
Lemmikkiluokassa arvostelu oli kriittisempi, mutta sieltäkin Moriarty sai kunniamaininnan käsiteltävyydestä. Luulen että Moriarty on ollut niin uninen, ettei ole jaksanut kiemurrella.
Yleiskunto: hyvässä massassa, melko löysä, ikäisekseen hyvä
Turkki: iho kuiva ja hilseilee, turkki rasvainen
Korvat, silmät, hampaat: kauniit silmät, puhtaat korvat, alahampaat liian pitkät
Kynnet: hyvät
Käsiteltävyys, luonne: kärsivällinen, jaksaa vääntelyä ja kääntelyä
Yleisvaikutelma: kauniin värinen
Kokonaisarvosana jäi tällä litanialla Hyvään.
Minua huolestuttaa tuo alahampaiden pituus, koska en todellakaan osaa lyhentää hampaita itse (puhumattakaan siitä että Moriarty räpiköi ihan kiitettävästi jo pelkkää hampaiden tsekkausta vastaan). Lisäksi tämä "helppoluonteinen, kiltti uros" ei jyrsi dunaansa eikä juuri kaltereitakaan, vaatekomerossa myös lattialistat ja oven alareuna jäävät rauhaan. Herra ei kohta kyllä saa muuta ruokaa kuin näkkileipää...
Moriarty unisena luttakorvana:
9.4.15
Moriartyn poikasista
Vähän päivitystä tuohon poikasasiaan. Poikaset ovat nyt pariviikkoisia ja poikueesta on jäljellä 3. Niistä kaksi urosta ovat hyvänkokoisia ja sitten on yksi naaras, joka on melko pienikokoinen veljiinsä verrattuna. Se selviäminen ei ole vielä varmaa, mutta vaikka se selviäisikin elossa aikuiseksi asti, ei sitä uskalla jalostukseen käyttää.
Nimiksi rääpäleille on Karoliina päättänyt seuraavat:
normaali u. Cutiepie's Ivo Insomin
suklaa u. Cutiepie's Ian Inovelon
normaali n. Cutiepie's Ivy Indivina
Karoliinalla oli toiveissa saada itselleen normaali naaras jalostuskäyttöön ja tästä poikueesta sitä nyt ei sitten tullut. Koska Neela on vielä nuori, on suunnitelmissa mahdollisesti teettää sillä toinen poikue joskus vähän myöhemmin. Kun Moriartykaan ei ole vielä ihan ikäloppu, se kelpaisi isäksi toisellekin poikueelle, kun muutenkin on sopiva uros.
Ilmoitin muuten Moriartyn Helsingin näyttelyihin 26.4. Toisen sertin metsästys jatkukoon!
Nimiksi rääpäleille on Karoliina päättänyt seuraavat:
normaali u. Cutiepie's Ivo Insomin
suklaa u. Cutiepie's Ian Inovelon
normaali n. Cutiepie's Ivy Indivina
Karoliinalla oli toiveissa saada itselleen normaali naaras jalostuskäyttöön ja tästä poikueesta sitä nyt ei sitten tullut. Koska Neela on vielä nuori, on suunnitelmissa mahdollisesti teettää sillä toinen poikue joskus vähän myöhemmin. Kun Moriartykaan ei ole vielä ihan ikäloppu, se kelpaisi isäksi toisellekin poikueelle, kun muutenkin on sopiva uros.
Ilmoitin muuten Moriartyn Helsingin näyttelyihin 26.4. Toisen sertin metsästys jatkukoon!
27.3.15
Kakaroita on syntynyt
Kuten sanottu, ei pitäisi koskaan hehkuttaa, mutta fakta nyt kuitenkin on että 24.3. syntyi kuulemma peräti 9 poikasta Moriartyn tyttöstävälle. Nähtäväksi jää, miten monta niistä selviää luovutusikään, sinänsä 9 poikasta on isohko poikue, mutta isompiakin on selvinnyt täysimääräisenä aikuisiksi asti. Mitään siis ei voida sanoa vielä eikä oikeastaan tehdäkään, tärkeintä on antaa emon hoitaa rauhassa poikasiaan pari viikkoa ja toivoa, että ensikertalainenkin osaa hoitaa kersansa kunnialla (kuten ne yleensä osaavat, mutta kaikenlaista voi sattua).
