Tapahtuipa tänään sellaista, mitä ei ole koskaan vielä tapahtunut. Eikä toivottavasti tule tapahtumaankaan. Hamsteri oli lähtenyt karkuteille dunastaan.
Illalla kotiin tullessa aloin siivota Adan dunaa. Karri alkoi siinä vaiheessa puhua, että onko se Ada nyt oikeasti dunassaan. Ihmettelin, että miksei olisi, mutta järkytys oli suuri kun Adaa todellakaan ei löytynyt mistään. Kyllä minä sen tänne panin takaisin toissailtana siivouksen jälkeen! Ja eilen se kävi päivällä rapistelemassa puruja ja oli eilisiltana tarjoiltuun maissiin käynyt hampaitaan kokeilemassa. Duna oli ehjä, luukku kiinni, mutta hamsteria ei ole missään.
Karrilla oli onneksi havainto asiasta. Viime yönä hän oli herännyt olohuoneessa ja kirjahyllyn päältä oli pudonnut pelikortti, pakka kun on siinä ylähyllyn päällä ihan sinällään. Rapinaakin oli kuulunut, mutta hän oli kuitannut sen tuulenvireenä (koska ikkunat kuitenkin olivat yön kiinni, ilmavirran syntymiselle ei ollut oikein selitystä). Minä vielä äimistelin tyhjää dunaa kun Karri alkoi tyhjentää varovasti ylähyllyä ja totesi Adan kurkkivan sieltä.
Helpotus! On se vielä tallessa ja elossa. Vaan miten se on päässyt kirjahyllyn päälle, kuitenkin parin metrin korkeuteen? Ja ennen kaikkea: millä ihmeellä me saamme sen sieltä kiinni?! Varsinkin kun Ada ei todellakaan arvosta käsiä tai käsissä olemista ja on vikkelä kuin... no, kiinankääpiöhamsteri.
Meille selvisi hyvin äkkiä, miten Ada oli hyllyn päälle päässyt. Kirjahyllyssä on takaseinä, jonka ulkopinta on karheaa levyä. Takaseinän ja seinän välissä on juuri sellainen Adan mentävä rako ja se sitä pitkin on onnistunut kinkeämään itsensä ylös. Sitä pitkin onnistui myös alaspäin meneminen, kuten huomasimme, nimittäin heti kun Ada totesi, että nyt hänen vaivalla hankittua vapautta uhataan, se lähti rapistelemaan hyllyn ja seinän väliä pitkin alaspäin. Popkorni houkuttimena yritimme houkutella Adaa takaisin ylöspäin, mutta itsepäinen neiti palasi vasta siinä vaiheessa kun tunsi olonsa turvalliseksi.
Vahtaamista jatkui jonkin aikaa, sitten Karri sai Adan pyydystettyä pahviputkeen ja sitä kautta karkulainen joutui ensin kuljetusboksiinsa ja sitten dunaan. Joten tarinalla on siis onnellinen loppu, jos Adalta itseltään ei kysytä.
Mitä tästä opimme? Emme yhtään mitään. Emme vieläkään tajua, miten Ada on päässyt pois dunastaan. Yhtään hamsterinmentävää reikää se ei ole jyrsinyt muoviosiin, joten vaihtoehdoiksi jää dunan yläosassa olevat about sormenpään mentävät pyöreät aukot tai kaltereiden läpi luikertelu. Myönnän toki, että olin viimeksi siivotessa laittanut kattokaltereihin kiinni puutikkaat, joten niitä pitkin Ada on päässyt kiipeämään kattokaltereihin. Vaan pääsisihän se kiipeämään kaltereihin myös kaksikerrosmökkinsä katolta! Tuskin Ada sentään on osannut häkin luukkua sulkea perässään... Mutta niin tai näin, kovin pieniä nuo mainitut aukot ovat ja minä kyllä elin siinä uskossa, ettei edes Adan kaltainen luikero mahtuisi niistä ulos.
No, nyt ne reiät on tukittu ja kalterinkin päällä on ylimääräinen metalliritilä, että jos se nyt tuolta pääsee karkuun, niin vaihtoehdoiksi jää teleportautuminen tai yhdennentoista ulottuvuuden madonreikä. Kuvia tähän postaukseen ei ole saatavilla, kas kun ensimmäiseksi ei tullut mieleen ottaa kuvaa Adasta kirjahyllyn päällä.
