Nyt kun Janeenkin on tullut tutustuttua vähän paremmin, voinen sanoa muutaman sanan sen luonteesta tai ainakin käytöksestä. Nimittäin meillä ei ole noin hankalaa hamsteria ollut tai sitten aika vain kultaa muistot. Kun tarkkaan miettii, niin olihan se Loviisakin kakarana välillä vähän haastava, mutta että oliko se noin haastava...
Jane on itsepäinen, jos se ei halua tulla pois dunastaan, se todellakaan ei tule. Rapistelut, kolistelut, ruokakupin ravistelut ei auta yhtään, se saattaa ehkä käydä pesämökkinsä suuaukolla katsomassa, että mikä hiton möykkä täällä ja painuu takaisin pehkuihin. Ei se kättä pelkää millään tavoin, kyllä se ihan käsiteltävissä on, mutta kiinnisaaminen on työn ja tuskan takana jos neidillä ei satu olemaan omia haluja tulla pois. Yleensä ei ole tai sitten on vasta joskus hyvän matkaa aamuyön puolella.
Lisäksi Jane on pakkomielteinen kaltereiden järsijä vaatekomerossa. Olemme suojanneet vaatekomeron takaseinän meidän juoksutusaitauksen kaltereilla, koska aiemmat hamsterit ovat olleet kovin jyrsimään lattialistoja. No, Jane jyrsii kaltereita eikä sitä toistaiseksi ole listat kiinnostaneet lainkaan. Oven alareunaan se ei ole koskenutkaan, vaikka selä Katariina että Loviisa olivat into piukassa sen kimpussa. Mutta olkapäälle kiipeämisen jalon taidon Janekin on oppinut muutaman ulkoilukerran jälkeen.
Jane on myös ihan puhdasverinen hämäräeläin. Niin kauan kuin hamsterihuoneessa on valot päällä ja mahdollisesti joku paikalla, se ei juuri käy hakemassa tuoreruokia eikä juokse pyörässään. Muutama minuutti valojen sammuttamisen jälkeen alkaa juoksupyörän kitinä ja yön mittaan katoavat niin tuoreruuat kuin vessapaperisilppukin.
Siri sen sijaan on helpompi tapaus, se tulee aina ulos mökistä kun terrarra rapistellaan puruja. Se on myös helpompi napata käsiin kun sen on saanut mökistä ulos, osasyy voi tietysti olla se, että se ei ole ihan niin vikkelä kuin Jane. Vaikka kyllä Siristäkin tarvittaessa vauhtia löytyy, se on kuin lentävä lumipallo kun se saa jalat alleen.
Tuoreruokien suhteen Siri on ihan tuulellakäyvä: mikä kelpaa tänään, ei kelpaa huomenna, mutta ylihuomenna saattaa taas kadota kupista kuin suurin herkku. Mansikka jäi kuppiin pari kertaa, mutta viime yönä mansikat olivat kadonneet, mutta kesäkurpitsa ei ollut kelvannut lainkaan. Ja vaikka aikaisemmin pelkäsin, että isommassa terrassa Siristä tulisi entistä raivokkaampi reviirinsä puolustaja, niin se pelko ei kyllä ole toteutunut. Siri ei näyki kättä juuri lainkaan, joskus se saattaa kokeilla vähän hampaillaan, mutta minun nähdäkseni se ei ole mitään raivoisaa "painu helvettiin täältä!" -puremista. Ja käsissähän tuo on ihan mussukka.
19.7.12
Vaatekomerokomennus
Päätimme eilen viedä Janen ensimmäistä kertaa ikinä ulkoilemaan vaatehuoneeseen. Minua vähän hirvitti, Jane ei ole vieläkään ihan niin ihastunut käsiin kuin sen soisi olevan. Välillä se on tulossa dunastaan tassut ojossa käsiin ja pois, välillä se taas pikkudunassakin lähinnä väistelee käsiä: "Eiii, emmä haluu, mä mieluummin kaivan tästä nurkasta". Niinpä vähän mietin, että miten me saamme Janen pois sieltä vaatehuoneesta sitten kun se aika tulee.
