Kaikella kunnioituksella, mutta meistä tuntuu siltä, että Jane ei... no, ole se poikueen terävin hamsteri. En tosin tiedä muiden sisarusten älynlahjoista, mutta Jane taitaa käydä välillä vähän hitaalla. Siinä missä aikaisemmat syyrialaiset ovat dunasta ulos halutessaan tulleet suoraan käsien ulottuville, Janen täytyy miettiä asioita ensin ja vasta sitten päättää, että tulisiko sitä nyt oikeasti käsiin vai ei. Ja välillä se jähmettyy aivan paikoilleen, kun sen panee ulkoilun tai siivouksen jälkeen takaisin dunaansa. Se nimittäin saattaa kököttää hyvinkin minuuttitolkulla paikoillaan mökin katolla, mihin sen yleensä lasken. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että kyseessä on aikamme suurin hamsterinero, jonka ajatuksenjuoksua tyhmä henkilökunta ei vain ymmärrä.
Jane on myös siitä poikkeava meidän syyrialaisten joukossa, että sillä ei yleensä ole juuri havaittavia kiimoja. Kökötystä on nähty oikeastaan ihan vain pari kertaa ja ikää kuitenkin alkaa olla kohta vuosi. Eikä se yleensä haise, mutta silloin kun se haisee, se sitten todenteolla haiseekin. Joskus se päästelee komerossa varsinaisia hajupommeja, miettikää nyt jos hamsteri on perimmäisessä nurkassa ja sieltä on minun nenään matkaa jotakuinkin puolitoista metriä ja haju kiirii sieltä asti minun nokkaan.
Karri väittää, että Siri on välillä hyvinkin reviiritietoinen dunassaan ja tulee puremaan tunkeilevaa kättä. Ehkä se vain on Karri itse syyllinen, koska itse en ole dunassa Sirin hampaita saanut sormissani tuta. Enkä juuri muutenkaan, käsissä pidettäessä se saattaa välilä kokeilla sormien näkertämistä.
Miltei joka ilta kun työhuoneesta sammutetaan kaikki valot, Siri aloittaa maraton-harjoittelunsa juoksupyörässä. Se ei juokse, jos on valot päällä tai joku katsomassa, mutta pyörästä lähtee sen verran ääntä, että kyllä me tiedämme milloin se juoksee. Ihmekös sitten, jos Tampereen näyttelyissä tuomari sanoi että lihaksikas ja hyvä massa. Kyllä ihan varmasti tuolla treenillä!
