Tilasin taannoin eräästä nettikaupasta uuden kiipeilyhärvelin hamstereille, kuivaruokaa ja Sirille kylpemiseen chinchillahiekkaa. Paketti oli tullut eilen ja kävin sen tänään hakemassa postista. Ison pahvilaatikon saumoista rapsahti postin tiskille jotain jauhetta. En muistanut, että paketissa oli myös hiekkaa, joten ihmettelin mitä se on ja rukoilin, että virkailijat eivät huomaa mitään. Kymmenen vuotta sitten postitoimisto olisi evakuoitu ja kokovartalosuojapukuun pukeutunut ammattilainen olisi tutkinut hiekat. No, virkailija kyllä huomasi sen ja pyysi minua tarkistamaan paketin sisällön.
Yllätys oli melkoinen: hiekkapussissa oli useampikin pieni viiltoreikä eri puolilla ja siitä oli puolet valunut laatikkoon ja sieltä ulos. Myös ruokapussissa oli yksi pieni reikä, joten laatikosta löytyi sitäkin. Postissa onneksi oli pakkausteippiä, jolla sain kursittua pussit sen verran kasaan, että sain ne kuljetettua kotiin ilman että reppuni pohja olisi täynnä hiekkaa tai hamsterinmuonaa.
Lähetin asiasta reklamaatiota kyseiseen nettikauppaan ja sain nopeasti vastauksen: he lähettävät uuden hiekkapussin ja myös ruokaa, joten asia on kunnossa siltä osin. Alkuperäisessä tilauksessa oli kilon pussi ruokaa, josta vain noin 100 grammaa päätyi teille tietymättömille ja nyt tulee sitten puoli kiloa lisää. Pysyvätpä tytöt ainakin ruuassa vähän aikaa! Onneksi selitin asiani riittävän hyvin, sillä yleensä he kuulemma pyytävät valokuvaa hajonneista pusseista ja eihän minulla sellaista olisi ollut esittää, kas kun ei tullut mieleen siellä postissa alkaa kuvata paketin sisältöä. Eikä olisi ollut muuta kalustoa mukanakaan kuin kännykkäkamera.
Ihmettelen vain, mistä reiät ovat pakkauksiin tullut. Pahvilaatikko oli aivan koskematon, sitä ei oltu postissa runneltu millään tavoin. Kiipeilytelineen tutkin tarkkaan ja siinäkään ei ollut mitään sellaista terävää kulmaa, johon pussit olisivat voineet repeytyä. Nettikaupasta vannottiin pussien olleen ehjät heiltä lähtiessä. Jostain ne viiltojäljet hiekkapussin molempiin kylkiin ovat kuitenkin tulleet.
Tarinan opetus:
1. chinchillahiekan tilaaminen postitse ei ehkä ole maailman fiksuin idea
2. jos nettikaupan paketissa on jotain vialla, kuvaa se ennen kuin alat korjailla tuhoja
24.10.12
9.10.12
3.10.12
Merkkipäiviä
Huomenna 4.10.2012 tulee täyteen tasan neljä vuotta siitä, kun Karamelli meille saapui. Sen jälkeen ei montaa hamsutonta päivää ole ollutkaan!
Marraskuun puolivälissä on myös merkkipäivä: 3 vuotta ekan kääpiöhamsterin tulosta.
Elokuun alussa tuli kuluneeksi kolme vuotta ihkaensimmäisistä hamsterinäyttelyistä, joissa Katariina putsasi pöydät. Näyttelymenestyksen suunta on siitä ollut sitten alaspäin.
Sirin saapumisesta meille on kulunut noin 7 ja puoli kuukautta. Lauantaina tulee täyteen myös 4 kuukautta yhteiseloa Janen kanssa.
Marraskuun puolivälissä on myös merkkipäivä: 3 vuotta ekan kääpiöhamsterin tulosta.
Elokuun alussa tuli kuluneeksi kolme vuotta ihkaensimmäisistä hamsterinäyttelyistä, joissa Katariina putsasi pöydät. Näyttelymenestyksen suunta on siitä ollut sitten alaspäin.
