Loviisan kasvattaja Jonna Tikka on sittemmin hakenut ja saanut itselleen virallisen kasvattajanimen hamstereille. Nykyisin Jonnan kasvatit lähtevät maailmalle tunnuksella Picus, mutta myös vanhempien kasvattien nimiin voi tunnuksen lisätä. Niinpä Loviisa III ei ole enää Loviisa III vaan Picus Loviisa III.
Harmi että Tampereen näyttelyiden ilmoittautumiseen ei tullut laitettua tuota kasvattajatunnusta.
*edit*
Kuten kommenteista näkyy, Loviisa menee viimeiseen näyttelyynsä uudella virallisella nimellä Picus Loviisa III.
29.1.12
26.1.12
25.1.12
Talvikkoa tulosuunnassa
500. postaus blogiin on aiheeltaan mitä mukavin: nyt voinee julistaa jo kohtuullisella varmuudella, että Tampereen näyttelyistä 18.2. meille taitaapi kotiutua pikkuinen talvikkovauveli!
Tarinan-kasvattajalla Arja Myllylällä on kuulemma useampi kuin yksi talvikkopoikue tulossa silloin luovutusikään ja poikasten seasta löytyy niitä kauan himoitsemiani helmiäistalvikoita ja vieläpä naaraita. Tosin aivan alunperinhän minun toivelistallani oli helmiäis-uros, mutta Hilma oli sen verran persoonallinen rouvashamsteri, että sukupuolitoive on muuttunut vaikka väritoive on pysynyt samana.
Tarkempaa tietoa poikasesta ei vielä ole, koska niitä useampia ja katsotaan sitten paikan päällä, että kuka miellyttää eniten. Kaikki kuulemma ovat ainakin väritykseltään lemmikkitasoisia, tikkaus ei ole tasainen ja muutenkaan Arja ei panosta niinkään helmiäisvärien jalostukseen. No, meitähän se ei haittaa, jalostukseen emme niitä tarvitse ja näyttelyistäkään emme erityisesti odota mitään menestystä.
Tässä vielä Helmi-Orvokki näyttää mallia siitä, miten kaunis tuo miltei valkoinen helmiäissafiiri oikein on.
Tarinan-kasvattajalla Arja Myllylällä on kuulemma useampi kuin yksi talvikkopoikue tulossa silloin luovutusikään ja poikasten seasta löytyy niitä kauan himoitsemiani helmiäistalvikoita ja vieläpä naaraita. Tosin aivan alunperinhän minun toivelistallani oli helmiäis-uros, mutta Hilma oli sen verran persoonallinen rouvashamsteri, että sukupuolitoive on muuttunut vaikka väritoive on pysynyt samana.
Tarkempaa tietoa poikasesta ei vielä ole, koska niitä useampia ja katsotaan sitten paikan päällä, että kuka miellyttää eniten. Kaikki kuulemma ovat ainakin väritykseltään lemmikkitasoisia, tikkaus ei ole tasainen ja muutenkaan Arja ei panosta niinkään helmiäisvärien jalostukseen. No, meitähän se ei haittaa, jalostukseen emme niitä tarvitse ja näyttelyistäkään emme erityisesti odota mitään menestystä.
Tässä vielä Helmi-Orvokki näyttää mallia siitä, miten kaunis tuo miltei valkoinen helmiäissafiiri oikein on.
24.1.12
Epämiellyttävien todisteiden hävitys
Kuten tunnettua, meillä punnitaan hamsulaiset aika usein, vaikka kasvuikä alkaakin olla kaukana takanapäin. Tapa on jäänyt niiltä ajoilta kun Loviisa meille pienenä sinttinä tuli ja kasvua piti seurailla. Meillä on olemassa Google Docsissa ihan taulukko ja graafi painon seuraamista varten, mutta yleensä punnitustilanteessa paino kirjataan päivämäärän mukaan epämääräisille paperilappusille.
Paitsi että lappuset ovat alttiita katoamaan, on Loviisa myös keksinyt miten voidaan hävittää ikävät todisteet neidin alati nousevasta painosta: silputaan lappusesta ainakin osa tärkeistä tiedoista! Alla mallia, Loviisa suosittelee metodia kaikille hamstereille, joiden henkilökunta on samanlainen painonatsi kuin täällä.
Paitsi että lappuset ovat alttiita katoamaan, on Loviisa myös keksinyt miten voidaan hävittää ikävät todisteet neidin alati nousevasta painosta: silputaan lappusesta ainakin osa tärkeistä tiedoista! Alla mallia, Loviisa suosittelee metodia kaikille hamstereille, joiden henkilökunta on samanlainen painonatsi kuin täällä.
