Voi mitä murheita meillä taas onkaan.
Tarina alkaa tiistailta, jolloin Karri huomasi vaatekomeroulkoilulla, että Jane on vähän vaisu, ei viipota ja hengityskin on kovin näkyvää. Tosin se oli kyllä kesken uniensa herätetty ulkoilemaan (eli pois häkinsiivouksen alta), mutta silti. Erityistarkkailu siis päälle. Itse huomasin keskiviikkona, että sen hännänalus on likainen. Siis ripulia, kun se otus vähän haiskahtikin. Seurauksena tuoreruokapaasto.
Eilisiltana pikkupotilas taas kaahittiin dunastaan esille, tällä kertaa se oli pirteä ja tuli ihan itse käsiin poisnostettavaksi. Hännän alla oli enemmän sotkua, mutta tarkemmassa syynissä se paljastuikin vereksi. Ja se haisi edelleen. Kiireesti sitten puhelu pieneläinpäivystykseen ja kun en osannut edes sitä tarkentaa, oliko veri peräisin peräaukosta vai emättimestä, lähdimme kiikuttamaan neitiä päivystykseen.
Eläinlääkäri selvitti veren alkuperän, se tulee emättimen aukosta ja ensimmäinen epäily on kohtutulehdus. Siihen saattaisi viitata paha hajukin. Klinikalla Jane oli oma pirteä itsensä, jyrsi raivoisasti kuljetusboksiaan ja räpiköi hyvinkin terhakkaasti. Antibioottikuurin se sai, Ditrimiä pitää syöttää viikon ajan aamuin illoin pieni tippanen. Jos verinen vuoto ei lopu tai yleiskunnossa tapahtuu heikentymistä, kipin kapin takaisin lääkäriin.
Ell antoi vaihtoehdoksi kohdunpoistoleikkauksen, jos ei antibiootti tehoa tai tulehdus toistuu. Nokian pieneläinklinikalla kuulemma olisi tietotaitoa tehdä tällaisia, mutta itse epäröin, että kannattaako moinen Janen kannalta, jos sitä leikkausta nyt joudutaan miettimään. Ensinnäkin Jane ei ole kovin nuori enää, riskit pienen eläimen nukuttamisessa ja operoinnissa ovat suuret, kivunlievitys pikkujyrsijöillä on vähän kysymysmerkki ja miten sen muka saa olemaan repimättä tikkejä tai riehumatta niin, että haava ei parannu. Minä olen vähän sitä mieltä, että jos Jane ei antibiooteilla parannu, emme me sitä leikkauta. Täytyy neuvotella Karrin kanssa.
Minä ehdin FB:n hamsterikeskustelussa jo murehtia sitä, että kuinka meillä nämä hamsterit aina kuolevat näin nuorina, ennen kahden vuoden ikää. Pari kokeneempaa harrastajaa sanoi, että heidän kokemuksensa perusteella naaraat kuolevat usein nuorempina, urokset ovat pitkäikäisempiä. Sinänsä tietysti lohduttavaa, että ehkä meidän hoitotavoissa ei ole mitään perusteellisen väärin, mutta tällä hetkellä ei lohduta yhtään ajatus siitä, että pahimmassa tapauksessa Jane joudutaan lopettamaan pikapuolin. Joten nyt kaikki sormet ja varpaat pystyyn, että tuo antibiootti tehoaisi!
24.1.14
30.12.13
Siri 2 vuotta!
Karri unohti edellisestä postauksesta kokonaan pääasian eli sen, että Siri täytti kaksi päivää sitten, 27.12. kaksi vuotta. Meidän kahden vuoden raja-aita on nyt murrettu kääpiöidenkin kohdalla!
Kaksivuotias Siri on edelleen vauhdikas touhuaja, ikä ei vielä näy vauhdissa. Laihtunut se on kyllä ja on kovinkin hoikassa kunnossa. Syy ei ole ruokahalun puutteessa: Sirin suurinta herkkua ovat kaikki rasvainen, kuten auringonkukansiemenet ja pähkinät. Turkki on ohentunut korvien takaa vähäsen eikä karva muutenkaan ole enää nuoruusaikojen loistossa.
