28.2.13
24.2.13
Lady Jane peuhaa lakanoissa, katso kohuvideo!
Saimme juuri kohukuvamateriaalia, jossa ruusukkeen myöhemmin näyttelyssä voittanut Lady Jane peuhaa lakanoissa. Katso kohuvideo!
23.2.13
Näyttelykuulumiset
Kas niin, olen juuri kotiutunut näyttelyistä hamstereiden kanssa. Täytyy sanoa, että oli kyllä mielenkiintoinen päivä.
Minä itse toimin taas kerran Sebastianin sihteerinä, hänellä oli tällä kertaa kaikki robojen ja campbellien ulkomuotoluokat tuomaroitavana. Kumpiakaan ei ollut kovin paljon. Roboja oli ilmoitettu 32 (18 standardia, 6 koestandardia ja 8 ei-standardia) ja campbelleja 13 (7 standardia, 4 koestandardia ja 2 ei-standardia), mutta poissaolevia eläimiä oli molemmissa lajeissa joitain. Tyydyttäviä ei kummassakaan lajissa tullut yhtään, melko hyviä vain yksi muistaakseni, hyviä paljon, erittäin hyviä joitain, samoin kuin erinomaisiakin. Cambpellien luokassa oli monia sellaisia, joille olisin voinut jakaa "sihteerin suosikki" - palkinnon, jos olisin niitä jakanut tällä kertaa. Niillä vain on niin kauniita värejä! Opalit ovat hienoja, samoin sininen argente ja sitten oli yksi mikälienee-täplikäs, se oli toinen ei-standardiluokan hamstereista ja väriltään tosi hieno. Kyllä meille tarttee campbelli tai pari hommata jossain vaiheessa, ei auta mikään...
Sitten näihin meidän omiin otuksiin. Kuten olin jo aiemmin maininnut, sekä Jane että Siri osallistuivat omien lajiensa ulkomuotoluokkiin ja lemmikkiluokkiin. Alustavasti epäilin, että Siri voisi saada hienot arvostelut lemmikistä ja että sen käytöstapoihin voi luottaa, mutta ulkomuodosta tuskin tulee mitään. Janen kohdalla epäilin sitä vähän pulskaksi ja että se mahdollisesti ei tykkäisi hirveästi käsittelystä tai ainakaan hampaiden katsomisesta ja ulkomuotoluokastakaan en hirveästi odottanut mitään.
Vähänpä taas tiesin.
No, Janen ulkomuotoluokan arvostelu oli kokolailla odotettu:
TYYPPI JA RAKENNE
Pää: saisi olla leveämpi, kuono erottuu, melko lyhyt, hyvä otsa
Silmät: pyöreät
Korvat: ok
Tyyppi ja sukupuolileima: hyvä tyyppi
Koko: ok
VÄRI, VÄRIMERKIT JA KUVIO
Perusväri: saisi olla voimakkaampi, rusehtaa
Pohjaväri: saisi olla voimakkaampi
Kuvio: erittäin epätasainen nauha
TURKKI
Tiheys: saisi olla huomattavasti tiheämpi
Pituus: saisi olla lyhyempi
Tasaisuus: melko epätasainen
Vatsaturkki: riittävä
TERVEYS
Yleiskunto (massa, lihaksisto, virkeystaso): silmät väsyneet, ok
Turkin ja ihon kunto: ok
Kynnet ja hampaat: ok
Häntä oli suora, luonne hyvä ja arvosanaksi melko hyvä -. Tuomarina oli Päivi Virtanen. Ei siis juuri kehuja eikä palkintoa. Nauhan huonouden näkee itsekin ja olen tuota värin sävyä katsellut myös, että kovin on rusehtava kun pitäisi kuitenkin olla enemmän sinne hopeisen suuntaan mennä. Ja joo, varmasti oli väsyneet silmät, Jane ei viitsinyt juuri silmiään raottaa.
Perin uninen Jane
Janen lemmikkiluokan arvostelu oli kokolailla toisenlainen mitä olin pahimmissa painajaisissani pelännyt:
Yleiskunto: timmissä kunnossa ja hurmaavan fitness-leidin oloinen.
