Tässä päivänä muutamana siivosin Sirin dunaa, se normaali kevytsiivous, joka tehdään joka toinen päivä. Olin kuulevinani rapinaa pahvimökistä ja arvelin meidän talvikkomuorin olevan siellä unillaan. Kauhaisin ensin puusillan alta sinne viedyt petitarvikkeet ja ruokavarastot biojätepussiin. Sitten otin käteeni kananmunakennon, josta yleensä löytyy ainakin papanoita ja ruokaa, joskus myös lakanoita (lue: vessapaperia) ja puruja. Kenno painoi kädessä jonkin verran, päättelin että siellä on isot ruokavarastot, varsinkin kun hamsterit olivat olleet viikonlopun tuoreruokapaastolla meidän reissatessa ja olivat edellisenä iltana saaneet isot kupilliset tuoretta.
Nostin munakennon biojätepussiin ja avasin sen kopistellakseni sieltä roskat pois. Ruokien ja papanoiden lisäksi pussiin kierähti uniltaan herätetty Siri.
Minä niin toivon, että edes tämän kerran tuo pieni ymmärtäisi puhetta. Edes sen anteeksi-sanan, jota tuli hoettua silmin nähden järkyttyneelle talvikolle useampaan kertaan. En minä sinua tahallani kipannut biojätteisiin.
Tarinalla on onneksi onnellinen loppu, Siri pääsi jätekasasta ensin puuhalaatikkoon ja sitten siivottuun dunaansa ja sai lohtupähkinöitä. Minä puolestani tunnen itseni taas "vuoden hamsterinomistajaksi"...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Voi Siri-pikkuinen! Onneksi huomasit ajoissa.
Minä kerran viime talvena olin viemässä täysinäistä biojäte-ämpäriä roskikseen ja kouraisin uudesta biojätepussista jo sinne laitetut banaanin kuoret mukaan. Säikähdin ja kirkaisin kun sain käteeni kuolleen hiiren!
Samasta jätekaapista saatiin viime talvena muuten lähes parikymmentä hiirtä hiirenloukulla. Siellä oli sellainen kolo josta niitä tuli aina lähes joka päivä. Tänä syksynä ei ole vielä hiirulaisia kuulunut eikä näkynyt.
Äitiliini
Lähetä kommentti