Kaksivuotias Siri on edelleen vauhdikas touhuaja, ikä ei vielä näy vauhdissa. Laihtunut se on kyllä ja on kovinkin hoikassa kunnossa. Syy ei ole ruokahalun puutteessa: Sirin suurinta herkkua ovat kaikki rasvainen, kuten auringonkukansiemenet ja pähkinät. Turkki on ohentunut korvien takaa vähäsen eikä karva muutenkaan ole enää nuoruusaikojen loistossa.
29.12.13
Tappajan näköinen hamsteri
Hamsterit on mukavia, söpöjä otoksia, jotka eivät koskaan juoni maailmanvalloitusta tai muuta pahuutta. Eikö totta, Siri?
26.11.13
Kommentti musiikkimausta
Päivitin eilisiltana Youtuben poppilistaa kotona, siis työhuoneessa, missä myös meidän hamsterit majailevat. Ilmeisesti minun ja Janen musiikkimaut eivät mene yhtään yksiin, koska Jane alkoi jyrsiä dunaansa ja lopetti kun lopetin musiikin soittamisen. Ihme elukka, ei vanha E-Type voi noin pahaa olla.
17.11.13
Uusi herkkuruoka
Meidän tytöillä on uusi herkku: keitetty maissi! Meillä keitellään toisinaan maissintähkiä ruuan lisukkeeksi ja nykyisin niistä leikataan aina siivu tai pari hamstereillekin. Puhtaaksi kaluttu "runko" löytyy sitten seuraavana aamuna... jostain. Siri raahaa sen jonnekin tuulensuojaan ja hautaa puruihin, joten se voi olla ihan missä vain. Jane kiikuttaa sen pesäänsä ja yleensä myös hautaa puruihin.
22.9.13
Sirin kesyttämistä
Muutama viikko sitten Siri siirrettiin pienempään dunaan, jos se vaikka viellä vartioisi vähemmän reviiriään. Muilta harrastajilta tuli kahtalaista kommenttia: se joko auttaa tai sitten ei auta. Tai ehkä dunan pitäisi olla vielä pienempi (nythän se on 75-senttisessä). Siitä sitten sopii arpoa tuloksia...
No, ei ole auttanut, meillä on edelleen raivopäinen vahtitalvikko. Kärttyisä vanha ämmä, ilmaisee Karri asian, mutta häntä ei pidä kuunneltaman. Nykyisin kaappaankin Sirin pois dunasta jollain laatikolla tai putkella, sillä säästyy puraisuilta. Ja käsissähän tuo on edelleen ihan kiltti, se on vain tuo oma reviiri, jota puolustetaan tiukasti.
Olen yrittänyt viime aikoina opettaa Siriä siihen, että käsi dunassa tarkoittaisi ruokaa, Rapistelen sormineni dunassa silloin kun on tarjolla jotain syötävää. Tuoreruokakuppi on hyvä: kun Siri hyökkää hätistämään tukeilevaa kättä pois, lykkään täysinäisen kupin sen nenän eteen. Yleensä se siitä hämääntyykin sen verran, että alkaa tsekata illan menua.
Tänään yritin pähkinänpalalla. Aina kun Siri tulee lähelle, tarjoan sille pähkinää. En tiedä oikein mitä kokeilusta pitäisi ajatella. Siri ei näykkinyt sormia, ei se voinut kun pähkinä oli aina tiellä, mutta ei se pähkinäkään Sirille kelvannut. Eihän sitä nyt voi lahjuksia ottaa vastaan! Kun jätin pähkinän puruihin, Siri korjasi sen kiireesti poskiinsa, mutta kädestä se ei kelvannut.
Niin että meillä on piraija talvikkona. Itsepä sen aikanaan valitsin, muistaakseni kasvattaja varoitteli jo tuolloin, että kyseessä on tomera tyttö, jonka nenälle, tai tässä tapauksessa reviirille, ei hypitä.
No, ei ole auttanut, meillä on edelleen raivopäinen vahtitalvikko. Kärttyisä vanha ämmä, ilmaisee Karri asian, mutta häntä ei pidä kuunneltaman. Nykyisin kaappaankin Sirin pois dunasta jollain laatikolla tai putkella, sillä säästyy puraisuilta. Ja käsissähän tuo on edelleen ihan kiltti, se on vain tuo oma reviiri, jota puolustetaan tiukasti.
Olen yrittänyt viime aikoina opettaa Siriä siihen, että käsi dunassa tarkoittaisi ruokaa, Rapistelen sormineni dunassa silloin kun on tarjolla jotain syötävää. Tuoreruokakuppi on hyvä: kun Siri hyökkää hätistämään tukeilevaa kättä pois, lykkään täysinäisen kupin sen nenän eteen. Yleensä se siitä hämääntyykin sen verran, että alkaa tsekata illan menua.