Turkki: hyvä palautuvuus, takapäästä hieman kuiva
Korvat, silmät, hampaat: siistit hampaat, hauskat korvat, kirkkaat silmät
Kynnet: kunnossa
Käsiteltävyys: oman arvonsa tunteva, mutta kertakaikkisen hurmaava
Yleisvaikutelma: ihana kuviointi
Häntä tässäkin tuomittiin suoraksi ja kokonaisarvosana erittäin hyvä +. Tuomarina Marjut Kaakinen.
Syyrialaisnaaraiden lemmikkiluokassa taso oli kova ja sijoituksen saamiseen olisi vaadittu se ERI, mutta EH+:lla Jane sai KuMa-ruusukkeen, jonka kiinnitin jo sen dunaan. Oikein sydän paisui ylpeydestä, kun luin tuota arvostelua, mutten nähnyt, miten Jane käyttäytyi tuomarin käsittelyssä. Siinä on saattanut olla toivomisen varaa. Nimittäin Siristä sanottiin myös, että on omanarvontuntoinen rouva ja sen minä taas näin miten Siri käyttäytyi...
Sirin ulkomuotoluokan arvostelukaavakkeessa oli pahimmoinen yllätys: hylkäys. Tuomari Lotta Ling oli löytänyt sen etukäpälästä pienen kasvaimen ja sairaat eläimet hylätään. Kuitenkin hän oli arvostellut Sirin, joten paperi näyttää tältä:
TYYPPI JA RAKENNE
Pää: hyvä
Silmät: hyvä
Korvat: isot
Tyyppi ja sukupuolileima: hyvä
Koko: hyvä
VÄRI, VÄRIMERKIT JA KUVIO
Perusväri: epätasainen
Pohjaväri: epätasainen
Vatsaväri: hyvä
Tikkaus: hieman epätasainen
Kuvio: epätasainen, mutta päivän paras helmikuvio
TURKKI
Tiheys: hieman pehmeä
Pituus: hieman pitkä
Tasaisuus: epätasainen
Vatsaturkki: hyvä
TERVEYS
Yleiskunto: pieni kasvain jalassa (etutassu)
Suora häntä, hyvä luonne ja ei kokonaisarvosanaa sen hylkäyksen takia. Värin epätasaisuus tiedettiin jo etukäteen ja noin muuten tuo arvostelu ei ole mitenkään yllättävä, mutta tuo kasvaimen löytyminen oli totaalinen yllätys, koska enpä itse ole moista huomannut. Kysyin sitä tuomarilta arvostelun jälkeen ja totta on kyllä, että vasemman etutassun "peukalon" kohdalla on jotain, mikä voi todellakin olla kasvain. Sitä tassua katsoivat kyllä muutkin kokeneet harrastajat ja moni oli vähän sitä mieltä, että on aika tulkinnanvaraista, että onko se kasvain vai ei, mutta sitä täytyy nyt seurailla ekstratarkasti.
Siri oli kääpiöiden lemmikkiluokan viimeinen hamsteri ja (pahaksi) onnekseni satuin olemaan juuri sopivasti tuomaripöydän tienoilla, kun Siri tuli Saana Kankareen arvosteltavaksi.
Minä en voinut uskoa silmiäni! Meidän kiltti lässykkä-Siri, jonka käytöstä olin kasvattajallekin ehtinyt jo kehua, pakenee tuomarin kättä, rääkyy kuin tapettava sika ja kertakaikkiaan ei halua tulla tuomarin käteen. Oli vissiin hyvin lähellä, ettei se saanut hylkyä lemmikkituomariltakin sen takia, että oli mahdoton käsitellä. Ja olen aika varma, ettei Siri kiroillut ulkomuototuomarillekaan, Lotalla oli muutamia rähinä-roopeja, mutta minun mielestä pöydällä oli hiljaista kun Siri oli arvostelussa. Saanan kanssa ei Sirin kemiat vain kohdanneet.