Kuten arvattavaa, Jane oli vähän aikaa hämillään vaatehuoneessa, mutta nopeasti sekin otti tilan omakseen ja vipelteli siellä. Se tuli rohkeasti myös kiipeilemään meidän syliin ja jalkojen päälle. Se ei kuitenkaan (vielä) hoksannut lähteä kiipeilemään olkapäille, mitä Katariina ja Loviisa ovat tehneet, vaikka Janellakin oli ihan sama suunta kuin edeltäjillään: ylöspäin. Hyllylle sekin olisi mielellään kiivennyt minun polven päältä, mutta tällä kertaa ei moista harrastusta tuettu riittävällä tavalla vaan neiti palautettiin maanpinnalle keksimään uusia konsteja.
Ja saimme sen sieltä takaisin kuljetusboksiinkin, seiniä tai lähinnä lattialistoja suojaavaa kalteria jyrsivä hamsteri on helppo saalis napattavaksi käsiin ja koppaan. Lisäksi Janella taisi olla eilen ehkä jotain kiiman alkua, koska se haisi. Luin sille jo lakia, että joka päivä ei sitten sovi haista, kuten Loviisa, kiimapäivinä vain. Kiimakökötystä ei kyllä vielä havaittu.
Kuten arvattavaa, Jane oli vähän aikaa hämillään vaatehuoneessa, mutta nopeasti sekin otti tilan omakseen ja vipelteli siellä. Se tuli rohkeasti myös kiipeilemään meidän syliin ja jalkojen päälle. Se ei kuitenkaan (vielä) hoksannut lähteä kiipeilemään olkapäille, mitä Katariina ja Loviisa ovat tehneet, vaikka Janellakin oli ihan sama suunta kuin edeltäjillään: ylöspäin. Hyllylle sekin olisi mielellään kiivennyt minun polven päältä, mutta tällä kertaa ei moista harrastusta tuettu riittävällä tavalla vaan neiti palautettiin maanpinnalle keksimään uusia konsteja.
Ja saimme sen sieltä takaisin kuljetusboksiinkin, seiniä tai lähinnä lattialistoja suojaavaa kalteria jyrsivä hamsteri on helppo saalis napattavaksi käsiin ja koppaan. Lisäksi Janella taisi olla eilen ehkä jotain kiiman alkua, koska se haisi. Luin sille jo lakia, että joka päivä ei sitten sovi haista, kuten Loviisa, kiimapäivinä vain. Kiimakökötystä ei kyllä vielä havaittu.
15.7.12
Lady Jane yllättyi ... Katso kuvat!
Eräs aamupäivä Jane oli arvatenkin henkilökunnan valvovan silmän välttääkseen tuhoamassa herkkutikkuaan poikkeuksellisesti aamupäivällä. Eipä tiennyt Jane, että henkilökunta olikin paikalla ja oikein kameran kanssa valmiina ikuistamaan paikalleen jähmettyneen hamsterin.
Lady Jane Greystoke
Kun kerran oli jo puhetta siitä, että Lady Janen nimi voi viitata Jane Greyhyn tai Lady Jane Greystokeen, niin tässä demonstraatiota tuosta Tarzanin vaimon ketteryydestä...
Kreegah! Lady Jane tappaa... kalterit!
Pelkät leuanvedot ovat turhan helppoa treeniä.
Voin tehdä tätä vaikka koko illan.
Noh, jospas vaikka katselisi löytyisikö joku helpompikin reitti.
Mutta mikäs se täällä on? Näyttää liian luukulta.
Sulkeneet ovat sen lurjukset. Jane ei nyt arvosta.
5.7.12
Tyttöjen kuulumisia
Totesimme, että hamsterinpoikanen kasvaa, vaikkei sitä punnitakaan joka ilta. Loviisan kanssahan olimme kovin tarkkoja, se punnittiin joka ilta ja paino kirjattiin tarkasti ylös. Nyt Jane punnitaan vähän milloin sattuu eikä lukemia aina kirjata ylös. Ylöspäin paino on kuitenkin menossa ja pikkuneiti kasvaa miltei silmissä. Nyt mennään jo jo 110 grammassa, tosin Janen mittauksissa on aina heittoa, joska pikkuneiti Elohopea ei pysy paikoillaan sitten sitäkään vähää mitä Loviisa. Vai kultaako aika vain muistot?