22.1.12
Näyttelyt 18.2.12
Ilmoitin sitten Loviisan mukaan 18.2. täällä Tampereella pidettäviin SHYn näyttelyihin. Paikka on vanha tuttu Virelä Ikurissa, jonne menee täältä Hervannasta bussilinja 13 ihan suoraan. Itse puuhastelen päivän lemmikkikääpiöiden sihteerinä, varsinainen tuomari on Janika Skofelt.
Loviisa menee sekä lemmikki- että ulkomuotoluokkiin, ajattelin vähän niinkuin kannatuksen vuoksi ilmoittaa sen molempiin. Olenhan jo jonkin aikaa miettinyt, että se pitäisi viedä vielä kerran lemmikkiluokkaan kun se on niin ihana käsitellä ja minun mielestäni muutenkin nuorekas ollakseen kohta jo kaksivuotias. Nähtäväksi jää, jakaako syyrialaisten lemmikkituomari Satu Karjalainen saman mielipiteen.
Ulkomuotoluokasta en odota sen suurempaa menestystä, Loviisa ei ole koskaan ollut tyypiltään mikään loistohamsteri ja yleensä nämä veteraani-ikäiset eivät pärjää nuoremmille. Parasta mitä ulkkiksesta voi olla tulossa on luultavasti "paras veteraani"-titteli (varsinkin jos on ainoa veteraani-ikäinen). Heidi Harju tuomaroi tällä tietoa lyhytkarvaiset syyrialaiset.
Ja sittenhän voi tietysti olla niinkin, että näyttelystä tarttuu mukaan talvikkotenava...
Loviisa menee sekä lemmikki- että ulkomuotoluokkiin, ajattelin vähän niinkuin kannatuksen vuoksi ilmoittaa sen molempiin. Olenhan jo jonkin aikaa miettinyt, että se pitäisi viedä vielä kerran lemmikkiluokkaan kun se on niin ihana käsitellä ja minun mielestäni muutenkin nuorekas ollakseen kohta jo kaksivuotias. Nähtäväksi jää, jakaako syyrialaisten lemmikkituomari Satu Karjalainen saman mielipiteen.
Ulkomuotoluokasta en odota sen suurempaa menestystä, Loviisa ei ole koskaan ollut tyypiltään mikään loistohamsteri ja yleensä nämä veteraani-ikäiset eivät pärjää nuoremmille. Parasta mitä ulkkiksesta voi olla tulossa on luultavasti "paras veteraani"-titteli (varsinkin jos on ainoa veteraani-ikäinen). Heidi Harju tuomaroi tällä tietoa lyhytkarvaiset syyrialaiset.
Ja sittenhän voi tietysti olla niinkin, että näyttelystä tarttuu mukaan talvikkotenava...
20.1.12
Arkistojen aarteita
Eksyinpä tässä katselemaan vanhoja kuva-arkistoja siltä ajalta, kun Loviisa oli nuori ja nätti (nythän se on enää vain nätti). Tässä joitain kuvia, jota ovat olleet hautautuneina arkistojen kätköihin.
Ensimmäisiä selkeitä kiimapäiviä.
Tässä Loviisa on vielä tuossa "tutustumisdunassa", jota käytettiin totutteluun muutama viikko sen jälkeen kun Loviisa oli meille tullut.
Mietteliäänä hiekkalaatikkolla.
Kun kuppi on suurempi kuin hamsteri, voi käydä näin.
Epätarkka kuva ensimmäiseltä illalla. Voiko muka olla söpömpää?
Tämäkin on ensimmäiseltä illalta. Kuinka niin vauhti päällä?
Tappamisen meininkiä. Parsakaaliparka.
Sievä poseeraus.
Tässä on videota silloin alkuajoilta, kun Loviisa opetteli juoksupyöräilyä. Homma alkaa olla vauhdin puolesta hanskassa, mutta kättä oli pakko pitää tuossa sivulla, koska Loviisa ei aina hallinnut ihan sitä pyörästä poistumista vaan yritti loikata pyörästä pois vauhdissa ja milloin mistäkin välistä.
Ensimmäisiä selkeitä kiimapäiviä.
Tässä Loviisa on vielä tuossa "tutustumisdunassa", jota käytettiin totutteluun muutama viikko sen jälkeen kun Loviisa oli meille tullut.
Mietteliäänä hiekkalaatikkolla.
Kun kuppi on suurempi kuin hamsteri, voi käydä näin.