No, Siri saatiin arvosteltavaksi, kun viereisessä pöydässä tuomaroinut Hämäläisen Niina sen boksista taltutti käteensä ja antoi Saanalle. Kädessä Siri sitten rauhoittui sen verran, että sitä saatettiin jopa arvioida. Arvostelu oli käytöstä lukuunottamatta vallan hyvä:
Yleiskunto: lihaksikas, hyvä massa, kuitenkin hieman tuhdissa kunnossa, tarkista ruokavalio
Turkki: hieman elottoman oloinen, hieman rasvainen, kuitenkin oikein pehmeä ja tiheä
Korvat, silmät, hampaat: puhtaat korvat, hampaat kunnossa, suuret ja hieman ulkonevat silmät
Kynnet: epätasaisesti leikatut
Käsiteltävyys: boksista otettaessa on todella hermostunut ja jännittynyt, rauhoittuu käsiteltäessä. Tarrautuu takajaloilla käteen kiinni
Yleisvaikutelma: arvonsa tunteva rouva :)
Häntä todettiin suoraksi ja arvosanaksi tuli hyvä.
Ja kas kummaa, kun Sirikin sai oman ruusukkeensa, niin epätodennäköiseltä kuin se tuntuikin. Se sai erikoismaininnan viimeisestä arvostelukohdasta "arvonsa tunteva rouva". Ehkä se oli vähän niinkuin salainen tsemppipalkinto omistajaraukalle ja "arvonsa tunteva rouva" voidaan ymmärtää synonyyminä termeille "käsittelemätön" tai "luonnevikainen". Meidän kiltti pikku-Siri...
Maailman viattomin talvikko takaisin kotona:
Semmoinen päivä siis meillä. Ruusukkeet kummallekin ja molemmat ovat vähintäänkin hyviä lemmikkejä.
Näiden lisäksi näin monta muuta hienoa hamsteria. Lk syyrialaisten ulkomuototuomarin pöydällä oli taas kerran yksi hurmaavanvärinen musta valkokirjokilppari naaras, oikein sellainen muhkea, ei tuollainen timmi fitness-mimmi kuin Jane. Sitten oli yksi musta täplikäs syyrialainen, joka oli aivan kuin dalmatiankoira väritykseltään. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt sellaista, se oli upea. Sitten oli yksi valkoinen (olisikohan ollut ms valkoinen?) pk satiini rex, josta tuomarikin sanoi, ettei ole koskaan nähnyt yhtä selkeää rexiä. Se oli todellakin oikeasti kiharakarvainen, kuin pieni lammas! Janen veli, Kardos Kaakaopisara pokkasi itselleen myös jonkin KuMa-ruusukkeen lemmikkiluokasta, mutta minun ottamani kuvat siitä eivät onnistuneet. Voin kuitenkin kertoa, että oli tosi suloinen poika. Tikan Jonnalla eli Loviisan kasvattajalla oli hopeasoopeli roan uros, siitä on jonkinlainen kuva alla ja sekin oli aivan mahtavan värinen.
Hopeasoopeli roan:
Samoin Jonnalla oli mukana myös arosopuleita, hän nimittäin toi syksyllä Suomen ensimmäiset arosopulit Hollannista. Ne olivat tuolla näytteillä myös ja sain jopa jonkinlaisen kuvan niistä:
Minä itse toimin taas kerran Sebastianin sihteerinä, hänellä oli tällä kertaa kaikki robojen ja campbellien ulkomuotoluokat tuomaroitavana. Kumpiakaan ei ollut kovin paljon. Roboja oli ilmoitettu 32 (18 standardia, 6 koestandardia ja 8 ei-standardia) ja campbelleja 13 (7 standardia, 4 koestandardia ja 2 ei-standardia), mutta poissaolevia eläimiä oli molemmissa lajeissa joitain. Tyydyttäviä ei kummassakaan lajissa tullut yhtään, melko hyviä vain yksi muistaakseni, hyviä paljon, erittäin hyviä joitain, samoin kuin erinomaisiakin. Cambpellien luokassa oli monia sellaisia, joille olisin voinut jakaa "sihteerin suosikki" - palkinnon, jos olisin niitä jakanut tällä kertaa. Niillä vain on niin kauniita värejä! Opalit ovat hienoja, samoin sininen argente ja sitten oli yksi mikälienee-täplikäs, se oli toinen ei-standardiluokan hamstereista ja väriltään tosi hieno. Kyllä meille tarttee campbelli tai pari hommata jossain vaiheessa, ei auta mikään...