Tänään yritin pähkinänpalalla. Aina kun Siri tulee lähelle, tarjoan sille pähkinää. En tiedä oikein mitä kokeilusta pitäisi ajatella. Siri ei näykkinyt sormia, ei se voinut kun pähkinä oli aina tiellä, mutta ei se pähkinäkään Sirille kelvannut. Eihän sitä nyt voi lahjuksia ottaa vastaan! Kun jätin pähkinän puruihin, Siri korjasi sen kiireesti poskiinsa, mutta kädestä se ei kelvannut.
Niin että meillä on piraija talvikkona. Itsepä sen aikanaan valitsin, muistaakseni kasvattaja varoitteli jo tuolloin, että kyseessä on tomera tyttö, jonka nenälle, tai tässä tapauksessa reviirille, ei hypitä.
2.9.13
Sirin uusvanha asumus
Huolimatta siitä, että Siri nappasi Lempäälän näyttelyistä kääpiöiden lemmikkiluokan 5. sijan ja sai ylistävät arvostelut, on se kotona käyttäytynyt vähemmän mallikelpoisesti. Kait se vain on sitä reviirinsä vartioimista, mutta viime aikoina se on raivokkaasti puolustanut terraariotaan tunkeilevia sormia vastaan ja vaikkei se toistaiseksi ole saanut purtua ihoa rikki niin että verta tulisi, ei sitä voi yrittämisen puutteesta syyttää. Ja nipistäähän ne pienetkin hampaat toki ikävästi.
Niinpä päätin kokeilla, miten Siri käyttäytyy pienemmässä asumuksessa ja 120-senttinen terra vaihtui sen vanhaan 75-senttiseen dunaan. Vähän tuntuu inhottavalta tällainen asunnon pienentäminen, mutta sitäkös ei käyttäytynyt nätisti... Lemmikkihamsterin kuitenkin sopisi olla edes vähän kohtelias eikä mikään terroristi. Tällä hetkellä Siri tonkii uutta asuntoaan läpi ja jatkossa katsotaan, vähenevätkö frouvan puremishalut.
No, koska Jane on kuitenkin ollut kiltisti eikä jyrsinyt (suuremmin) dunaansa, ei sitä ole toistaiseksi tarpeen siirtää isosta dunasta terraariota asuttamaan (terra on leveämpi mutta kapeampi ja sen pinta-ala on pienempi kuin 95-senttisen dunan), niin meillä pyörii nyt sitten ylimääräinen iso terraario. Koska sille ei ole mitään järkevää sijoituspaikkaa, tuskailin sen kanssa jo, mutta sain sitten päivän idean: käännetään sen senkin päälle kyljelleen ja Sirin duna sen päälle.
Tadaa:
Niinpä päätin kokeilla, miten Siri käyttäytyy pienemmässä asumuksessa ja 120-senttinen terra vaihtui sen vanhaan 75-senttiseen dunaan. Vähän tuntuu inhottavalta tällainen asunnon pienentäminen, mutta sitäkös ei käyttäytynyt nätisti... Lemmikkihamsterin kuitenkin sopisi olla edes vähän kohtelias eikä mikään terroristi. Tällä hetkellä Siri tonkii uutta asuntoaan läpi ja jatkossa katsotaan, vähenevätkö frouvan puremishalut.
No, koska Jane on kuitenkin ollut kiltisti eikä jyrsinyt (suuremmin) dunaansa, ei sitä ole toistaiseksi tarpeen siirtää isosta dunasta terraariota asuttamaan (terra on leveämpi mutta kapeampi ja sen pinta-ala on pienempi kuin 95-senttisen dunan), niin meillä pyörii nyt sitten ylimääräinen iso terraario. Koska sille ei ole mitään järkevää sijoituspaikkaa, tuskailin sen kanssa jo, mutta sain sitten päivän idean: käännetään sen senkin päälle kyljelleen ja Sirin duna sen päälle.
