Eläimellistä menoa

Joskus mietin, onko hamstereiden majoittaminen samassa huoneessa tietokoneen kanssa kovin fiksu ajatus. En minä muuten, mutta kun minulla on pieni epäilys siitä, että yön pimeinä tunteina meidän neidit livistävät dunastaan/terrastaan ja menevät nettiin surffailemaan eläindokumentteja. Sillä mitenkään muuten ei voi selittää sitä, miksi ne käyttäytyvät kuin apina, aasi tai sika.

Jane, luonnollisesti, on yhdistelmä apinaa ja aasia. Ehkä myös meduusaa. Vaatehuoneessa se onnistuu kurottamaan ja vetämään itsensä aidan päältä kenkähyllylle. Homma ei ole liian helppo, aita on sellainen metallikalteri, leveyttä on ehkä milli tai puolitoista. Tämän päällä yhdellä takakäpälällä tasapainoillen se saa venytettyä itsensä kenkähyllylle. Henkilökunta luuli että tällaiseen suoritukseen kykenee ehkä kämmenenkokoinen apina, muttei hamsteri.
Kenkähylly on myös sellaista metallikalteria ja jotenkin tuo meduusan sukulainen onnistuu pujottamaan itsensä läpi noin tuuman levyisestä kalteriraosta. En oikein uskonut, kun Karri tästä saavutuksesta kertoi, mutta eilen näin sen omin silmin. Olin aivan varma, että nyt Jane juuttui kiinni kalterien väliin ja puristuu kuoliaaksi. Ketun villat, siitä se pujotteli itsensä nätisti läpi.
Koska kenkähyllylle kiipeämistä ei henkilökunta tue (ne kalterit ja niiden läpi puristautuminen, korkealta putoaminen ja pääsy tangolla roikkuviin vaatteisiin kiinni), nostin Janen joka kerta pois kun se alkoi kiipeillä lattialla olevan verkkoaidan päälle. Aasimaisella itsepäisyydellä ja sitkeydellä se kuitenkin vipelsi aivan joka kerta takaisin kiipeilemään verkkoaidalle, josta se taas joutui käsiin. Joskus se tyytyi hetkisen verran kiipeilemään minun olkapäällä tai kurottelemaan vaatehyllylle. Tyhmä henkilökunta kuitenkin palautti wannabe-apinan aina lattiatasolle.

Sirin apinataipumukset ovat hieman kehnommat, kiitos pallomaisen rakenteen joka ei tue niinkään kurottelua ja kiipeilyä vaan pyörimistä ja ruokakupilla kökötystä. Sirin ruokailu on aina melkoinen näytös, aivan erityisesti jos kuivaruokakuppiin on pantu uutta ruokaa. Sen sijaan, että Siri tyytyisi napsimaan sieltä sapuskaa järjestelmällisesti tai edes kaivelemaan nätisti parhaita palasia, se kauhoo ruokaa pois kupista molemmin etukäpälin! Ruokakuppi majailee kulmamökin katolla, mutta iso osa ruuasta on joko kupin vieressä mökin katolla tai sitten pudonneena mökin ja terraarion lasin väliin. Joku palanen putoaa aina myös mökin eteen puruihin. Joka tapauksessa vaikutelma on jotakuinkin samanlainen kuin villisikalauman vierailun jälkeisessä perunapellossa.

Niin että onkohan noilla molemmilla jotain identiteettiongelmia vai ovatko ne vain nettiriippuvaisia?

Hamsteriunia

Se tunne, kun keskellä yötä herää unesta, jossa hamsteri on järsinyt itsensä karkuun dunastaan ja on pakko mennä tarkistamaan, että otus on vielä dunassaan. Oli se. Dunassaan. Hamsteri. Ainakin vielä. Näyttäen viattomalta. Parempi varmaan tarkistaa uudelleen.

Vehnälyhteet

Kävin vähän naapurin viljapellossa varkaissa. Pysyvät hamsterit vehnässä pitkälle talveen.

Pitkästä aikaa kuvia

Pitkästä aikaa osuivat hamsterit ja kamera samaan huoneeseen, joten tässä todistusaineistoa väitteelle siitä, että meillä on maailman ehkä suloisimmat hamsterit.

"Viekää vaikka katto pään päältä, mutta varastoihini ette koske!"
© KH

Siri söpöilee...
© KH

... mutta toteaa aika nopeasti, että nyt riitti.