Sitten näihin meidän omiin otuksiin. Kuten olin jo aiemmin maininnut, sekä Jane että Siri osallistuivat omien lajiensa ulkomuotoluokkiin ja lemmikkiluokkiin. Alustavasti epäilin, että Siri voisi saada hienot arvostelut lemmikistä ja että sen käytöstapoihin voi luottaa, mutta ulkomuodosta tuskin tulee mitään. Janen kohdalla epäilin sitä vähän pulskaksi ja että se mahdollisesti ei tykkäisi hirveästi käsittelystä tai ainakaan hampaiden katsomisesta ja ulkomuotoluokastakaan en hirveästi odottanut mitään.
Vähänpä taas tiesin.
No, Janen ulkomuotoluokan arvostelu oli kokolailla odotettu:
TYYPPI JA RAKENNE
Pää: saisi olla leveämpi, kuono erottuu, melko lyhyt, hyvä otsa
Silmät: pyöreät
Korvat: ok
Tyyppi ja sukupuolileima: hyvä tyyppi
Koko: ok
VÄRI, VÄRIMERKIT JA KUVIO
Perusväri: saisi olla voimakkaampi, rusehtaa
Pohjaväri: saisi olla voimakkaampi
Kuvio: erittäin epätasainen nauha
TURKKI
Tiheys: saisi olla huomattavasti tiheämpi
Pituus: saisi olla lyhyempi
Tasaisuus: melko epätasainen
Vatsaturkki: riittävä
TERVEYS
Yleiskunto (massa, lihaksisto, virkeystaso): silmät väsyneet, ok
Turkin ja ihon kunto: ok
Kynnet ja hampaat: ok
Häntä oli suora, luonne hyvä ja arvosanaksi melko hyvä -. Tuomarina oli Päivi Virtanen. Ei siis juuri kehuja eikä palkintoa. Nauhan huonouden näkee itsekin ja olen tuota värin sävyä katsellut myös, että kovin on rusehtava kun pitäisi kuitenkin olla enemmän sinne hopeisen suuntaan mennä. Ja joo, varmasti oli väsyneet silmät, Jane ei viitsinyt juuri silmiään raottaa.
Perin uninen Jane
Janen lemmikkiluokan arvostelu oli kokolailla toisenlainen mitä olin pahimmissa painajaisissani pelännyt:
Yleiskunto: timmissä kunnossa ja hurmaavan fitness-leidin oloinen.
Turkki: hyvä palautuvuus, takapäästä hieman kuiva
Korvat, silmät, hampaat: siistit hampaat, hauskat korvat, kirkkaat silmät
Kynnet: kunnossa
Käsiteltävyys: oman arvonsa tunteva, mutta kertakaikkisen hurmaava
Yleisvaikutelma: ihana kuviointi
Häntä tässäkin tuomittiin suoraksi ja kokonaisarvosana erittäin hyvä +. Tuomarina Marjut Kaakinen.
Syyrialaisnaaraiden lemmikkiluokassa taso oli kova ja sijoituksen saamiseen olisi vaadittu se ERI, mutta EH+:lla Jane sai KuMa-ruusukkeen, jonka kiinnitin jo sen dunaan. Oikein sydän paisui ylpeydestä, kun luin tuota arvostelua, mutten nähnyt, miten Jane käyttäytyi tuomarin käsittelyssä. Siinä on saattanut olla toivomisen varaa. Nimittäin Siristä sanottiin myös, että on omanarvontuntoinen rouva ja sen minä taas näin miten Siri käyttäytyi...