Sirin saapumisesta meille on kulunut noin 7 ja puoli kuukautta. Lauantaina tulee täyteen myös 4 kuukautta yhteiseloa Janen kanssa.
27.9.12
Sirin veli Ruotsissa
Janen sisaruksista muutama on Petsiessä ja niiden omistajiin on tullut pidettyä yhteyttä mm. painokyselyjen tiimoilta. Sen sijaan Sirin sisarusten omistajista tai sijainnista minulla ei ole mitään tietoa. Yritin googlettaa niitä tässä, mutta Googlen kautta löytyi ainoastaan uros Tarinan Ajomies.
Ajomies on päätynyt Ruotsiin Mapilamis-kasvattajalle. Nettisivujen mukaan sitä on jo käytetty jalostukseen, 25.5.12 on syntynyt Mapilamis-poikue, jonka isä on Ajomies ja emä Mapilamis Flingan. 16.9.12 on syntynyt toinen Ajomiehen poikue, emä on Vildvitrans Carlisle.
On mukava tietää välillä, miltä omien hamsterien sisaruksille kuuluu ja miltä ne näyttävät!
Ajomies on päätynyt Ruotsiin Mapilamis-kasvattajalle. Nettisivujen mukaan sitä on jo käytetty jalostukseen, 25.5.12 on syntynyt Mapilamis-poikue, jonka isä on Ajomies ja emä Mapilamis Flingan. 16.9.12 on syntynyt toinen Ajomiehen poikue, emä on Vildvitrans Carlisle.
On mukava tietää välillä, miltä omien hamsterien sisaruksille kuuluu ja miltä ne näyttävät!
19.9.12
Hamsteritaidetta
Eilisiltana Jane sai kunnian toimia inspiraationlähteenä, kun Karri oli komerossa sen, iPadin ja iPadin piirrossoftan kanssa. Tässä tulos. Arvannette varmaan, minkälaista aktiviteettia Jane kuvassa harrastaa.
15.9.12
Jane ja paino
Jane alkaa olla kasvaa vaille viisikuinen eli aivan jo täysikokoinen. Loviisa oli samanikäisenä jo likimain 200-grammainen eli aivan aikuispainossaan. Niinpä olenkin ollut vähän ihmeissäni, kun Janen paino pysyy sitkeästi vähän yli 140 grammassa. Ruokinta ja liikutus kuitenkin ovat olleet samankaltaisia kuin Loviisalla aikoinaan.
Tietenkin hamsterit ovat erikokoisia johtuen jo ihan suvusta ja perintötekijöistä eikä kahta hamsteria kannata vertailla keskenään. Ainoa keneen kannattaa vertailuja tehdä ovat sisarukset ja ehkä muu lähisuku. Aloinkin Petsiessä kysellä sinne rekisteröityjen sisarusten painoja. Yksi veli painaa tällä hetkellä noin 110 grammaa, mutta syyrialaisurokset ovat naaraita pienempiä. Siskon löysin Petsiestä myös ja sen paino on omistajan mukaan noin 150 grammaa. Hyvin on siis samoissa mitoissa Janen kanssa, joten ilmeisesti tämä pesue on sitten tällaisia hyttyssarjalaisia Loviisaan verrattuna.
Sikäli kuin itse mitään ymmärrän hamsterien kunnon päälle, Jane ei ole liian laiha, muttei siinä ole ylimääräistä rasvaakaan. Kädessä se tuntuu hyvin napakalta. Lihaksikkuus ja jäntevyys on varmastikin perua innokkaasta juoksupyöräilystä ja kiipeilystä, ehkä osansa tekee myös iso duna, jossa on tilaa harrastaa. Haaveissa olisi kuitenkin vielä Jane (ja Siri) näyttelyihin tässä syksyllä, niin saataisiin vähän asiantuntija-arviota neitien kunnosta. Lokakuun lopulla olisi Turussa näyttelyt ja marraskuussa Grand Gala Hyvinkäällä. Jälkimmäiseen ainakin suunnittelin meneväni.
