30.3.09

Kuvia

Tässäpä vaihteeksi kuvia meidän neiti elohopeasta.





27.3.09

Omenat ja niiden putoaminen puusta

"Ei omena kauas puusta putoa", sanotaan.
Allekirjoitan Katariinan kohdalla tuon täysin. Lueskelin Petsiestä Katariinan isän blogia, johon oli kirjoitettu jo helmikuussa juttu siitä, että kyseinen hamsteriherra on aina tilaisuuden tullen repimässä kaikkea kankaista, mitä eteen vain tulee. Nnoh, Katariinan taipumus samanlaisiin aktiviteetteihin huomattiin jo kotimatkalla, jolloin se pääsi hampaiksi kuljetusboksiaan ympäröiviin pyyhkeisiin. Koska olimme tylsiä ihmisiä, siirsimme junamatkan ajaksi pyyhkeet pois talttahampaiden ulottuvilta.
Mutta sehän ei siihen jäänyt.

Varsinkin näin aurinkoisina päivinä meillä on ollut tapana pitää dunan toisessa päässä pyyhettä varjostamassa pahimpia auringonsäteitä. Dunahuoneen ikkuna näet on itään ja aamuaurinko paistelee sieltä osan aikaa suoraan dunaankin, vaikka se onkin sisemmällä huoneessa. Eikä huoneessa ole verhoja ja säleverhotkin ovat rikki... Verhot ovat kyllä hankinnassa ennen kesää ja dunakin ehkä siirretään toiselle seinustalle, joka on varjoisampi. Joka tapauksessa aamulla herätessämme laitamme pyyhkeen dunan varjoksi ja otamme sen pois kun tulemme töistä kotiin (mikä tapahtuu yleensä ennen kuin Katariina herää).
Tässä eräänä iltana kuitenkin lähdimme miehen kanssa suoraan töistä keskustaan syömään. Tulin kotiin joskus kahdeksan kierteillä ja siinä vaiheessa termiitti oli jo iskenyt. Pyyhettä oli revitty kaltereiden raosta niin että dunassa oli iso kasa kiharaista sinistä lankaa ja pyyhkeestä paistoi päivä läpi. Siinä oli iso reikä. Vaan oma vika, sitäkös en tullut suoraan töistä kotiin pelastamaan pyyhettä?

26.3.09

Villi ja vapaa

Päästin Katariinan tänään vipeltämään vapaasti. Olin raivannut meidän vaatekomeron lattian tyhjäksi kaikesta sellaisesta, mikä ei välttämättä kestä hamsterin hampaita. Sen sijaan laittelin sinne pahvilaatikoita ja muuta aktiviteettia. Sitten ei muuta kuin itse lattialle istuskelemaan kirjan kanssa ja Katariina vapaaksi.
Meidän pikku akrobaatti olisi halunnut kuitenkin päästä ylöspäin ja niinpä minäkin kelpasin sille kiipeilypuuksi. Se kiipesi vaatteita pitkin niskaan kutittelemaan pienillä kynsillään ja kiipesi jopa hiuksissanikin. Kirjakin sille olisi kelvannut, mutta minä en katso kovin hyvällä jos kirjojen kulmat ovat täynnä pientä sahalaitaa á la Katariina.
Nyt sitten pientä alkaa vähän jo uuvuttaa.

24.3.09

Pari kuvaa

Intouduin ottamaan Katariinasta muutamia kuvia. Kovin hyvä valokuvamalli se ei ole, vauhtia on liikaa ja tärähtämättömän kuvan saaminen on vähän onnenkauppaa.