Sirin ulkomuotoluokan arvostelukaavakkeessa oli pahimmoinen yllätys: hylkäys. Tuomari Lotta Ling oli löytänyt sen etukäpälästä pienen kasvaimen ja sairaat eläimet hylätään. Kuitenkin hän oli arvostellut Sirin, joten paperi näyttää tältä:
TYYPPI JA RAKENNE
Pää: hyvä
Silmät: hyvä
Korvat: isot
Tyyppi ja sukupuolileima: hyvä
Koko: hyvä
VÄRI, VÄRIMERKIT JA KUVIO
Perusväri: epätasainen
Pohjaväri: epätasainen
Vatsaväri: hyvä
Tikkaus: hieman epätasainen
Kuvio: epätasainen, mutta päivän paras helmikuvio
TURKKI
Tiheys: hieman pehmeä
Pituus: hieman pitkä
Tasaisuus: epätasainen
Vatsaturkki: hyvä
TERVEYS
Yleiskunto: pieni kasvain jalassa (etutassu)
Suora häntä, hyvä luonne ja ei kokonaisarvosanaa sen hylkäyksen takia. Värin epätasaisuus tiedettiin jo etukäteen ja noin muuten tuo arvostelu ei ole mitenkään yllättävä, mutta tuo kasvaimen löytyminen oli totaalinen yllätys, koska enpä itse ole moista huomannut. Kysyin sitä tuomarilta arvostelun jälkeen ja totta on kyllä, että vasemman etutassun "peukalon" kohdalla on jotain, mikä voi todellakin olla kasvain. Sitä tassua katsoivat kyllä muutkin kokeneet harrastajat ja moni oli vähän sitä mieltä, että on aika tulkinnanvaraista, että onko se kasvain vai ei, mutta sitä täytyy nyt seurailla ekstratarkasti.
Siri oli kääpiöiden lemmikkiluokan viimeinen hamsteri ja (pahaksi) onnekseni satuin olemaan juuri sopivasti tuomaripöydän tienoilla, kun Siri tuli Saana Kankareen arvosteltavaksi.
Minä en voinut uskoa silmiäni! Meidän kiltti lässykkä-Siri, jonka käytöstä olin kasvattajallekin ehtinyt jo kehua, pakenee tuomarin kättä, rääkyy kuin tapettava sika ja kertakaikkiaan ei halua tulla tuomarin käteen. Oli vissiin hyvin lähellä, ettei se saanut hylkyä lemmikkituomariltakin sen takia, että oli mahdoton käsitellä. Ja olen aika varma, ettei Siri kiroillut ulkomuototuomarillekaan, Lotalla oli muutamia rähinä-roopeja, mutta minun mielestä pöydällä oli hiljaista kun Siri oli arvostelussa. Saanan kanssa ei Sirin kemiat vain kohdanneet.
No, Siri saatiin arvosteltavaksi, kun viereisessä pöydässä tuomaroinut Hämäläisen Niina sen boksista taltutti käteensä ja antoi Saanalle. Kädessä Siri sitten rauhoittui sen verran, että sitä saatettiin jopa arvioida. Arvostelu oli käytöstä lukuunottamatta vallan hyvä:
Yleiskunto: lihaksikas, hyvä massa, kuitenkin hieman tuhdissa kunnossa, tarkista ruokavalio
Turkki: hieman elottoman oloinen, hieman rasvainen, kuitenkin oikein pehmeä ja tiheä
Korvat, silmät, hampaat: puhtaat korvat, hampaat kunnossa, suuret ja hieman ulkonevat silmät
Kynnet: epätasaisesti leikatut
Käsiteltävyys: boksista otettaessa on todella hermostunut ja jännittynyt, rauhoittuu käsiteltäessä. Tarrautuu takajaloilla käteen kiinni
Yleisvaikutelma: arvonsa tunteva rouva :)
Häntä todettiin suoraksi ja arvosanaksi tuli hyvä.
Ja kas kummaa, kun Sirikin sai oman ruusukkeensa, niin epätodennäköiseltä kuin se tuntuikin. Se sai erikoismaininnan viimeisestä arvostelukohdasta "arvonsa tunteva rouva". Ehkä se oli vähän niinkuin salainen tsemppipalkinto omistajaraukalle ja "arvonsa tunteva rouva" voidaan ymmärtää synonyyminä termeille "käsittelemätön" tai "luonnevikainen". Meidän kiltti pikku-Siri...
Maailman viattomin talvikko takaisin kotona:
Semmoinen päivä siis meillä. Ruusukkeet kummallekin ja molemmat ovat vähintäänkin hyviä lemmikkejä.