Tadaa:
17.8.13
Lempäälän näyttelyn kuulumiset
Kas niin, olen hädin tuskin ehtinyt kotiutua Lempäälän näyttelyistä. Pitkä päivä, mutta mukava ja molemmat neidit saivat hienot arvostelut. Itse puuhasin koko päivän Susan Washbrookin sihteerinä, Susanin pöydällä kävi yli 90 syyrialaista tänään, pitkäkarvaisia oli 31, lyhytkarvaisia 41, ja ei-standardeja 20. Joten sihteerin kirjoituskäpälä on hieman rasittunut!
Yleisesti ottaen tämän päivän hamstereilla on pielessä pää ja koko. Todella monella, voisin jopa väittää että yli puolella hamstereista oli kapea pää. Samoin monet hamsterit olivat pienikokoisia, Susan sanoi että viimeksi käydessä pari vuotta sitten oli näytillä enemmän isoja, massiivisia (muttei lihavia) hamstereita, joten suunta on mennyt siinä mielessä heikompaan päin. En osannut vastata, mistä tämä mahtaa johtua. Ruotsissa kuulemma on perinteisesti ollut isoja hamstereita, mutta liekö viime aikoina ollut vähemmän tuontia Ruotsista. Sen tiedän, että Hollannista on tuotu jonkin verran hamstereita viime aikoina.
Jostain syystä tänään oli myös aika paljon hieman äksyjä hamstereita. Yksi lyhytkarvainen uros puri Susania aika pahasti sormeen heti aamupäivästä. Tietenkin se myös pääsi karkuun ja putosi sylin kautta lattialle, mutta saatiin onneksi kiinni. Muutama muukin hamsteri yritti purra, mutta Susan oli oppinut tavoille ja osasi varoa. Joitain selvästi hermostuneitakin eläimiä oli. No, minä en ole pitkään aikaan ollut syyrialaistuomarin sihteerinä, joten en ehkä voi väittää, että niitä nyt olisi ollut jotenkin poikkeuksellisen paljon.
Värien kanssa Susan oli varsin tarkka ja lopulta aika harva hamsteri sai pelkkiä kehuja väristään. Joitain tällaisiakin oli ja toisaalta jokainen omistaja, jonka hamsterin paperissa lukee "hyvä" jossain värikohdasta, voi olla ylpeä omastaan. Turkit olivat yleensä ottaen melko hyviä, mutta harvoja huippuja oli joukossa. Knikkejä ei osunut vastaan yhtään, pari hylkyä tuli, toinen urokselle, jonka kiveksessä tuntui olevan kasvain tai jokin muu möykky ja toinen naaraalle, jolla oli huulessa kasvain, paise, tai rakko. Jälkimmäinen kuitenkin tuomaroitiin muuten.
*EDIT!*
Oli miltei unohtua, mutta erityismaininta meidän assareille. Homma toimi loistavasti, ei tarvinnut yhtään odotella hamstereiden kanssa. Kiitokset!
Meidän tytöt olivat siis mukana omien lajiensa luokissa, sekä lemmikissä että ulkomuotoluokassa. Kannattaa näyttelyttää vetreitä veteraaneja, ilmoittautuminen ei maksa mitään ja ruusukkeita satelee!
Aamulla ärtynyt ja kuljetusboksiaan jyrsinyt Jane ei esittänyt tuomarille purevaa mielipidettään häiritsemisestä kesken unien vaan oli ihan nätisti. Näin sen itse, kun Susan sen tuomaroi. Ulkomuotoluokasta ei kuitenkaan ollut odotettavissa mitään eikä siitä tullutkaan mitään huippuarvosteluja. Ulkomuotokaavake näyttää tältä:
Tyyppi ja rakenne
Pää: kapea
Silmät: hyvät
Korvat: ok
Tyyppi & sukupuolileima: ok
Koko: ok, pienehkö
Värit, värimerkit ja kuvio
Perusväri: vaalea, rusehtava
Pohjaväri: tasainen, rusehtava
Kuvio (eli nauha tässä tapauksessa): toispuoleinen, rikkonainen
Turkki
Tiheys: ok, tasainen
Pituus: hyvä
Tasaisuus: ok
Vatsaturkki: ohuehko takajaloista
Terveys
Yleiskunto: hyvä
Turkin ja ihon kunto: hyvä
Kynnet ja hampaat: hyvä
Kokonaisarvosanaksi tuli "melko hyvä", häntä oli suora ja luonne hyvä. Hyvin sennäköinen arvostelu, mitä odotinkin. Tuomarina siis Susan Washbrook
Sirin ulkomuotoluokan arvostelu tarjosi yllätyksen, kokonaisarvosana "erittäin hyvä" Jean Tyeltä oli mahtava saalis. Kaavake näyttää tältä:
Tyyppi ja rakenne
Pää: erittäin hyvä (!)
