Elvis has left the building

Aamu alkoi suru-uutisella: Karri oli löytänyt Elviksen aamulla kuolleena dunastaan. Se oli ollut jo eilisiltana kuulemma vähän vaisun oloinen, mutta varsinainen kuolinsyy on arvoitus. Ehkä sydän oli pettänyt, ilmeisesti ja toivottavasti kuolema oli ollut nopea, koska Elvis oli kuollut juoksupyöränsä viereen, ei mökkiin tai muuhun pieneen koloon. Meidän pitkätukkapoika vietiin yhteistuhkaukseen eläinlääkäriasemalle.

© Karoliina Vainio

Sinänsä kuolema ei ollut yllätys, olihan Elvis jo 2v 3kk ja pari viikkoa päälle. Se on ihan hyvä ikä syyrialaiselle ja taisipa Elvis olla meidän pitkäikäisin syyrialainen. Moriarty kuoli hieman nuorempana, vähän vajaa 2v 3kk ja naaraat nyt ovat kaikki menneet alle kaksivuotiaina Loviisaa lukuunottamatta, mutta sekään ei elänyt kuin pari viikkoa yli kahden vuoden.

Siitä on nyt kymmenen vuotta kun meille ensimmäinen hamsteri tuli ja näihin kymmeneen vuoteen on mahtunut paljon iloa, jos toki suruakin. Elvis jää kuitenkin meidän viimeiseksi hamsteriksi, emme ota enää uutta lemmikkiä. Yksi syy on se, että minä olen tainnut jossain määrin allergisoitua näille. En onneksi pahasti, mutta mökin siivoaminen tuntuu nenässä ja silmissä. Karri onkin hoitanut siivoukset jo pidemmän aikaa (ja nyt tietenkin kun olen viikot pois kotoa töiden takia). Hamsterien käsittely ei ole aiheuttanut oireita, mutta olen varmuuden vuoksi vähän sitäkin vältellyt. Toinen syy on se, että alamme molemmat ehkä vähän kyllästyä hamstereihin, niiden kanssa ei enää tule niin paljon puuhailtua. Eihän hamsteri sillä tavalla odota tai välttämättä haluakaan käsittelyä ja sylittelyä ja sellaista huomiota, ruokinta, siivous ja kunnon tarkastaminen riittää varsin pitkälle. Mutta kuitenkin, aika aikaansa kutakin. Luulen että saan päivittäisen söpöys-kiintiön täyteen FB:n hamsteriryhmien kuvia katselemalla ja satunnaisilla näyttelyvierailuilla.