Tietenkin hamsterit ovat erikokoisia johtuen jo ihan suvusta ja perintötekijöistä eikä kahta hamsteria kannata vertailla keskenään. Ainoa keneen kannattaa vertailuja tehdä ovat sisarukset ja ehkä muu lähisuku. Aloinkin Petsiessä kysellä sinne rekisteröityjen sisarusten painoja. Yksi veli painaa tällä hetkellä noin 110 grammaa, mutta syyrialaisurokset ovat naaraita pienempiä. Siskon löysin Petsiestä myös ja sen paino on omistajan mukaan noin 150 grammaa. Hyvin on siis samoissa mitoissa Janen kanssa, joten ilmeisesti tämä pesue on sitten tällaisia hyttyssarjalaisia Loviisaan verrattuna.
Sikäli kuin itse mitään ymmärrän hamsterien kunnon päälle, Jane ei ole liian laiha, muttei siinä ole ylimääräistä rasvaakaan. Kädessä se tuntuu hyvin napakalta. Lihaksikkuus ja jäntevyys on varmastikin perua innokkaasta juoksupyöräilystä ja kiipeilystä, ehkä osansa tekee myös iso duna, jossa on tilaa harrastaa. Haaveissa olisi kuitenkin vielä Jane (ja Siri) näyttelyihin tässä syksyllä, niin saataisiin vähän asiantuntija-arviota neitien kunnosta. Lokakuun lopulla olisi Turussa näyttelyt ja marraskuussa Grand Gala Hyvinkäällä. Jälkimmäiseen ainakin suunnittelin meneväni.
14.9.12
Sportti-Siri
Kirjoitin heinäkuussa, ettei Siriä kiinnosta juoksupyörä lainkaan. Silmämääräisesti se ei koskaan juossut kierrostakaan pyörässään ja otimme pyörän jossain vaiheessa kokonaan pois tilaa viemästä. Senkin tilalle mahtuu yksi pieni kanamunakenno.
Hylätty juoksupyörä majaili aikansa Sirin puuhaboxissa eli siinä pahvilaatikossa, johon Siri nostetaan aina pois terran siivouksen tieltä. Pyörä ei kiinnostanut sielläkään. Sitten eräänä ihan tavallisena iltana Siri meni heti laatikkoon päästyään juoksupyöräänsä ja juoksi. Monta kierrosta ja ihan innoissaan. Katselimme Karrin kanssa moista ilmestystä silmät pyöreinä: "Mistä se tuon yhtäkkiä keksi?"
Koska pyörä osoittautuikin mielekkääksi, panimme sen takaisin Sirin terraan. Siitä lähtien joka ilta hamsterien huoneesta on kuulunut pontevaa pyöränkitinää, kun meidän lentävä lumipallo temmeltää pyörässään. Joskus sieltä kuuluu tuplakitinä, kun Jane innostuu vinguttamaan omaa pyöräänsä samaan aikaan. Me ihmettelemme edelleen Sirin yhtäkkistä intoa pyöräilyyn.
Hylätty juoksupyörä majaili aikansa Sirin puuhaboxissa eli siinä pahvilaatikossa, johon Siri nostetaan aina pois terran siivouksen tieltä. Pyörä ei kiinnostanut sielläkään. Sitten eräänä ihan tavallisena iltana Siri meni heti laatikkoon päästyään juoksupyöräänsä ja juoksi. Monta kierrosta ja ihan innoissaan. Katselimme Karrin kanssa moista ilmestystä silmät pyöreinä: "Mistä se tuon yhtäkkiä keksi?"
Koska pyörä osoittautuikin mielekkääksi, panimme sen takaisin Sirin terraan. Siitä lähtien joka ilta hamsterien huoneesta on kuulunut pontevaa pyöränkitinää, kun meidän lentävä lumipallo temmeltää pyörässään. Joskus sieltä kuuluu tuplakitinä, kun Jane innostuu vinguttamaan omaa pyöräänsä samaan aikaan. Me ihmettelemme edelleen Sirin yhtäkkistä intoa pyöräilyyn.
3.9.12
Kiltti Jane
Edellisessä postauksessa Janea syytettiin törkeästi huliganismista, yleisestä riehumisesta ja henkilökunnan paheksunnan herättämisestä. Eilisiltana näistä vähintäänkin epäilyttävistä touhuista yritettiin saada kuvatodisteita.