Palataan aiheeseen siis muutaman viikon kuluttua!
Palataan aiheeseen siis muutaman viikon kuluttua!
24.3.15
Ada – koska se on niin nätti
Sitä sanotaan, että kiinarit ovat hyviä kiipeilemään, mutta kyllä ne kaivelevatkin. Tai sitten meidän pitäisi tarjota Adalle enemmän kiipeilumahdollisuuksia (käsiä ei lasketa kiipeilymahdollisuuksiksi).
Enimmäkseen Ada keskittyy olemaan söpö, silloin kun siitä sattuu vilauksen näkemään.
Enimmäkseen Ada keskittyy olemaan söpö, silloin kun siitä sattuu vilauksen näkemään.
23.3.15
Onko se... poikasmaha?
© Karoliina Vainio
Kyllä se on Moriartyn morsian sen verran tuhdissa kunnossa päivä ennen laskettua aikaa, että luulisi sieltä pentusia tulevan.
Koskaanhan ei pitäisi hehkuttaa etukäteen mitään, kun kyse on kuitenkin elävistä eläimistä, joiden kanssa voi sattua mitä tahansa. Pidetään nyt peukkuja pystyssä, että kaikki menisi hyvin ja maailmaan tupsahtaisi elävä ja hyvinvoiva kasa pikku-Moriartyja ja -Neeloja.
15.3.15
Neuvot hamsteria harkitsevalle
En ole esimerkiksi töissä pyrkinyt mitenkään peittelemään sitä, että meillä on hamstereita lemmikkinä. Vaikea sitä olisi peitelläkään, jos sattuu työkoneen työpöydän taustakuvana komeilemaan vaikkapa Katariina. Suunnilleen samanikäisillä työkavereilla on eri-ikäisiä lapsia ja monessa lapsiperheessä joudutaan kuuntelemaan kärttämistä aiheesta "Mä haluan lemmikin!". Aika moni kollega onkin minulta kysynyt, että heillä saattaisi olla lemmikin hankkiminen ajankohtaista, mitenkäs hamstereiden kanssa, sopisivatko ne lasten lemmikeiksi.
Yksiselitteinen vastaus tuohon nimenomaiseen kysymykseen on "Ei". Lapsi ei pysty pitämään huolta edes itsestään itsenäisesti, saati sitten elävästä eläimestä. Jos lemmikki hankitaan, se on myös vanhempien lemmikki, vaikka lapsi olisikin siitä nimellisesti vastuussa. Tästä olen kirjoittanut jo aikaisemmin: Hamsterisaarna ja yleisestikin lemmikeistä.
Joillekin vanhemmille tämä asia on ihan itsestäänselvyys. Joskus pohdinta sitten menee siihen pisteeseen, että he kysyvät minulta mitä pitäisi ottaa huomioon hamsteria hankittaessa ja hoidettaessa. Minä tietäisin noin miljoona asiaa, joita pitäisi ottaa huomioon ja mitä voi tulla vastaan varsinkin hoidossa, mutta koska päivän kestävä paasaus karkottaisi kaikki vähänkään kiinnostuneet, olen tiivistänyt ohjeeni kahteen seikkaan:
1. Ostakaa se ensimmäinen hamsteri kasvattajalta.
2. Ostakaa tarpeeksi iso asumus.
Koska se ensimmäinen hamsteri nyt vain kannattaa ostaa kasvattajalta. Kasvattaja oletusarvoisesti myy käsiteltyjä eläimiä, joiden tausta on tiedossa, ja jotka ovat kasvaneet koko elinikänsä kelvollisissa olosuhteissa. Ainakin jotkin eläinkaupat myyvät tukkuhamstereita, joista tätä ei voida sanoa ja eläinkaupoissa poikasten käsittely voi jäädä melko vähäiseksi, jos henkilökunnalla ei ole aikaa ja kokemusta. Toki jotkit eläinkaupat myyvät kotimaisilta kasvattajilta tulleita eläimiä. Kasvattaja saattaa pystyä myös valikoimaan monen poikasen joukosta sen, joka on esimerkiksi luonteeltaan rauhallisin ja näin sopivin ensimmäiseksi lemmikiksi.
Tällä tavoin delegoin sen paasaus-osuuden kasvattajalle. Kasvattajaa kiinnostaa millaiseen kotiin kasvatti on menossa ja miten sitä hoidetaan, ei raha. Kasvattaja myös tietää eläinten hoidosta ehkä enemmän kuin eläinkaupan myyjät, jotka eivät välttämättä ole lainkaan perehtyneet pikkujyrsijöihin ja ainoa hoito-ohje saattaa olla puutteellinen ja pahimmassa tapauksessa virheellinen lappunen, joka annetaan eläimen mukana. Yleensä kasvattajat myös tarjoavat elinikäisen tuen poikasen ostajille, sen lisäksi että moni tarjoaa perushoito-ohjeet myös kirjallisena ostettaessa. Jos siis hoidossa tai hamsterin käyttäytymisessä tulee vastaan jotain outoa, voi ensimmäiseksi ottaa yhteyttä kasvattajaan ja kysyä neuvoa.
Ja sitten kun raha tuntuu olevan joillekin se tärkein seikka, hamsterinpoikanen saattaa hyvinkin olla hinnaltaan halvempi kasvattajalla kuin eläinkaupassa. Saat enemmän, maksat vähemmän, kuulostaa hyvältä diililtä. Kannattaa kuitenkin muistaa hamsterinostajan etiketti. Kasvattajalta ostettaessa saattaa poikasen joutua hakemaan kauempaa tai odottelemaan sopivaa poikasta. Meille on haettu useampi kuin yksi hamsteri pääkaupunkiseudulta, varsinaisesti Tampereella tai lähialueilla ei taida olla yksikään niistä syntynyt.
Kakkoskohdasta, eli riittävän suuresta asumuksesta, kasvattajakin varmasti sanoo, mutta mielestäni tämä on sen verran tärkeä asia, että kertaus on opintojen äiti. Asumus on yleensä kallein yksittäisistä hankinnoista, moninkertaisesti hamsterin itsensä hintainen, mutta siitä huolimatta siinä ei kannata pihistellä. Käytettyjä kannattaa katsella ja toisaalta kannattaa muistaa se, että jos hamsteriharrastus ei pidemmän päälle kiinnosta, on asumuksilla yleensä jonkinlaista jälleenmyyntiarvoa.
Kannattaa käydä lukemassa myös Astan tämänpäiväinen blogipostaus Hankkimassa ensimmäistä hamsteria? Tässäpä hieman ohjeita!
Yksiselitteinen vastaus tuohon nimenomaiseen kysymykseen on "Ei". Lapsi ei pysty pitämään huolta edes itsestään itsenäisesti, saati sitten elävästä eläimestä. Jos lemmikki hankitaan, se on myös vanhempien lemmikki, vaikka lapsi olisikin siitä nimellisesti vastuussa. Tästä olen kirjoittanut jo aikaisemmin: Hamsterisaarna ja yleisestikin lemmikeistä.