Silmät: hyvät, kauniit
Korvat: hyvät, pienet
Tyyppi ja sukupuolileima: sopusuhtainen ja kananmunan mallinen, mutta saisi olla pyöreämpi
Väri, värimerkit ja kuvio
Selkäjuova: voimakas, epätasaisen vahvuinen
Tikkaus: hieman liian tumma ja voimakas
Turkki
Vatsaturkki: hieman ohut
Terveys
Kynnet ja hampaat: ok
En jäänyt kuuntelemaan talvikkojen ulkomuotoluokan palkintojen jakoa, mutta tulosluetteloa vilkaistessani ei meille tainnut tulla mitään erityisempää palkintoa. Tuo arvostelu on palkinto jo ihan itsessään.
Ja sitten ne lemmikkiluokat! Janen paperi näyttää tältä:
Yleiskunto: ikäisekseen hyväkuntoinen ja kiinteä
Turkki: puhdas ja pehmeä, hieman elottoman oloinen, iholla hilsettä
Korvat, silmät, hampaat: ok
Kynnet: ok
Käsiteltävyys: hieman rauhaton, mutta hyvin käsiteltävissä
Yleisvaikutelma: Sporttinen mamma
Tuomarina Saana Kankare ja yleisarvosana "erittäin hyvä+". Sijoitusta ei tullut, mutta pieni KuMa-ruusuke kokonaisuudesta. Siis tismalleen sama tulos kuin Ikuristakin helmikuulta.
Sirin lemmikkiarvostelua seurasinkin sydän kylmänä viereisestä pöydästä, mutta tällä kertaa meidän telaketjutalvikko osasi käyttäytyä. Arvostelukaavake oli oikeastaan yhtä suitsutusta:
Yleiskunto: nuorekas ikäisekseen. Massaa ja lihaksia mukavasti
Turkki: tuuhealaatuinen, tiheä, pehmeä, palautuvuus ok
Silmät, korvat, hampaat: silmät suuret ja kauniit, ilmeikkäät. Korvat ok. Ylähampaat kasvavat vinoon, alahampaissa mutka tai kasvuhäiriö yms.
Kynnet: hyvät (omistaja ottaa tästä kaiken kunnian, koska Sirin kynsienleikkuu ei ole edelleenkään sieltä helpoimmasta päästä)
Käsiteltävyys: pirteä, ulospäinsuuntautunut. Reipas tyttö! Elämäniloinen (lukekaa nyt tuota!)
Yleisvaikutelma: herttainen pieni eläin. Söötti (näin sanoo asiantuntija!!)
Tuomarina Niina Hämäläinen, yleisarvosanaksi tuli "erinomainen" ja minä olin keikahtaa tuoliltani. Lisäksi tämä riitti viidenteen sijaan kääpiöiden lemmikkiluokassa. Meidän kultainen pikku-Siri! Kyllä sydän paisuu ylpeydestä. Ruusuke on tietenkin paljon isompi kuin Siri itse, pitäisi ehkä ottaa poseerauskuva meidän tähtitalvikosta.
Yleisesti ottaen tämän päivän hamstereilla on pielessä pää ja koko. Todella monella, voisin jopa väittää että yli puolella hamstereista oli kapea pää. Samoin monet hamsterit olivat pienikokoisia, Susan sanoi että viimeksi käydessä pari vuotta sitten oli näytillä enemmän isoja, massiivisia (muttei lihavia) hamstereita, joten suunta on mennyt siinä mielessä heikompaan päin. En osannut vastata, mistä tämä mahtaa johtua. Ruotsissa kuulemma on perinteisesti ollut isoja hamstereita, mutta liekö viime aikoina ollut vähemmän tuontia Ruotsista. Sen tiedän, että Hollannista on tuotu jonkin verran hamstereita viime aikoina.
Jostain syystä tänään oli myös aika paljon hieman äksyjä hamstereita. Yksi lyhytkarvainen uros puri Susania aika pahasti sormeen heti aamupäivästä. Tietenkin se myös pääsi karkuun ja putosi sylin kautta lattialle, mutta saatiin onneksi kiinni. Muutama muukin hamsteri yritti purra, mutta Susan oli oppinut tavoille ja osasi varoa. Joitain selvästi hermostuneitakin eläimiä oli. No, minä en ole pitkään aikaan ollut syyrialaistuomarin sihteerinä, joten en ehkä voi väittää, että niitä nyt olisi ollut jotenkin poikkeuksellisen paljon.