Arvata saattaa, halusiko Jane esitellä kameralle edesottamuksiaan luvattoman kiipeilyn tiimoilta. No ei tietenkään!
"Mitä että? Kiipeillä? Minäkö? En minä koskaan tee sellaista. Jyrsin tästä mieluummin vähän."
"Ai näinkö tarkoitat? Meinaatko että olisin koskaan tällaista tehnyt muka? Ei voi pitää paikkaansa!"
"No okei sitten, kerran voin vähän malliksi esittää. Näin tästä pääsee kurkottamalla ylös hyllylle..."
"... paitsi että sitä päätyy heti takaisin henkilökunnan syliin vaikkei ollut vielä lähelläkään kenkähyllyä. Kaiken hauskan pilaavat. Kostan mielipahani näille housuille."
Arvata saattaa, halusiko Jane esitellä kameralle edesottamuksiaan luvattoman kiipeilyn tiimoilta. No ei tietenkään!
"Mitä että? Kiipeillä? Minäkö? En minä koskaan tee sellaista. Jyrsin tästä mieluummin vähän."
"Ai näinkö tarkoitat? Meinaatko että olisin koskaan tällaista tehnyt muka? Ei voi pitää paikkaansa!"
"No okei sitten, kerran voin vähän malliksi esittää. Näin tästä pääsee kurkottamalla ylös hyllylle..."
"... paitsi että sitä päätyy heti takaisin henkilökunnan syliin vaikkei ollut vielä lähelläkään kenkähyllyä. Kaiken hauskan pilaavat. Kostan mielipahani näille housuille."
31.8.12
Eläimellistä menoa
Joskus mietin, onko hamstereiden majoittaminen samassa huoneessa tietokoneen kanssa kovin fiksu ajatus. En minä muuten, mutta kun minulla on pieni epäilys siitä, että yön pimeinä tunteina meidän neidit livistävät dunastaan/terrastaan ja menevät nettiin surffailemaan eläindokumentteja. Sillä mitenkään muuten ei voi selittää sitä, miksi ne käyttäytyvät kuin apina, aasi tai sika.
Jane, luonnollisesti, on yhdistelmä apinaa ja aasia. Ehkä myös meduusaa. Vaatehuoneessa se onnistuu kurottamaan ja vetämään itsensä aidan päältä kenkähyllylle. Homma ei ole liian helppo, aita on sellainen metallikalteri, leveyttä on ehkä milli tai puolitoista. Tämän päällä yhdellä takakäpälällä tasapainoillen se saa venytettyä itsensä kenkähyllylle. Henkilökunta luuli että tällaiseen suoritukseen kykenee ehkä kämmenenkokoinen apina, muttei hamsteri.
Kenkähylly on myös sellaista metallikalteria ja jotenkin tuo meduusan sukulainen onnistuu pujottamaan itsensä läpi noin tuuman levyisestä kalteriraosta. En oikein uskonut, kun Karri tästä saavutuksesta kertoi, mutta eilen näin sen omin silmin. Olin aivan varma, että nyt Jane juuttui kiinni kalterien väliin ja puristuu kuoliaaksi. Ketun villat, siitä se pujotteli itsensä nätisti läpi.
Koska kenkähyllylle kiipeämistä ei henkilökunta tue (ne kalterit ja niiden läpi puristautuminen, korkealta putoaminen ja pääsy tangolla roikkuviin vaatteisiin kiinni), nostin Janen joka kerta pois kun se alkoi kiipeillä lattialla olevan verkkoaidan päälle. Aasimaisella itsepäisyydellä ja sitkeydellä se kuitenkin vipelsi aivan joka kerta takaisin kiipeilemään verkkoaidalle, josta se taas joutui käsiin. Joskus se tyytyi hetkisen verran kiipeilemään minun olkapäällä tai kurottelemaan vaatehyllylle. Tyhmä henkilökunta kuitenkin palautti wannabe-apinan aina lattiatasolle.