Epätarkka kuva ensimmäiseltä illalla. Voiko muka olla söpömpää?
Tämäkin on ensimmäiseltä illalta. Kuinka niin vauhti päällä?
Tappamisen meininkiä. Parsakaaliparka.
Sievä poseeraus.
Tässä on videota silloin alkuajoilta, kun Loviisa opetteli juoksupyöräilyä. Homma alkaa olla vauhdin puolesta hanskassa, mutta kättä oli pakko pitää tuossa sivulla, koska Loviisa ei aina hallinnut ihan sitä pyörästä poistumista vaan yritti loikata pyörästä pois vauhdissa ja milloin mistäkin välistä.
19.1.12
Ruokapäiväkirja, osa 4
Jahas, paino oli tänään 199 grammassa. Painonnousu sinänsä ei ollut ihme, koska tuoreruokien lisäksi myös kuivaruokakuppi oli tyhjennetty. Kuivaruokaa Loviisa sai lisää, mutta tänään pidetäänkin sitten tuoreruokapaastoa eli ei anneta mitään.
Huomenna täytyykin käydä hakemassa uusi säkki mörttiä paikallisesta ja ehkä teen täyssiivon Loviisan terraan. Lähiaikoina se on tehtävä joka tapauksessa.
Huomenna täytyykin käydä hakemassa uusi säkki mörttiä paikallisesta ja ehkä teen täyssiivon Loviisan terraan. Lähiaikoina se on tehtävä joka tapauksessa.
18.1.12
Ruokapäiväkirja, osa 3
Eilinen suppeampi menu näkyi puntarissa heti tänään, paino oli 198 grammaa. Tämän päivän tarjoilu on vähän monipuolisempaa, mutta katsotaan sitten miten painon käy.
Kupista löytyy seuraavia juttuja:
- maitorahkaa
- oliiviöljyä (meidän salainen ase helmikuun näyttelyitä ja turkkia varten)
- keitettyä perunaa
- porkkanaa
- manteli
- näkkileipää (sis. mm. kurpitsansiemeniä ja hieman juustoa)
Keitetty peruna ja porkkana ovat jotenkin olleet Loviisalle sellaisia plääh-ruokia, ne katoavat kupista viimeisenä, saattavat joskus todella huonona päivänä jäädä kuppiin lojumaan. Yritän muistaa katsoa aamulla ruokakupin tilanteen ja raportoida sen tänne.
Ps. puolisen tusinaa postausta enää, niin olemme kirjoittaneet 500 hamsteriaiheista blogipostausta!
*Päivitys aamulta*
Kaikki on kadonnut kupista. Ruokaahan siis ei jätetä haaskuulle.
Kupista löytyy seuraavia juttuja:
- maitorahkaa
- oliiviöljyä (meidän salainen ase helmikuun näyttelyitä ja turkkia varten)
- keitettyä perunaa
- porkkanaa
- manteli
- näkkileipää (sis. mm. kurpitsansiemeniä ja hieman juustoa)
Keitetty peruna ja porkkana ovat jotenkin olleet Loviisalle sellaisia plääh-ruokia, ne katoavat kupista viimeisenä, saattavat joskus todella huonona päivänä jäädä kuppiin lojumaan. Yritän muistaa katsoa aamulla ruokakupin tilanteen ja raportoida sen tänne.
Ps. puolisen tusinaa postausta enää, niin olemme kirjoittaneet 500 hamsteriaiheista blogipostausta!
*Päivitys aamulta*
Kaikki on kadonnut kupista. Ruokaahan siis ei jätetä haaskuulle.
17.1.12
Ruokapäiväkirja, osa 2
Eilinen herkuttelu näkyi tänään vaa'alla: noin 201 grammaa! Yleensä Loviisan paino pyörii siinä 190 ja 200 gramman välissä, maksimi on 204 grammaa koko sen elinajalta (tosin eihän meillä ihan joka päivä punnita tuotaa nyt aikuisena).
Tämän päivän menu onkin vaatimattomampi:
- salaattia
- omenaa
- kesäkurpitsaa
Ruokakuppi tyhjeni noin 20 sekunnissa. En liioittele, Loviisalta meni todellakin vain parikymmentä sekunttia kaikkien ruokien ahtaamiseen poskiin ja kiikuttamiseen mökkiin turvaan. Tietosanakirjassa sanan "ahne" kohdalla on varmasti Loviisan kuva.