Näiden lisäksi näin monta muuta hienoa hamsteria. Lk syyrialaisten ulkomuototuomarin pöydällä oli taas kerran yksi hurmaavanvärinen musta valkokirjokilppari naaras, oikein sellainen muhkea, ei tuollainen timmi fitness-mimmi kuin Jane. Sitten oli yksi musta täplikäs syyrialainen, joka oli aivan kuin dalmatiankoira väritykseltään. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt sellaista, se oli upea. Sitten oli yksi valkoinen (olisikohan ollut ms valkoinen?) pk satiini rex, josta tuomarikin sanoi, ettei ole koskaan nähnyt yhtä selkeää rexiä. Se oli todellakin oikeasti kiharakarvainen, kuin pieni lammas! Janen veli, Kardos Kaakaopisara pokkasi itselleen myös jonkin KuMa-ruusukkeen lemmikkiluokasta, mutta minun ottamani kuvat siitä eivät onnistuneet. Voin kuitenkin kertoa, että oli tosi suloinen poika. Tikan Jonnalla eli Loviisan kasvattajalla oli hopeasoopeli roan uros, siitä on jonkinlainen kuva alla ja sekin oli aivan mahtavan värinen.
Hopeasoopeli roan:
Samoin Jonnalla oli mukana myös arosopuleita, hän nimittäin toi syksyllä Suomen ensimmäiset arosopulit Hollannista. Ne olivat tuolla näytteillä myös ja sain jopa jonkinlaisen kuvan niistä:
Videokokeilua
Uusi työkännykkä osaa tallentaa jo vaikka FullHD-tasoista videota ja tulipa sitten kokeiltua, josko Lady Janen seikkailuista saisi muutama pätkiä tallennettua. Tässä tuleekin niistä ensimmäinen ja tarkoitus olisi ottaa näitä enemmänkin ihan pelkkien kuvienkin lisäksi. Samalla tässä tulee harjoiteltua Youtuben käyttöä paremmin nyt kun se laajeni Suomeen ja avautui myös Google Appsin käyttäjille.
Videosta löytyy myös Youtubesta tuo ihan alkuperäinen 1280x720 eli 720p versio. Tässä nyt kuitenkin ensin pienempänä versiona suoraan sivulla. Kannattaa bongata lyhyestä videosta tuo Lady Janen kahdella jalalla tepastelu.
Videosta löytyy myös Youtubesta tuo ihan alkuperäinen 1280x720 eli 720p versio. Tässä nyt kuitenkin ensin pienempänä versiona suoraan sivulla. Kannattaa bongata lyhyestä videosta tuo Lady Janen kahdella jalalla tepastelu.
22.2.13
Näyttelykuumetta
Eipä ole tullut kuukauteen kirjoiteltua mitään, mutta toisaalta ei ole ollut oikein asiaakaan. Hamsterielo sujuu kommelluksitta.
Nyt kuitenkin huomenna on näyttelyt Ikurissa ja emännällä alkaa jännitys nousta. Ekat näyttelyt vuoteen ja ekat myös molemmille tytöille. Survival kit on jo jotakuinkin kasassa, boksit tarttis vielä laittaa ja taksi on tilattu huomisaamuksi. Joo, tämä laiskiainen tuo hamsterinsa näyttelyyn taksikyydillä Samsoniten laukussa...
Siri aiheutti keskiviikkoiltana jännitystä: kun se illalla heräsi, sen toinen silmä oli ummessa. Olin nähnyt sen aiemmin puuhailevan heinällä täytetyssä pahvilaatikossa, joka sillä terrassa oli virikkeenä ja pelkäsin heti, että joku korsi olisi osunut silmään. Keitin vettä, että saisin puhdistettua silmää, mutta silmä aukesi sinä aikana kun vesi jäähtyi. Se näytti auenneenakin vähän oudolta, joten ajattelin katsoa aamuun asti ja lähteä eläinlääkärille, jos se vielä olisi kiinni tai muuten outo. Myöhemmin illalla silmä kuitenkin näytti ihan tavalliselta eikä mitään outoa ole ollut nyt myöhemminkään, joten olikohan Sirillä sitten vain tavallista pahemmat iltarähmät keskiviikkona, en tiedä. Niin että näyttelyreissu ei ole ainakaan toistaiseksi vaarassa.
