25.2.15

Hiiri, jolla on päästäisen häntä

Siinä se nyt on, meidän pieni sintti. Kutsumanimeksi tälle taisi tulla Ada.


On tunnustettava, että vielä on vähän hakusessa, että miten tämän kiinarin kanssa toimitaan. Se on hirveän pieni ja hirveän vilkas eikä se oikeastaan ole kiinnostunut käsistä. Ei se niitä erityisesti pelkää, mutta ei vapaaehtoisesti kyllä tule lähelle. Pitäisikö tämä siis vain koukata julmasti dunastaan (ei hemmetissä, eihän sitä saa kiinni) vai pitäisikö kärsivällisesti yrittää pitää kättä saapuvilla (toinen käsi on käytössä ensi vuonna ehkä). Mihinkään pahviputkiloon sitä on turha houkutella, tämä on fiksumpi kaveri.

Mutta on se aivan tolkuttoman suloinen tuon pienen häntänsä kanssa!

3 kommenttia:

A kirjoitti...

Rohkeasti pyydystämään vaan. Luulisi ainakin tottuneen kasvattajatädin ronskiin "spottaa hamsteri, koppaise käteen" -tyyliin :)

Sirpa kirjoitti...

Niin minä myös arvelin, ongelmana vain on se, että hamsteri on vikkelämpi kuin minä. Paljon vikkelämpi. Lisäksi se harrastaa erilaisia loikkia ja muita akrobaattitemppuja, jotka eivät kuuluneet talvikoiden repertuaariin.
Mutta eiköhän se tästä, kun totutellaan puolin ja toisin :)

Asta kirjoitti...

Joo koppaa kiinni vain :) Kivaa kun olette seurannut blogiani huomasin juuri.