Tämän päivän menu onkin vaatimattomampi:
- salaattia
- omenaa
- kesäkurpitsaa
Ruokakuppi tyhjeni noin 20 sekunnissa. En liioittele, Loviisalta meni todellakin vain parikymmentä sekunttia kaikkien ruokien ahtaamiseen poskiin ja kiikuttamiseen mökkiin turvaan. Tietosanakirjassa sanan "ahne" kohdalla on varmasti Loviisan kuva.
16.1.12
Ruokapäiväkirja, osa 1
Muutamassa hamsteriblogissa ovat omistajat kertoneet kuvien kera, mitä tuoreruokaa heillä hamstereille syötetään. Hävyttömänä ideavarkaana ajattelin nyysiä aiheen myös meidän blogiin.
Loviisalla oli tänään herkkupäivä, lautaselta löytyi monipuolinen valikoima tuoreruokaa:
- keitettyä riisiä
- soijahiutaleita
- omenaa
- luumua
- salaattia
- maitorahkaa
Varsinkin soijahiutaleet ja maitorahka ovat harvinaista herkkua. Soijahiutaleet ovat suosittuja, mutta maitorahkaa Loviisa maisteli aika varovaisesti ja sitä on kupissa edelleen. Ehkä se katoaa siitä yön aikana.
Päivitys aamulta:
Kaikki ruuat on kadonneet kupista.
15.1.12
Talvikkoa kiikarissa
Vaikka Karri ei aina ihan jaakaan minun mielipidettäni siitä, ettei ole elämää ilman kääpiötä (lajilla ei ole niin väliä, mutta kääpiöhamsteri on oltava), aloin taas jo katsella hamsteriyhdistyksen myyntipalstaa sillä silmällä. Talvikoita on tarjolla, aikuisia ja poikasia ja ihan lähinurkillakin, mutta ne himoitsemani helmiäisväriset ovat kiven alla.
Ajattelinkin viritellä verkot veteen. Helmikuun 18. päivä on Tampereella Virelässä SHYn näyttelyt ja näyttelyihin yleensä monet tuovat hamsterekita myyntiin. Kirjoittelin jo kyseisen näyttelyn jutteluketjuun ohimennen viestin, että onkos sinne tulossa talvikoita myyntiin, saattaisi kiinnostaa.
Pari ihmistä siihen koukkuun jo tarttuikin. Toinen tarjosi aikuista talvikkonaarasta, joka jalostukseen oli hankittu, mutta jäänyt lemmikkitasoiseksi ja väriltään normaali. Totta kai jo aikuinen talvikko kiinnostaisi aina ja normaali ei olisi värinä lainkaan hassumpi. Toinen vastannut oli iso talvikkokasvattaja, jolta on tulossa Tampereen näyttelyihin useammankin poikueen talvikoita myyntiin ja, mikä parasta, siellä on myös helmiäisiä! Hän lupasi tarkistella poikasten sukupuolia ja jos siellä suinkin on tarjolla naarasta, niin tokihan minä sen mielelläni otan.
Hieman hirvittää kuitenkin ajatella talvikonpoikasta ja sitä käsittelyprosessia! No, johan me onnistuimme Loviisan kanssa ihan hyvin, että yhden poikasen verran on kokemusta syyrialaisista, mutta talvikonpoikanen on niin mahdottoman pieni ja hirmuisen vikkelä. On siinä taas työmaata kerrakseen, jos sopiva poikanen löytyy.
Tosin, samainen ihminen, joka sitä aikuista talvikkoa tarjosi, kasvattaa campbelleja ja tässä kevään mittaan olisi ainakin yksi poikue syntymässä, olikohan useampiakin. Voi että campsyja emme ole kokeilleetkaan...
Ps. katselin eilen tarkemmin läpi sitä kuittia, jonka olin torstaina saanut Veteriltä Pertin lopettamisesta. Siellä printataan aina laskuerittelyt ja ell:n hoitokertomus. Hoitokertomus oli tietysti lyhyt: vointi ei parantunut ja lopetetaan turhien kärsimysten välttämiseksi. Ja loppulauseena oli "Otamme osaa suruun".
Ajattelinkin viritellä verkot veteen. Helmikuun 18. päivä on Tampereella Virelässä SHYn näyttelyt ja näyttelyihin yleensä monet tuovat hamsterekita myyntiin. Kirjoittelin jo kyseisen näyttelyn jutteluketjuun ohimennen viestin, että onkos sinne tulossa talvikoita myyntiin, saattaisi kiinnostaa.
