Draamaa ja karjumista? No ei ihan

Kas niin, Cutiepie's Iloinen Intiaanikesä on kotiutunut (sille tulee kyllä kutsumanimikin, mutta se on vielä hakusessa sijoituskotinsa henkilökunnan linjariitojen takia)! Muistan oikein hyvin, mitä tapahtui viime kerralla kun haimme syyrialaispoikasen kotiin, ensikohtaaminen nimittäin videoitiin ja julkaistiin täällä blogissa. Moriartylla oli paljon sanottavaa eikä se epäröinyt sitä päästää ilmoille, oikein kunnon drama king. Ja kuten todettua, Moriartyhan on tämän nykyisen pikkuhamsterin emon isä.

Intiaanikesä sen sijaan on tyyni kuin kesäilta Saimaalla. Se on aivan täysin käsiteltävissä, siis jopa niin rauhallinen, että minäkin uskalsin sitä pitää kädessä eikä se ujostellut yhtään. Tällä hetkellä tyyppi suorittaa tupatarkastusta rauhalliseen tahtiin. Ruokakuppi löytyi jo, joten maailma näyttää olevan mallillaan ja pikkuinen istuu ruokakuppinsa vieressä. Se varmaan joogaa. Ja ettäkö Intiaanikesä olisi päästänyt ääntäkään? Ei sinne päinkään! Kyllä en ole tuollaista poikasta aiemmin nähnyt, kaikki ovat kaahottaneet uudessa dunassaan kuin reikäpäiset.

Onkohan se rikki?

(Kuvia tulee kun ehtii. Siis kun minä ehdin. Hamsteri näyttää siltä, että se ehtisi poseerata loputtomiin.)

Syö periaatteesi, jos ne ovat hyviä

Meidän hamsterivalinnoissa on noudatettu hyviä periaatteita, minähän joskus täälläkin niitä listasin. Pitää olla naaras ja lyhytkarvainen. Väreistä normaali oli se, jota en oikein halunnut. Ja nyt sitten viimeiseksi olimme sitä mieltä, että otamme seuraavan syyrialaispoikasen vasta syksyllä, kun saamme parin viikon lomamatkan pakettin.

Nnoh. Moriartyn kanssa tuli luovuttua niistä sukupuoli- ja värikriteereistä ja todettua että ne olivat aika turhia. Moriarty oli mahtavaluonteinen herrasmies eivätkä lopulta sitten ne ulkonevat kivekset haitanneet yhtään mitään. Ja ettäkö normaali olisi tylsä väri? Kaikkea muuta, sehän oli hieno. Toki Moriartyn väri oli ainakin tuomareiden mukaan hyvä, Andrew palkitsi sen Helsingissä päivän parhaana norrena.
Nyt samaan myllyyn on menossa nuo loputkin periaatteet. Cutiepie's-Karoliina lähestyi minua taannoin ja teki tarjouksen, josta ei vain voinut kieltäytyä: saisimme sijoitukseen Moriartyn tyttärenpojan, pitkäkarvaisen normaalin poikasen nimeltään Cutiepie's Iloinen Intiaanikesä, s. 6.6.16. Pienihän se vielä on, mutta näyttää kuulemma ainakin väriltään todella lupaavalta eikä tyypiltäänkään vissiin täysin toivoton. Niinpä Karoliina haluaisi jättää sen jalostuskäyttöön ja tuli tarjonneeksi sitä meille sijoitukseen. Ja lomahoitokin järjestyy samalla kertaa. Vähän se pitkäkarvaisuus mietitytti, mutta hei haloo: Moriartyn tyttärenpoika! Haemme poikasen ensi viikolla.

Entäs Ada sitten? No tuolla se on edelleen, mihinkän se olisi joutunut. Toistaiseksi se on myös pysynyt dunassaan, kiitos tiheän kattokalterin. Siitä ei ole tullut otettua nyt juuri kuviakaan, kun se on huomattavasti kameraa vikkelämpi.