Joka tapauksessa Jane on kovin ponteva ja puolen yön aikaan erittäin aktiivinen, eilisiltana aloin jo epäillä, että joku on syöttänyt sille kofeiinia, mutta ehkä syy viirupäisyyteen oli juoksupyörä, ei kofeiini. Janella ei ole ollut juoksupyörää vielä dunassaan ennen eilisiltaa. Juoksutusaitauksessa se on siihen kyllä jo tutustunut ja vähän hoksannutkin, mikä sen funktio on. Se on kuitenkin juossut siinä vain lyhyitä spurtteja kerrallaan. Ajattelin eilen kuitenkin panna pyörän dunaan. Jane villiintyi siitä aivan täysin! Vauhtia ei otettu pelkästään pyörässä vaan se sinkoili pitkin seiniä muuallakin. Otin pyörän pois vaihtaakseni siihen uuden suojuspaperin ja Jane-raukka hätääntyi aivan, että mihin hänen pyöränsä meni. Karri otti Janen paperin vaihdon ajaksi juoksutusaitaukseen, jotta se saisi purkaa energiaansa siellä ja se juosta vilisti käsissä niin vauhdikkaasti ettei perässä ollut pysyä.
Palautimme Janen ja pyörän uudelleen dunaan ja pitkin yötä sieltä kuului tasainen läpyti-läpyti, kun se juoksi oikein sydämensä halusta. Harmi ettei tullut asennettua pyörään matkamittaria, olisi ollut mielenkiintoista tietää yön saldo.
Siriä juoksupyörä sen sijaan ei kiinnosta tippaakaan. En tiedä onko se koskaan edes hoksannut, mitä siinä pitäisi tehdä. No, se ei ole kuulemma talvikoille mitenkään erikoista, osa on rakennellut pesiäänkin pyörään. Sen sijaan Siri antaa mielellään kyytiä kananmunakennolle. Kun uuden kennon laittaa rikkijärsityn tilalle, ei mene kuin pari päivää kuin uudestakin on pohja riekaleina. Päällisosa näyttää ihan ehjältä, mutta totuus valkenee kun sen nostaa ylös: pohjasta on jäljellä vain rippeet.
Ostin paikallisesta Ruohonjuuresta riisi-pinaatti-vauvanruokaa, joka oli aikoinaan Katariinan herkkua. Jostain syystä se ei kelpaa Janelle kovinkaan hyvin. Kyllä se sitä maistelee, mutta suurin osa jää kuppiin. Sen sijaan mangosose on aivan ehdottomasti nou-nou, ruokaan ei kosketa jos siinä on vähänkin mangososetta seassa!
Siri sen sijaan on kuin jätemylly, se syö ihan mitä vaan. Paitsi lihaa, ei ole uponnut kokoliha eikä jauheliha. Ja epäilen, että se todellakin syö kaiken, koska sen jäljiltä ei löydy varastoja. Ihme jos paino huitelee jo 60 grammassa! Siri on pienimuotoisella dieetillä ja saa tuoreruokaa monipuolisesti mutta rajoitettuja määriä.
Joka tapauksessa Jane on kovin ponteva ja puolen yön aikaan erittäin aktiivinen, eilisiltana aloin jo epäillä, että joku on syöttänyt sille kofeiinia, mutta ehkä syy viirupäisyyteen oli juoksupyörä, ei kofeiini. Janella ei ole ollut juoksupyörää vielä dunassaan ennen eilisiltaa. Juoksutusaitauksessa se on siihen kyllä jo tutustunut ja vähän hoksannutkin, mikä sen funktio on. Se on kuitenkin juossut siinä vain lyhyitä spurtteja kerrallaan. Ajattelin eilen kuitenkin panna pyörän dunaan. Jane villiintyi siitä aivan täysin! Vauhtia ei otettu pelkästään pyörässä vaan se sinkoili pitkin seiniä muuallakin. Otin pyörän pois vaihtaakseni siihen uuden suojuspaperin ja Jane-raukka hätääntyi aivan, että mihin hänen pyöränsä meni. Karri otti Janen paperin vaihdon ajaksi juoksutusaitaukseen, jotta se saisi purkaa energiaansa siellä ja se juosta vilisti käsissä niin vauhdikkaasti ettei perässä ollut pysyä.