Joillekin vanhemmille tämä asia on ihan itsestäänselvyys. Joskus pohdinta sitten menee siihen pisteeseen, että he kysyvät minulta mitä pitäisi ottaa huomioon hamsteria hankittaessa ja hoidettaessa. Minä tietäisin noin miljoona asiaa, joita pitäisi ottaa huomioon ja mitä voi tulla vastaan varsinkin hoidossa, mutta koska päivän kestävä paasaus karkottaisi kaikki vähänkään kiinnostuneet, olen tiivistänyt ohjeeni kahteen seikkaan:
1. Ostakaa se ensimmäinen hamsteri kasvattajalta.
2. Ostakaa tarpeeksi iso asumus.
Koska se ensimmäinen hamsteri nyt vain kannattaa ostaa kasvattajalta. Kasvattaja oletusarvoisesti myy käsiteltyjä eläimiä, joiden tausta on tiedossa, ja jotka ovat kasvaneet koko elinikänsä kelvollisissa olosuhteissa. Ainakin jotkin eläinkaupat myyvät tukkuhamstereita, joista tätä ei voida sanoa ja eläinkaupoissa poikasten käsittely voi jäädä melko vähäiseksi, jos henkilökunnalla ei ole aikaa ja kokemusta. Toki jotkit eläinkaupat myyvät kotimaisilta kasvattajilta tulleita eläimiä. Kasvattaja saattaa pystyä myös valikoimaan monen poikasen joukosta sen, joka on esimerkiksi luonteeltaan rauhallisin ja näin sopivin ensimmäiseksi lemmikiksi.
Tällä tavoin delegoin sen paasaus-osuuden kasvattajalle. Kasvattajaa kiinnostaa millaiseen kotiin kasvatti on menossa ja miten sitä hoidetaan, ei raha. Kasvattaja myös tietää eläinten hoidosta ehkä enemmän kuin eläinkaupan myyjät, jotka eivät välttämättä ole lainkaan perehtyneet pikkujyrsijöihin ja ainoa hoito-ohje saattaa olla puutteellinen ja pahimmassa tapauksessa virheellinen lappunen, joka annetaan eläimen mukana. Yleensä kasvattajat myös tarjoavat elinikäisen tuen poikasen ostajille, sen lisäksi että moni tarjoaa perushoito-ohjeet myös kirjallisena ostettaessa. Jos siis hoidossa tai hamsterin käyttäytymisessä tulee vastaan jotain outoa, voi ensimmäiseksi ottaa yhteyttä kasvattajaan ja kysyä neuvoa.
Ja sitten kun raha tuntuu olevan joillekin se tärkein seikka, hamsterinpoikanen saattaa hyvinkin olla hinnaltaan halvempi kasvattajalla kuin eläinkaupassa. Saat enemmän, maksat vähemmän, kuulostaa hyvältä diililtä. Kannattaa kuitenkin muistaa hamsterinostajan etiketti. Kasvattajalta ostettaessa saattaa poikasen joutua hakemaan kauempaa tai odottelemaan sopivaa poikasta. Meille on haettu useampi kuin yksi hamsteri pääkaupunkiseudulta, varsinaisesti Tampereella tai lähialueilla ei taida olla yksikään niistä syntynyt.
Kakkoskohdasta, eli riittävän suuresta asumuksesta, kasvattajakin varmasti sanoo, mutta mielestäni tämä on sen verran tärkeä asia, että kertaus on opintojen äiti. Asumus on yleensä kallein yksittäisistä hankinnoista, moninkertaisesti hamsterin itsensä hintainen, mutta siitä huolimatta siinä ei kannata pihistellä. Käytettyjä kannattaa katsella ja toisaalta kannattaa muistaa se, että jos hamsteriharrastus ei pidemmän päälle kiinnosta, on asumuksilla yleensä jonkinlaista jälleenmyyntiarvoa.
Kannattaa käydä lukemassa myös Astan tämänpäiväinen blogipostaus Hankkimassa ensimmäistä hamsteria? Tässäpä hieman ohjeita!
9.3.15
K18: Moriarty heilastelemassa
Minähän tarjosin loppuvuodesta Moriartya astutuslainaan Karoliinalle (Arvovieraita), jolla muuten nykyään on SHY:n virallinen kasvattajanimi Cutiepie's. Tarkoitus oli alunperin astuttaa naaras vasta loppukeväästä, mutta muiden poikassuunnitelmien takia Karoliina kyselikin Moriartya lainaan jo nyt. Kiimapäivä löytyi naaraalta eilen ja niinpä minä lähdin illalla kiikuttamaan Moriartya naisiin.