Pari ihmistä siihen koukkuun jo tarttuikin. Toinen tarjosi aikuista talvikkonaarasta, joka jalostukseen oli hankittu, mutta jäänyt lemmikkitasoiseksi ja väriltään normaali. Totta kai jo aikuinen talvikko kiinnostaisi aina ja normaali ei olisi värinä lainkaan hassumpi. Toinen vastannut oli iso talvikkokasvattaja, jolta on tulossa Tampereen näyttelyihin useammankin poikueen talvikoita myyntiin ja, mikä parasta, siellä on myös helmiäisiä! Hän lupasi tarkistella poikasten sukupuolia ja jos siellä suinkin on tarjolla naarasta, niin tokihan minä sen mielelläni otan.
Hieman hirvittää kuitenkin ajatella talvikonpoikasta ja sitä käsittelyprosessia! No, johan me onnistuimme Loviisan kanssa ihan hyvin, että yhden poikasen verran on kokemusta syyrialaisista, mutta talvikonpoikanen on niin mahdottoman pieni ja hirmuisen vikkelä. On siinä taas työmaata kerrakseen, jos sopiva poikanen löytyy.
Tosin, samainen ihminen, joka sitä aikuista talvikkoa tarjosi, kasvattaa campbelleja ja tässä kevään mittaan olisi ainakin yksi poikue syntymässä, olikohan useampiakin. Voi että campsyja emme ole kokeilleetkaan...
Ps. katselin eilen tarkemmin läpi sitä kuittia, jonka olin torstaina saanut Veteriltä Pertin lopettamisesta. Siellä printataan aina laskuerittelyt ja ell:n hoitokertomus. Hoitokertomus oli tietysti lyhyt: vointi ei parantunut ja lopetetaan turhien kärsimysten välttämiseksi. Ja loppulauseena oli "Otamme osaa suruun".
12.1.12
Hyvästi Pertti
Tänään oli Pertille varattu aika Veteriin ja siinä kävi kuten olin arvellutkin: lääkärillä ei ollut oireille nimeä eikä hoitoa, varsinkaan kun toinen antibiootti oli laajakirjoisimpia mitä löytyy. Yli viidenneksen painonpudotus kuukaudessa, kaljuutuminen ja tiheä, edelleen vinkuva hengitys eivät luvanneet hyvää. Niin päädyimme jo ennalta arveltuun mutta aina yhtä surulliseen ratkaisuun, lopetukseen. Olemme siis taas yhden hamsterin talous.
Veterissa ei Perttiä nukutettu perinteisesti piikillä vaan se siirrettiin kuljetusboksista tiiviiseen muovirasiaan, jossa oli nukutusaineeseen kastettu vanutuppo. Pertti nukahti sinne nopeasti viimeisen kerran. Se vaikutti ainakin minusta vähän kivemmalta keinolta kuin piikitys, josta yleensä tahtoo tulla hamsterin pitelijälle puremavammoja.
Olen todennut jo aiemmin että robo ei taida olla meidän laji hamstereista ja Perttihän oli nimenomaan "kokeilu". Luulen että meille ei toista roboa tule. Siitä huolimatta Perttiä on kova ikävä, se oli meille rakas pikkuviikari ja olisi se nyt saanut mieluusti kauemminkin elää. Ehkä meille tulee taas talvikko jossain vaiheessa, kunhan nyt pahin suru Pertin takia haihtuu.
10.1.12
Ei se nyt kovin hyvältä näytä...
Pertin antibioottikuuria on jatkunut nyt viikon verran, mutta tilanne ei ole sanottavasti parantunut. Turkki ei tietysti tässä ajassa ehdi juuri kasvaa eikä suurimmat ruvetkaan kadota, mutta painokaan ei ole noussut ja varsinkin ärsyyntyneenä Pertin hengitys vinkuu vielä.
Antibiootti on mennyt sittenkin parhaiten alas pakkosyötöllä eli roboa niskasta kiinni ja pikku tippa lääkettä suupieleen, Pertti on sen siitä mutustellut sitten suuhunsa. Siinä on vain se vika, että Perttiä selkeästi alkaa vituttaa joka-aamuinen ja -iltainen räpeltäminen. Myönnän ettemme ole käsitelleet Perttiä järin paljon sen vilkkauden takia, yleensä siirto kuljetusboksiin siivoamisen ajaksi on hoitunut paperirullan avulla ja niskaotetta on tarvittu vain kynsiä leikatessa. Pertti ei ole sanottavasti ollut innoissaan niistäkään, mutta sietänyt käpälöinnin kohteliaasti. Nyt se lähtee karkumatkalle heti kun dunan kattokalteri kolisee ja se on puraissutkin meitä molempia, Karria ihan niin että meni verille asti. Herrasmiesmäisyys on kaukana. Niskaotteen saaminen on aina vain vaikeampaa, kun ei tahtoisi ihan järjettömiä puremavammoja itselleenkään hommata ja mitä kauemmin hommassa menee, sen enemmän Pertti stressaa. Ja tietysti on aina myös se mahdollisuus, että Pertti puree ja vastustelee sen takia että siihen sattuu (kasvain tms).