Sirin apinataipumukset ovat hieman kehnommat, kiitos pallomaisen rakenteen joka ei tue niinkään kurottelua ja kiipeilyä vaan pyörimistä ja ruokakupilla kökötystä. Sirin ruokailu on aina melkoinen näytös, aivan erityisesti jos kuivaruokakuppiin on pantu uutta ruokaa. Sen sijaan, että Siri tyytyisi napsimaan sieltä sapuskaa järjestelmällisesti tai edes kaivelemaan nätisti parhaita palasia, se kauhoo ruokaa pois kupista molemmin etukäpälin! Ruokakuppi majailee kulmamökin katolla, mutta iso osa ruuasta on joko kupin vieressä mökin katolla tai sitten pudonneena mökin ja terraarion lasin väliin. Joku palanen putoaa aina myös mökin eteen puruihin. Joka tapauksessa vaikutelma on jotakuinkin samanlainen kuin villisikalauman vierailun jälkeisessä perunapellossa.
Niin että onkohan noilla molemmilla jotain identiteettiongelmia vai ovatko ne vain nettiriippuvaisia?
Jane, luonnollisesti, on yhdistelmä apinaa ja aasia. Ehkä myös meduusaa. Vaatehuoneessa se onnistuu kurottamaan ja vetämään itsensä aidan päältä kenkähyllylle. Homma ei ole liian helppo, aita on sellainen metallikalteri, leveyttä on ehkä milli tai puolitoista. Tämän päällä yhdellä takakäpälällä tasapainoillen se saa venytettyä itsensä kenkähyllylle. Henkilökunta luuli että tällaiseen suoritukseen kykenee ehkä kämmenenkokoinen apina, muttei hamsteri.
Kenkähylly on myös sellaista metallikalteria ja jotenkin tuo meduusan sukulainen onnistuu pujottamaan itsensä läpi noin tuuman levyisestä kalteriraosta. En oikein uskonut, kun Karri tästä saavutuksesta kertoi, mutta eilen näin sen omin silmin. Olin aivan varma, että nyt Jane juuttui kiinni kalterien väliin ja puristuu kuoliaaksi. Ketun villat, siitä se pujotteli itsensä nätisti läpi.
Koska kenkähyllylle kiipeämistä ei henkilökunta tue (ne kalterit ja niiden läpi puristautuminen, korkealta putoaminen ja pääsy tangolla roikkuviin vaatteisiin kiinni), nostin Janen joka kerta pois kun se alkoi kiipeillä lattialla olevan verkkoaidan päälle. Aasimaisella itsepäisyydellä ja sitkeydellä se kuitenkin vipelsi aivan joka kerta takaisin kiipeilemään verkkoaidalle, josta se taas joutui käsiin. Joskus se tyytyi hetkisen verran kiipeilemään minun olkapäällä tai kurottelemaan vaatehyllylle. Tyhmä henkilökunta kuitenkin palautti wannabe-apinan aina lattiatasolle.
Sirin apinataipumukset ovat hieman kehnommat, kiitos pallomaisen rakenteen joka ei tue niinkään kurottelua ja kiipeilyä vaan pyörimistä ja ruokakupilla kökötystä. Sirin ruokailu on aina melkoinen näytös, aivan erityisesti jos kuivaruokakuppiin on pantu uutta ruokaa. Sen sijaan, että Siri tyytyisi napsimaan sieltä sapuskaa järjestelmällisesti tai edes kaivelemaan nätisti parhaita palasia, se kauhoo ruokaa pois kupista molemmin etukäpälin! Ruokakuppi majailee kulmamökin katolla, mutta iso osa ruuasta on joko kupin vieressä mökin katolla tai sitten pudonneena mökin ja terraarion lasin väliin. Joku palanen putoaa aina myös mökin eteen puruihin. Joka tapauksessa vaikutelma on jotakuinkin samanlainen kuin villisikalauman vierailun jälkeisessä perunapellossa.
Niin että onkohan noilla molemmilla jotain identiteettiongelmia vai ovatko ne vain nettiriippuvaisia?
21.8.12
Hamsteriunia
Se tunne, kun keskellä yötä herää unesta, jossa hamsteri on järsinyt itsensä karkuun dunastaan ja on pakko mennä tarkistamaan, että otus on vielä dunassaan.
Oli se. Dunassaan. Hamsteri. Ainakin vielä. Näyttäen viattomalta. Parempi varmaan tarkistaa uudelleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)