Katariinan katalat suunnitelmat

Meillä asustaa hyvin määrätietoinen nuori neiti. Katariinan agenda on selvinnyt meille muutaman päivän kuluessa: sen elämän päätarkoitus on päästä pois dunasta. Eikä se suinkaan tyydy yhteen pakosuunnitelmaan, ehei! Sillä on peräti neljä erilaista pakosuunnitelmaa.
Suunnitelma nro 1. on kaivautuminen ulos. Katariina uskoo vakaasti että jossain dunan pohjassa on reikä, jonka löytää kaivamalla puruja. Luultavasti reikä on piilotettu pottaan, jossa kaivellaa antaumuksella.
Suunnitelma nro 2. on itsensä jyrsiminen ulos. Katariina on jo kokeillut hampaitaan dunan päissä oleviin kolosiin ja saanut aikaiseksi pientä jyrsimisjälkeäkin. Tämän tavan aiomme kuitenkin ikävinä ihmisinä lopettaa kiinnittämällä jyrsimiskohtien päälle jyrsimäkiven.
Suunnitelma nro 3. on kiipeäminen pois. Tähän luultavasti liittyy myös se mainittu kaltereiden jyrsiminen. Jyrsiminen on nyt loppunut, koska Katariinalla ei ole tällä hetkellä hyvää ja tukevaa paikkaa, josta yltäisi katon kaltereihin jyrsimään kunnolla. Se kuitenkin kiipeilee mielellään ja roikkuu usein ylösalaisin katon kaltereissa. Kuitenkin, Katariinan kanssa ei koskaan jätetä häkin pikkuluukkua auki vahtimatta, koska todistettavasti se pystyy siitä kiipeämään ulos.
Suunnitelma nro 4. on se, että kun laitamme käden häkkiin, Katariina yrittää sitä pitkin kiivetä pois. Ilman pitkähihaista se on hankalaa, koska tassut eivät pidä paljaalla iholla.

Katariinan akrobaattitaipumukset ovat käyneet selviksi ja ostin sille eilen vähän kiipeiltävää häkkiin. Se oppi jo eilisiltana käyttämään uusia kiipeilymahdollisuuksia ihailtavalla taidolla. Yritän jossain vaiheessa ottaa kuvia uusista systeemeistä, haaveissa olisi saada kuvia Katariinasta tositoimissa, mutta se voi jäädä toistaiseksi haaveeksi.

Katariinan ja Karamellin ruokailutavoissakin on eroa. Katariina ei ensinnäkään ole yhtään niin ahne ruuan perään kuin Karamelli oli. Katariina ei ole vielä ainakaan meidän nähden hamstrannut poskipussejaan täyteen eikä luultavasti varastoi ruokaa yhtä suurella innolla kuin Karamelli teki. Katariina käy kupilla syömässä vain silloin kun sillä on nälkä ja silloinkin se pupeltaa kupin vieressä ruokansa. Yön aikana tuoreruuat kuitenkin katoavat, joten paastoa se ei vietä.

22.3.09

Turbomyyrä

Pikkuvilpertillä on taas vauhti päällä. Katariina heräili tuossa kahdeksan kierteillä ja on nyt aloittanut samanlaisen riehumisen kuin eilenkin. Yhden ikävän tavankin se on ehtinyt jo kehittää, nimittäin kaltereiden järsimisen. Korkean mökin katolta se pääsee hampaiksi kattokaltereihin ja niitä se jäystää innolla, vaikka dunassa olisi kaikenlaista kivempaankin jyrsittävää, pahvilaatikoita ja puukalusteita. Tänään se pääsi vähäksi aikaa juoksentelemaan isoon pahvilaatikkoon, jossa oli kaikenlaista uutta aktiviteettia.
Katariinalla ei näytä olevan minkäänlaista itsesuojeluvaistoa kun se koheltaa pitkin dunaansa. Aina silloin tällöin dunasta kuuluu erilaisia mätkis-ääniä, kun se mätkähtää alas milloin mistäkin. Onneksi ei sentään korkealta ja purukin on aika pehmeätä.
Käsittelimmekin sitä jo vähäsen. Erona Karamelliin on se, että Katariinaa ei käsi sinänsä kiinnosta. Karamelli oli heti ensimmäisesti päivästä alkaen kiinnostunut kädestä, oli siinä ruokaa tai ei ja se tuli uteliaana nuuskimaan. Katariina sen sijaan nuuhkaisee kättä jos sattuu olemaan lähellä, mutta muuten se mennä touhottaa omiaan kädestä piittaamatta. Tosin silloin käsi kiinnostaa jos sitä pitkin pääsee kiipeämään ylöspäin pois dunasta.

Katariinan väristä sen verran, että se ei ole siis hunaja vaan hunaja-kyyhkynharmaa. Ja lisäksi sen emä ei ole creme vaan keltainen. Tämä siis tarkoittaa sitä, että Kata ei olekaan "värivirheellinen", molemmat vanhemmat ovat keltapohjaisia ja Katariina itse on oikein hieno hunaja-kyyhkynharmaa. Mikään ei estäisi teettämästä Katariinalla pentuja, mutta se ei edelleenkään kuulu suunnitelmiin.