Vaikka kuuria olisi vielä toinen viikko jäljellä, varasin torstaiksi ajan Veterin hamsteriekspertille ja katsotaan mitä hän on asiasta mieltä. Tämä ei oikeasti ole enää kivaa kenenkään kannalta.
Antibiootti on mennyt sittenkin parhaiten alas pakkosyötöllä eli roboa niskasta kiinni ja pikku tippa lääkettä suupieleen, Pertti on sen siitä mutustellut sitten suuhunsa. Siinä on vain se vika, että Perttiä selkeästi alkaa vituttaa joka-aamuinen ja -iltainen räpeltäminen. Myönnän ettemme ole käsitelleet Perttiä järin paljon sen vilkkauden takia, yleensä siirto kuljetusboksiin siivoamisen ajaksi on hoitunut paperirullan avulla ja niskaotetta on tarvittu vain kynsiä leikatessa. Pertti ei ole sanottavasti ollut innoissaan niistäkään, mutta sietänyt käpälöinnin kohteliaasti. Nyt se lähtee karkumatkalle heti kun dunan kattokalteri kolisee ja se on puraissutkin meitä molempia, Karria ihan niin että meni verille asti. Herrasmiesmäisyys on kaukana. Niskaotteen saaminen on aina vain vaikeampaa, kun ei tahtoisi ihan järjettömiä puremavammoja itselleenkään hommata ja mitä kauemmin hommassa menee, sen enemmän Pertti stressaa. Ja tietysti on aina myös se mahdollisuus, että Pertti puree ja vastustelee sen takia että siihen sattuu (kasvain tms).
Vaikka kuuria olisi vielä toinen viikko jäljellä, varasin torstaiksi ajan Veterin hamsteriekspertille ja katsotaan mitä hän on asiasta mieltä. Tämä ei oikeasti ole enää kivaa kenenkään kannalta.
6.1.12
Pertti-päivitystä
Pertin tilanne ei ole suuremmin muuttunut keskiviikkoisesta. Antibioottia on mennyt nyt muutama annos, painoa seuraillaan ahkerasti, mutta se ei ole tullut ylöspäin, jos ei tippunutkaan. Karvatilanne nyt ei tässä ajassa ole ehtinyt parantua, jos ei pahentuakaan.
Pertti on jo useammin kuin kerran esittänyt show'n nimeltä "Olen aivan terve robo". Pikkukaveri jaksaa vipeltää ja puuhailla omiaan useampia kertoja päivässä/illassa/yössä. Ruokakin maistuu tai ainakin sitä pemotetaan antaumuksella pois kupista, jäljistä päätellen meillä ei asu hamsteri vaan sika. Puutunnelia täytyy vihata jostain syystä niin paljon, että se saa hammasta usein ja herkkutikkuakin pitää järsiä ohimennen.
Pieni toive on koko ajan olemassa, entä jos sittenkin...
Pertti on jo useammin kuin kerran esittänyt show'n nimeltä "Olen aivan terve robo". Pikkukaveri jaksaa vipeltää ja puuhailla omiaan useampia kertoja päivässä/illassa/yössä. Ruokakin maistuu tai ainakin sitä pemotetaan antaumuksella pois kupista, jäljistä päätellen meillä ei asu hamsteri vaan sika. Puutunnelia täytyy vihata jostain syystä niin paljon, että se saa hammasta usein ja herkkutikkuakin pitää järsiä ohimennen.
Pieni toive on koko ajan olemassa, entä jos sittenkin...
4.1.12
Pertin kuulumisia
Kas niin, terveisiä taas Veterin eläinlääkäriasemalta, kävin näyttämässä laihtunutta ja kauhtunutta Perttiä siellä. Tällä kertaa emme valitettavasti saaneet aikaa Kirsi Kemppaiselle, joka on paikan eksoottisempiin lemmikeihin erikoistunut eläinlääkäri, mutta ei Riitta Vikbergkään ensimmäistä kertaa pitänyt roboa kädessään.
