Moriarty on selkeästi vanhentunut loppuvuodesta lähtien, se on laihtunut, karva ohentunut, silmät rähmivät usein, se tuntui juovan melko runsaasti, ja muutenkin se passivoitui. Pääsiäisenä olimme muutaman päivän pois ja takaisin tullessamme Moriarty oli entistä vaisumpi. Kaulan alta löytyi myös irtonainen patti, jota ei aiemmin ollut. Kun sen lisäksi liikkuminen vaikutti olevan varovaisempaa ja huonompaa, eikä se jaksanut kerätä kaikkia lakanoita pesäänsä tai jyrsiä rikki herkkuja sisältävää munakennoa, totesin että nyt on aika mennä lääkäriin. Ja että lääkäristä ei mitä todennäköisimmin tultaisi enää yhdessä takaisin. Johan Moriartylla oli ikää lähestulkoon 2v 3kk ja se oli meidän pitkäikäisin syyrialainen toistaiseksi. Niin siinä kävi, että Moriarty nukahti ikiuneen popcornit poskissa.
Moriartyhan oli meidän ensimmäinen uros-syyrialainen ja täytyy sanoa, että taisin vähän ihastua näihin uroksiin. Ne eivät haise ja ainakin Moriarty oli helpompi kuin yksikään meidän naaraista, joiden elämän päätarkoitus oli päästä karkuun keinolla millä hyvänsä. Vaikka kyllä Moriartykin jyrsi yhden kuljetusboksin roskalaatikkokuntoon, kun naaraat olivat kaluamisen aloittaneet, mutta dunan, kalterit ja vaatekomeron lattialistat meidän herrasmies jätti liki tyystin rauhaan. Moriarty oli myös ensimmäinen hamsteri, joka sai sertin näyttelyistä (itse asiassa kaksikin) ja pärjäsi muutenkin hienosti sekä lemmikki- että ulkomuotoluokissa. Sen lisäksi se oli ensimmäinen, jota käytettiin jalostukseen ja se jätti kaksi poikuetta, joissa oli yhteensä viisi poikasta. Miettien sertejä ja hienoa luonnetta, ei lainkaan hullumpi jalostushamsteri! Tämä siis siitä huolimatta, että ensikosketus Moriartyyn oli – sanoisinko? – jokseenkin äänekäs ja hieman epäilytti, että minkä pienen pirulaisen me olemme saaneet. Mutta eihän se ollut lainkaan paha, hyvin nopeasti Moriartysta kuoriutui varsin kiltti mamman mussukka.
Nyt meillä on sitten vauhtihirmu Ada ja alamme vasta syksyllä katsella uutta syyrialaista. Lähdemme näet alkusyksystä vähän pidemmälle lomamatkalle ja luulen, että lomahoitajalle, kuka se tuleekaan olemaan, on mukavampaa jos hoidettavana on vain yksi hamsteri kuin kaksi, joista toinen on muutaman kuukauden ikäinen riiviöpentu.