Astuminen sujui hyvin, Moriarty sai hetken nuuskuttelun jälkeen juonen päästä kiinni, että mitä tässä pitää oikein tehdä. Olen kasvattajilta kuullut toisinaan tarinoita siitä, että jotain urosta ei kertakaikkiaan kiinnosta naaras tai astuminen, tai että kiinnostaisi kyllä, mutta tekniikkapuolessa on hiomisen varaa. No tietenkin hommat useimmiten sujuvat, luonto ja tikanpojat jne. Nyt sitten odotamme jännityksellä, vieläkö naaras näyttää kiimoja vai tärppäsikö heti kerrasta. Ja jos tärppäsi, niin mitä sieltä tulee. Meillä itsellämme ei ole poikueeseen varausta, koska yksi syyrialainen on meille ihan sopiva määrä ja tuskin Moriarty tässä välissä ehtii veiviään heittää. Poikasjuttuja varmaan tulee kyllä kerrottua täällä blogissakin jonkin verran, jos ja toivottavasti kun sellaiseen on aihetta.
Ja sitten se K18-osuus, kun Bloggerkin perui aikuisviihde-pykälänsä: Moriarty tositoimissa.
Astuminen sujui hyvin, Moriarty sai hetken nuuskuttelun jälkeen juonen päästä kiinni, että mitä tässä pitää oikein tehdä. Olen kasvattajilta kuullut toisinaan tarinoita siitä, että jotain urosta ei kertakaikkiaan kiinnosta naaras tai astuminen, tai että kiinnostaisi kyllä, mutta tekniikkapuolessa on hiomisen varaa. No tietenkin hommat useimmiten sujuvat, luonto ja tikanpojat jne. Nyt sitten odotamme jännityksellä, vieläkö naaras näyttää kiimoja vai tärppäsikö heti kerrasta. Ja jos tärppäsi, niin mitä sieltä tulee. Meillä itsellämme ei ole poikueeseen varausta, koska yksi syyrialainen on meille ihan sopiva määrä ja tuskin Moriarty tässä välissä ehtii veiviään heittää. Poikasjuttuja varmaan tulee kyllä kerrottua täällä blogissakin jonkin verran, jos ja toivottavasti kun sellaiseen on aihetta.
Ja sitten se K18-osuus, kun Bloggerkin perui aikuisviihde-pykälänsä: Moriarty tositoimissa.
6.3.15
Ahaa-elämys
No nymmää sen honasin, mite tää kiinari toimii.
Tarttee olla päivä, sit tarttee vähä rapistella purui, et se herää, muttei nii palioo et se lähtis pesän ulkopuolelle toimittaa. Sit kopataa pesämökki sem pään päältä mäkee ja napataa elukka käsii. Se ei ehri olleskaa tajuta mitä tapahtuu ja sit se on nii hämillää, et se vaa istuu käres vähä aikaa ja ihmettelee, että mite mää tähä jourui. Sit ku se siit tokenee, ni se menee taas, mut oli se ny vähä aikaa siinä iha paikoillaa. On sil kyä nätti häntä.
Tarttee olla päivä, sit tarttee vähä rapistella purui, et se herää, muttei nii palioo et se lähtis pesän ulkopuolelle toimittaa. Sit kopataa pesämökki sem pään päältä mäkee ja napataa elukka käsii. Se ei ehri olleskaa tajuta mitä tapahtuu ja sit se on nii hämillää, et se vaa istuu käres vähä aikaa ja ihmettelee, että mite mää tähä jourui. Sit ku se siit tokenee, ni se menee taas, mut oli se ny vähä aikaa siinä iha paikoillaa. On sil kyä nätti häntä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)