Palautimme Janen ja pyörän uudelleen dunaan ja pitkin yötä sieltä kuului tasainen läpyti-läpyti, kun se juoksi oikein sydämensä halusta. Harmi ettei tullut asennettua pyörään matkamittaria, olisi ollut mielenkiintoista tietää yön saldo.
Siriä juoksupyörä sen sijaan ei kiinnosta tippaakaan. En tiedä onko se koskaan edes hoksannut, mitä siinä pitäisi tehdä. No, se ei ole kuulemma talvikoille mitenkään erikoista, osa on rakennellut pesiäänkin pyörään. Sen sijaan Siri antaa mielellään kyytiä kananmunakennolle. Kun uuden kennon laittaa rikkijärsityn tilalle, ei mene kuin pari päivää kuin uudestakin on pohja riekaleina. Päällisosa näyttää ihan ehjältä, mutta totuus valkenee kun sen nostaa ylös: pohjasta on jäljellä vain rippeet.
Ostin paikallisesta Ruohonjuuresta riisi-pinaatti-vauvanruokaa, joka oli aikoinaan Katariinan herkkua. Jostain syystä se ei kelpaa Janelle kovinkaan hyvin. Kyllä se sitä maistelee, mutta suurin osa jää kuppiin. Sen sijaan mangosose on aivan ehdottomasti nou-nou, ruokaan ei kosketa jos siinä on vähänkin mangososetta seassa!
Siri sen sijaan on kuin jätemylly, se syö ihan mitä vaan. Paitsi lihaa, ei ole uponnut kokoliha eikä jauheliha. Ja epäilen, että se todellakin syö kaiken, koska sen jäljiltä ei löydy varastoja. Ihme jos paino huitelee jo 60 grammassa! Siri on pienimuotoisella dieetillä ja saa tuoreruokaa monipuolisesti mutta rajoitettuja määriä.
3.7.12
Henkilökunnan koulutusta
Alan epäillä, että hamsterit tai ainakin Jane on älykkäämpi ja ovelampi kuin mitä aluksi luulisi. Viime yönä se nimittäin istua kökötti puutunnelinsa päällä valmiina tulemaan pois dunasta. Käteenkin se kiipesi ihan ongelmitta, kun ajankohta oli neidille mieluisa ja nostin sen pois dunasta hetkeksi käsiin palloteltavaksi.
Siinä puolen yön paremmalla puolella ei jaksa sitä omaa aikaansa kovin paljon uhrata hamsterien viihdyttämiselle ja palautin Janen takaisin dunaansa. Jane kyllä siitä kädestä poistuikin, mutta mennessään vähän kokeili hampaitaan sormeen ikään kuin ilmoittaen: "Ei näin, tarkoitus oli päästä pois täältä eikä joutua takaisin, *#@!". :)
Ja kyllä, se oli jo saanut ruokaa...
Siinä puolen yön paremmalla puolella ei jaksa sitä omaa aikaansa kovin paljon uhrata hamsterien viihdyttämiselle ja palautin Janen takaisin dunaansa. Jane kyllä siitä kädestä poistuikin, mutta mennessään vähän kokeili hampaitaan sormeen ikään kuin ilmoittaen: "Ei näin, tarkoitus oli päästä pois täältä eikä joutua takaisin, *#@!". :)
Ja kyllä, se oli jo saanut ruokaa...
2.7.12
K18: hamsteri kiittää viskin juojaa
Näin kauan kesti tajuta, että viskipullojen laatikoista saa oivallisia tunneleita hamstereille. Laphroaig-putkiloista on poistettu metallinen pohja ja kansi, ne ovat muuten paksua pahvia. Muut ovat ihan vain neliskanttisia pahvilaatikoita.
Tosin nämä ovat kovin rahvaanomaisia verrattuna Bollinger-samppanjan laatikkoon. Loviisalla oli sellainen terrassaan viimeiset ajat, valitettavasti se ei koskaan päätynyt kuviin.
Tosin nämä ovat kovin rahvaanomaisia verrattuna Bollinger-samppanjan laatikkoon. Loviisalla oli sellainen terrassaan viimeiset ajat, valitettavasti se ei koskaan päätynyt kuviin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)