A proper presentation

"Now this is what I am talking about. Excellent components, a proper presentation, good selection of textures and some extra crunchy bits. I approve this dish." 

-- Sir Picus Moriarty, Duke of Bluecage

(Suomennos: Tätä minä tarkoitin. Erinomaiset raaka-aineet, asianmukainen esillepano, hyvä valikoima erilaisia tekstuureita ja muutama rapea palanen. Hyväksyn tämän annoksen.

Sir Picus Moriarty, Sinihäkin herttua)

Väärin tarjoiltu!

Ei ole helppoa elää brittiläisen yläluokan edustajana Suomessa, jos aikoo pitää tasostaan vähääkään kiinni.

Mitä se sellainen on olevinaan, että että sapuskat vain mätetään kuppiin ja heitetään nenän eteen dunaan? Järkyttävän brutaalia! Jos haluaisin tällaista palvelua, olisin mennyt McDonaldsiin jo ajat sitten. Henkilökunnasta vain toinen osapuoli ymmärtää ja osaa asetella tuoreruuat kuppiin oikein ja muistaa sen, että kurkku tarjoillaan kuorittuna, salaattipeti on oltava ja mielellään palanen lihaakin ja maissi tulee tarjoilla sopivina siivuina koko tähkästä. Ei minään amatöörimäisesti veitsellä irtiriivittyinä jyvinä! Se nainen ei ymmärrä ruuanlaitosta yhtään mitään.

Syyttäköön itseään sitten, jos minä nakkelen ruuat pitkin dunaa tai jätän koskematta kokonaan. Nykyään on mahdotonta saada kunnollista henkilökuntaa.

Best regards,
Sir Picus Moriarty, Duke of Bluecage

Siri 27.12.11 - 15.9.14

Tänään on taas surullinen päivä: meidän terästalvikko lopetettiin. Onhan Siri ollut jo jonkin aikaa kovin hoikka ja menokin on ollut välillä hoipertelevaista. Nyt sillä alkoi toinen silmä rähmiä ja voimat alkoivat olla sen verran vähissä ettei enää onnistunut kiipeäminen puusillan päälle juomaan. Niinpä päätimme päästää Sirin paremmille hamstrausmaille, olihan sillä ikää jo kunnioitettavat 2 vuotta ja viikkoa vaille 9 kuukautta. Se on meidän hamstereista ilman muuta pitkäikäisin.

Pitkän iän salaisuus taisi olla liikunta ja paha sisu. Siri juoksi pyörässään ahkerasti melkein loppuun asti, vain muutama viimeinen kuukausi oli hiljaisempaa. Ja se paha sisu sitten... Kuten sanottua, sain jo ostaessani Siriä kasvattajalta huomautuksen otuksen temperamentista. Siri oli varsin tomera ja itsetietoinen neiti, jonka nenälle ei hypitty. Jossain vaiheessa se oli vähän äksynsorttinenkin, mutta aina kuitenkin aina käsiteltävissä. Vielä yli puolentoista vuoden iässä se kävi näyttämässä närhen munat nuoremmilleen, kun pokkasi lemmikkiluokasta viidennen sijan ja huippuhienon arvostelun ulkomuototuomariltakin.

Nyt on sitten kotona yksi tyhjä duna ja taloudessa miesenemmistö ensimmäistä kertaa ikinä.

Vuoden hamsterinomistaja

Tässä päivänä muutamana siivosin Sirin dunaa, se normaali kevytsiivous, joka tehdään joka toinen päivä. Olin kuulevinani rapinaa pahvimökistä ja arvelin meidän talvikkomuorin olevan siellä unillaan. Kauhaisin ensin puusillan alta sinne viedyt petitarvikkeet ja ruokavarastot biojätepussiin. Sitten otin käteeni kananmunakennon, josta yleensä löytyy ainakin papanoita ja ruokaa, joskus myös lakanoita (lue: vessapaperia) ja puruja. Kenno painoi kädessä jonkin verran, päättelin että siellä on isot ruokavarastot, varsinkin kun hamsterit olivat olleet viikonlopun tuoreruokapaastolla meidän reissatessa ja olivat edellisenä iltana saaneet isot kupilliset tuoretta.

Nostin munakennon biojätepussiin ja avasin sen kopistellakseni sieltä roskat pois. Ruokien ja papanoiden lisäksi pussiin kierähti uniltaan herätetty Siri.

Minä niin toivon, että edes tämän kerran tuo pieni ymmärtäisi puhetta. Edes sen anteeksi-sanan, jota tuli hoettua silmin nähden järkyttyneelle talvikolle useampaan kertaan. En minä sinua tahallani kipannut biojätteisiin.

Tarinalla on onneksi onnellinen loppu, Siri pääsi jätekasasta ensin puuhalaatikkoon ja sitten siivottuun dunaansa ja sai lohtupähkinöitä. Minä puolestani tunnen itseni taas "vuoden hamsterinomistajaksi"...