Itse puuhastelen päivän Sebastian Mårtenssonin sihteerinä, hän tuomaroi kaikki robot ja campbellit, joten en (taaskaan) pääse katsomaan lähietäisyydeltä, miten omat elukat käyttäytyvät tuomarien käsittelyssä. Sirin käytöstapoihin voi luottaa, se korkeintaan alkaa näkertää tuomarin sormia. Jane sen sijaan on välillä vähän pököpää, tuskin sekään puree, mutta voi keksiä jotain muuta päätöntä. Ja sitten se saattaa jännittää eikä toisaalta välttämättä yhtään innostu hampaiden tarkistamisesta.
Sitten tässä on vielä yksi kuva vuoden takaisesta näyttelystä, joka sekin oli Ikurissa. Ja ihan eka kuva Siristä, joka tuolloin oli vielä nimetön ja kiroili paljon. Siitä on tosiaan vuosi aikaa kun Siri meille tuommoisena pikkuisena tirriäisenä tuli.
Ja ettei Jane tule mustasukkaiseksi, niin tässä kuva siitäkin. Tämä kuva kertonee sen, miksi Janesta on niin vähän kuvia. Jos se pysyy joskus paikoillaan, se näyttää kuvassa jotenkin epämuodostuneelta.
Nyt kuitenkin huomenna on näyttelyt Ikurissa ja emännällä alkaa jännitys nousta. Ekat näyttelyt vuoteen ja ekat myös molemmille tytöille. Survival kit on jo jotakuinkin kasassa, boksit tarttis vielä laittaa ja taksi on tilattu huomisaamuksi. Joo, tämä laiskiainen tuo hamsterinsa näyttelyyn taksikyydillä Samsoniten laukussa...
Siri aiheutti keskiviikkoiltana jännitystä: kun se illalla heräsi, sen toinen silmä oli ummessa. Olin nähnyt sen aiemmin puuhailevan heinällä täytetyssä pahvilaatikossa, joka sillä terrassa oli virikkeenä ja pelkäsin heti, että joku korsi olisi osunut silmään. Keitin vettä, että saisin puhdistettua silmää, mutta silmä aukesi sinä aikana kun vesi jäähtyi. Se näytti auenneenakin vähän oudolta, joten ajattelin katsoa aamuun asti ja lähteä eläinlääkärille, jos se vielä olisi kiinni tai muuten outo. Myöhemmin illalla silmä kuitenkin näytti ihan tavalliselta eikä mitään outoa ole ollut nyt myöhemminkään, joten olikohan Sirillä sitten vain tavallista pahemmat iltarähmät keskiviikkona, en tiedä. Niin että näyttelyreissu ei ole ainakaan toistaiseksi vaarassa.
Itse puuhastelen päivän Sebastian Mårtenssonin sihteerinä, hän tuomaroi kaikki robot ja campbellit, joten en (taaskaan) pääse katsomaan lähietäisyydeltä, miten omat elukat käyttäytyvät tuomarien käsittelyssä. Sirin käytöstapoihin voi luottaa, se korkeintaan alkaa näkertää tuomarin sormia. Jane sen sijaan on välillä vähän pököpää, tuskin sekään puree, mutta voi keksiä jotain muuta päätöntä. Ja sitten se saattaa jännittää eikä toisaalta välttämättä yhtään innostu hampaiden tarkistamisesta.
Sitten tässä on vielä yksi kuva vuoden takaisesta näyttelystä, joka sekin oli Ikurissa. Ja ihan eka kuva Siristä, joka tuolloin oli vielä nimetön ja kiroili paljon. Siitä on tosiaan vuosi aikaa kun Siri meille tuommoisena pikkuisena tirriäisenä tuli.
Ja ettei Jane tule mustasukkaiseksi, niin tässä kuva siitäkin. Tämä kuva kertonee sen, miksi Janesta on niin vähän kuvia. Jos se pysyy joskus paikoillaan, se näyttää kuvassa jotenkin epämuodostuneelta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)