Kokonaistilanne, eli edelleen jatkuvat hengitysongelmat, karvanlähtö ja laihtuminen, ei näytä lupaavalta. Kun kyseessä on pieni eläin, tutkimusten tekeminen on vaikeata ja tälläkään kertaa ei lääkäri sormin tunnustelemalla pystynyt havaitsemaan esimerkiksi kasvainta tai muuta sellaista selkeätä vikaa. Kylkien karva on sennäköistä, että se on rapsuteltu pois, ei itsestään lähtenyttä ja rapsutteluun viittaavat ruvetkin iholla. Jokin asia siis kiusaa Perttiä, joko iholla tai syvemmällä, kutina tai kipu.
Ulkoloisiin eläinlääkäri ei oikein sanonut uskovansa, mutta Pertti sai iholleen tipan niitä karkoittavaa lääkettä, siltä varalta, että jos kyseessä kuitenkin olisi jokin loinen. Ulkoloiset tuskin kuitenkaan selittävät laihtumista ja hengityksen vinkumista.
Sen lisäksi Pertti sai uutta antibioottia, tällä kertaa Ditrimin sijaan Baytriliä jota annetaan tippa (n. 0,01 ml) aamuin illoin. Se on hengitystieoireisiin ja vähän niinkuin kokeilu myös, katsotaan jos siitä on apua. Ihan hirveästi lääkäri ei antanut kuitenkaan toiveita, että kokonaistilanne paranisi välttämättä näillä keinoilla.
Tuota kipuasiaa olemme Karrinkin kanssa pohtineet ja se on sellainen juttu, että jos näillä lääkkeillä ei nyt tapahdu selkeätä paranemista tilassa, on lopetuspiikki lähellä. Niin ikävää kuin se onkin, mutta ainakin mahdolliset kivut loppuvat 100% varmasti siihen. Katsomme nyt viikon tai sitä luokkaa, että miten nuo lääkkeet vaikuttavat. Jos karva ei kasva eikä paino nouse, yritän saada vielä uudelleen ajan Kemppaiselle, Veterin hamsteriekspertille, mutta jos hänellä ei ole tarjota kristallinkirkasta selvitystä syihin ja parannuskeinoihin, lienee hyvästien paikka.
Jos Perttikin joudutaan lopettamaan näin nuorena, on ehkä syytä miettiä koko hamsteriharrastusta uudelleen, koska meiltä on tähän mennessä kaikki hamsterit kuolleet alle 2-vuotiaina. Kahta vuotta voitaneen pitää jonkinlaisena keski-ikänä hamsterille ja yleiseksi ikähaarukaksi sanotaan 1,5-2,5 vuotta. Karamelli oli karvan vajaa 1v 8kk kun se lopetettiin. Katariina kuoli 1v 4kk:n iässä, Hilma oli kuukautta vaille kaksivuotias (ja sillä oli muuten hengitystieongelmia lukuunottamatta samoja oireita kuin Pertillä!) ja robojen pitäisi olla vielä hieman pitkäikäisempiä kuin syyrialaisten ja talvikoiden. Teemmekö me hoidossa jotain kriittisellä tavalla väärin? Vai onko meillä vain ollut tuhottoman huonoa onnea?
Kokonaistilanne, eli edelleen jatkuvat hengitysongelmat, karvanlähtö ja laihtuminen, ei näytä lupaavalta. Kun kyseessä on pieni eläin, tutkimusten tekeminen on vaikeata ja tälläkään kertaa ei lääkäri sormin tunnustelemalla pystynyt havaitsemaan esimerkiksi kasvainta tai muuta sellaista selkeätä vikaa. Kylkien karva on sennäköistä, että se on rapsuteltu pois, ei itsestään lähtenyttä ja rapsutteluun viittaavat ruvetkin iholla. Jokin asia siis kiusaa Perttiä, joko iholla tai syvemmällä, kutina tai kipu.
Ulkoloisiin eläinlääkäri ei oikein sanonut uskovansa, mutta Pertti sai iholleen tipan niitä karkoittavaa lääkettä, siltä varalta, että jos kyseessä kuitenkin olisi jokin loinen. Ulkoloiset tuskin kuitenkaan selittävät laihtumista ja hengityksen vinkumista.
Sen lisäksi Pertti sai uutta antibioottia, tällä kertaa Ditrimin sijaan Baytriliä jota annetaan tippa (n. 0,01 ml) aamuin illoin. Se on hengitystieoireisiin ja vähän niinkuin kokeilu myös, katsotaan jos siitä on apua. Ihan hirveästi lääkäri ei antanut kuitenkaan toiveita, että kokonaistilanne paranisi välttämättä näillä keinoilla.