Mahdottoman suloinen tuo pieni kyllä on!

21.3.09

Katariina II Pieni on saapunut


© KH
Tadaa, tässä se on, meidän uusi hamsteri, joka päätettiin ristiä Katariina II Pieneksi. Tosin se ei kyllä ole hirveän pieni, ollakseni tarkka, mutta ei siitä nyt oikein voinut tehdä Katariina II Aika-Suurtakaan. Nimensä hamsterityttö on saanut Venäjän keisarinnan Katariina II Suuren mukaan.

Mitä minä voisin siitä kertoa? Se on ihana, suloinen ja aivan mahdottoman touhukas. Siinä missä Karamelli oli jo arvokas ja hillitty vanha rouva, Katariina on ihan täysi kaheli. Melkein koko matkan Helsingistä Tampereelle se möngersi kuljetusboksinsa puruissa, tuhosi yhden vessapaperirullan hylsyn ja ehti boksin raoista repiä eristeinä olleita pyyhkeitä. Nyt on menossa uuteen dunaan tutustuminen, joka on parrasta tietenkin suorittaa järkyttävällä vauhdilla. Dunassa nimittäin käy sellainen vipellys, että oksat pois! Kata syöksähtelee sinne tänne, kiipeilee, säntäilee, vehtaa, juoksee, kokeilee hampaitaan joka paikkaan, on löytänyt jo juoksupyörän.

Aivan ihana pikkuinen!

20.3.09

Huomenna se tulee!

Voi veljet kun olen jo ihan innoissani. Huomenna me haemme meidän uuden hamsteritytön Helsingistä. Kalusteet on desinfioitu, puruja ja ruokia haimme eilen paikallisesta eläinkaupasta, kaikki on valmista uuden tulokkaan saapumiselle. Meillä on hamsterille jo nimikin valmiina, mutta paljastan sen vasta myöhemmin. Aion laittaa tänään dunan kuntoon ja kuljetuslaukun pakkaan myös valmiiksi.

Huh huh, ihan jännittää. Millainen uusi pikkuinen oikein on luonteeltaan? Miten se sopeutuu uuteen ympäristöön? Onkohan se kovin arka? Pureskelisin kynsiäni, mutta kun ne ovat muovia.

18.3.09

Nimipohdintaa

Kuten aiemmin mainitsin, ei meille saapuvalla hamsterilla ole kuulemma mitään erityisempää nimeä, joten pienelle pitäisi jossain vaiheessa sorvata sopiva nimi. Ja sekös on ongelma, kun mitään kivaa ei tule mieleen!
Lapsuudessani kotona oli kissoja ja yleensä pennut tavallaan nimesivät itse itsensä, nimi muodostui aina kissan mukaan. Piikki sai nimensä piikkinä pystyssä sojottavasta hännästä ja Ville Vallattoman nimeen johtaneita tekijöitä voitte vain arvailla... Mutta hamsterille tällainen nimeämismetodi ei ehkä sovi, koska siitä tulisi kuitenkin joko Sintti, Lutuna tai Pieni. Ja sehän nyt ei käy, koska näitä käytin lempinimenä jo Karamellistakin ja ne sopivat hellittelynimeksi mille tahansa hamsterille.

Mies ehdotti nimeä Ninni ja se on toistaiseksi ainoa käyttökelpoinen idea, mitä on syntynyt. Hamsterin turkin värin takia olisin voinut ehdottaa Toffeeta, mutta samassa poikueessa lienee jo yksi Toffeeksi nimetty pentu, niin että sekään ei käy.

15.3.09

Pikkutavaroiden desinfiointia

Päätin kokeilla ruokakuppien, siemenlusikan ja juomapullon desinfiointia kiehuvassa vedessä, vaikka minua hieman epäilytti, josko keraaminen kuppi ja muovinen juomapullo suuosineen kestää kiehuvan veden. Ajattelin että saahan niitä sitten uusia, jos niille tapahtuu jotain, pehmenevät muodottomiksi tai halkeavat. Kaikki tavarat kuitenkin selvisivät vaurioitta viiden minuutin oleilusta reippaasti kiehuvassa vedessä. Ja eiköhän kaikki pöpötkin siinä ajassa ehtineet tuhoutua. Metallitavaraat oli pesty kertaalleen jo tiskikoneessakin.