Olen pahoillani ettei minulla ole esittää kuvaa sydänjuuriaan myöten järkyttyneestä Loviisasta, mutta tilanne oli valitettavasti sellainen, ettei sattunut olemaan kameraa lähistöllä eikä ollut mahdollisuutta hakea sitä.
Karri tuli vappuaattoiltana kotiin joskus klo 20-21 hieman liikuttuneessa mielentilassa. Oikaisi siinä sitten sohvalle ja ummisti silmänsä. Minä totesin, että voisin mennä siivoamaan Loviisan dunan. Otin Loviisan boksiin, siivosin ja otin sen uudestaan käsiini, että siirtäisin neidin puhtaaseen dunaan. Juuri tällä sekunnilla kuului olohuoneen sohvalta rappaukset räjäyttävä "SNORKROOHH!"
Vähemmästäkin järkyttyy pieni hamsteri, äänihän kuulosti tasan siltä että taivas putoaa niskaan ihan justiinsa! Loviisan ilme ja olemus olivat todellakin näkemisen arvoiset, se jähmettyi kädelleni silmät suurina ja korvat pystyssä, niin järkyttyneen näköisenä että minua alkoi naurattaa samalla kun kirosin kameran puutetta.
Sohvalta kuului seuraava "SNORKROOHH!" Loviisan silmät leviävät entisestään ja se näyttää jo siltä, että saa slaagin minä hetkenä hyvänsä. Silitin sitä vähän ja yritin rauhoitella, että se ei ole maailmanloppu eikä edes maanjäristys, se on vain isäntä tuolla sohvalla, sitä vähän väsyttää. Laskin Loviisan dunaansa ja se vilisti turvaan mökkiinsä vain huomatakseen, että sieltä puuttuvat ruokavarastot ja lakanat. Pahustako sitä pitää hamsteria niin kiusata?!
3 kommenttia:
*nauraa kippurassa*
-Rättis
Oli kuule vakava paikka, ei yhtään Loviisaa naurattanut :)
On meilläkin hamsut varmaan säikkyneet jotain ääniä. Tää juttu ei sitten välttämättä liity säikähdykseen tai järkytykseen. Tuli mieleen kuitenkin ihan toinen juttu. Eli mies joskus muistaakseni lasin kulmaan rapsutti tai hakkasi jollain, niin hamsut jäivät paikoilleen kuuntelemaan sitä. En tiedä oliko siinä joku "taajuus" mikä sai hamsut "kuuntelemaan" vai mikä ihme :D.
Lähetä kommentti