Tuota kipuasiaa olemme Karrinkin kanssa pohtineet ja se on sellainen juttu, että jos näillä lääkkeillä ei nyt tapahdu selkeätä paranemista tilassa, on lopetuspiikki lähellä. Niin ikävää kuin se onkin, mutta ainakin mahdolliset kivut loppuvat 100% varmasti siihen. Katsomme nyt viikon tai sitä luokkaa, että miten nuo lääkkeet vaikuttavat. Jos karva ei kasva eikä paino nouse, yritän saada vielä uudelleen ajan Kemppaiselle, Veterin hamsteriekspertille, mutta jos hänellä ei ole tarjota kristallinkirkasta selvitystä syihin ja parannuskeinoihin, lienee hyvästien paikka.
Jos Perttikin joudutaan lopettamaan näin nuorena, on ehkä syytä miettiä koko hamsteriharrastusta uudelleen, koska meiltä on tähän mennessä kaikki hamsterit kuolleet alle 2-vuotiaina. Kahta vuotta voitaneen pitää jonkinlaisena keski-ikänä hamsterille ja yleiseksi ikähaarukaksi sanotaan 1,5-2,5 vuotta. Karamelli oli karvan vajaa 1v 8kk kun se lopetettiin. Katariina kuoli 1v 4kk:n iässä, Hilma oli kuukautta vaille kaksivuotias (ja sillä oli muuten hengitystieongelmia lukuunottamatta samoja oireita kuin Pertillä!) ja robojen pitäisi olla vielä hieman pitkäikäisempiä kuin syyrialaisten ja talvikoiden. Teemmekö me hoidossa jotain kriittisellä tavalla väärin? Vai onko meillä vain ollut tuhottoman huonoa onnea?
2.1.12
Lisää Pertti-murheita
Joulukuun puolivälissähän Perttiä kiikutettiin lääkäriin vinkuvan hengityksen takia ja se sai sieltä antibioottikuurin. Kuuri syötiin (melkein) kiltisti ja vinkuminenkin väheni huomattavasti, vaikkei loppunutkaan kokonaan.
Olin joulun ja välipäivät poissa Tampereelta ja kun perjantaina palasin sinne reilun viikon jälkeen (Karri oli ollut kotosalla välipäivät, eivät hamsterit niin kauaa olleet yksikseen), minua odotti laihtunut, kyljistään lähes kalju Pertti. Toisessa kyljessä oli vielä isohko rupikin, lieneekö rapsutellut itsensä rikki vai mikä lie syynä. Karri oli kyllä raportoinut minulle, että kyljet näyttävät vään pahoilta ja että paino on laskusuunnassa, mutta mitäpä minä olisin osannut asiaan sanoa näkemättä. Muuten Pertti on kyllä vaikuttanut kohtuullisen pirteältä, syö, juo ja touhuilee.
Otin tänä aamuna ensitöikseni puhelun taas eläinlääkäriasemalle ja vien Pertin sinne näytille keskiviikkona. Katsotaan sitten mikä on tuomio. Perttihän ei ole roboksi vielä mikään ikäloppu, ne ovat kuuleman mukaan hivenen pitkäikäisempiä kuin talvikot ja syyrialaiset ja yli kaksivuotias robo on aivan yleinen näky.
Olin joulun ja välipäivät poissa Tampereelta ja kun perjantaina palasin sinne reilun viikon jälkeen (Karri oli ollut kotosalla välipäivät, eivät hamsterit niin kauaa olleet yksikseen), minua odotti laihtunut, kyljistään lähes kalju Pertti. Toisessa kyljessä oli vielä isohko rupikin, lieneekö rapsutellut itsensä rikki vai mikä lie syynä. Karri oli kyllä raportoinut minulle, että kyljet näyttävät vään pahoilta ja että paino on laskusuunnassa, mutta mitäpä minä olisin osannut asiaan sanoa näkemättä. Muuten Pertti on kyllä vaikuttanut kohtuullisen pirteältä, syö, juo ja touhuilee.
Otin tänä aamuna ensitöikseni puhelun taas eläinlääkäriasemalle ja vien Pertin sinne näytille keskiviikkona. Katsotaan sitten mikä on tuomio. Perttihän ei ole roboksi vielä mikään ikäloppu, ne ovat kuuleman mukaan hivenen pitkäikäisempiä kuin talvikot ja syyrialaiset ja yli kaksivuotias robo on aivan yleinen näky.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)