Värien kanssa Susan oli varsin tarkka ja lopulta aika harva hamsteri sai pelkkiä kehuja väristään. Joitain tällaisiakin oli ja toisaalta jokainen omistaja, jonka hamsterin paperissa lukee "hyvä" jossain värikohdasta, voi olla ylpeä omastaan. Turkit olivat yleensä ottaen melko hyviä, mutta harvoja huippuja oli joukossa. Knikkejä ei osunut vastaan yhtään, pari hylkyä tuli, toinen urokselle, jonka kiveksessä tuntui olevan kasvain tai jokin muu möykky ja toinen naaraalle, jolla oli huulessa kasvain, paise, tai rakko. Jälkimmäinen kuitenkin tuomaroitiin muuten.
*EDIT!*
Oli miltei unohtua, mutta erityismaininta meidän assareille. Homma toimi loistavasti, ei tarvinnut yhtään odotella hamstereiden kanssa. Kiitokset!
Meidän tytöt olivat siis mukana omien lajiensa luokissa, sekä lemmikissä että ulkomuotoluokassa. Kannattaa näyttelyttää vetreitä veteraaneja, ilmoittautuminen ei maksa mitään ja ruusukkeita satelee!
Aamulla ärtynyt ja kuljetusboksiaan jyrsinyt Jane ei esittänyt tuomarille purevaa mielipidettään häiritsemisestä kesken unien vaan oli ihan nätisti. Näin sen itse, kun Susan sen tuomaroi. Ulkomuotoluokasta ei kuitenkaan ollut odotettavissa mitään eikä siitä tullutkaan mitään huippuarvosteluja. Ulkomuotokaavake näyttää tältä:
Tyyppi ja rakenne
Pää: kapea
Silmät: hyvät
Korvat: ok
Tyyppi & sukupuolileima: ok
Koko: ok, pienehkö
Värit, värimerkit ja kuvio
Perusväri: vaalea, rusehtava
Pohjaväri: tasainen, rusehtava
Kuvio (eli nauha tässä tapauksessa): toispuoleinen, rikkonainen
Turkki
Tiheys: ok, tasainen
Pituus: hyvä
Tasaisuus: ok
Vatsaturkki: ohuehko takajaloista
Terveys
Yleiskunto: hyvä
Turkin ja ihon kunto: hyvä
Kynnet ja hampaat: hyvä
Kokonaisarvosanaksi tuli "melko hyvä", häntä oli suora ja luonne hyvä. Hyvin sennäköinen arvostelu, mitä odotinkin. Tuomarina siis Susan Washbrook
Sirin ulkomuotoluokan arvostelu tarjosi yllätyksen, kokonaisarvosana "erittäin hyvä" Jean Tyeltä oli mahtava saalis. Kaavake näyttää tältä:
Tyyppi ja rakenne
Pää: erittäin hyvä (!)
Silmät: hyvät, kauniit
Korvat: hyvät, pienet
Tyyppi ja sukupuolileima: sopusuhtainen ja kananmunan mallinen, mutta saisi olla pyöreämpi
Väri, värimerkit ja kuvio
Selkäjuova: voimakas, epätasaisen vahvuinen
Tikkaus: hieman liian tumma ja voimakas
Turkki
Vatsaturkki: hieman ohut
Terveys
Kynnet ja hampaat: ok
En jäänyt kuuntelemaan talvikkojen ulkomuotoluokan palkintojen jakoa, mutta tulosluetteloa vilkaistessani ei meille tainnut tulla mitään erityisempää palkintoa. Tuo arvostelu on palkinto jo ihan itsessään.
Ja sitten ne lemmikkiluokat! Janen paperi näyttää tältä:
Yleiskunto: ikäisekseen hyväkuntoinen ja kiinteä
Turkki: puhdas ja pehmeä, hieman elottoman oloinen, iholla hilsettä
Korvat, silmät, hampaat: ok
Kynnet: ok
Käsiteltävyys: hieman rauhaton, mutta hyvin käsiteltävissä
Yleisvaikutelma: Sporttinen mamma
Tuomarina Saana Kankare ja yleisarvosana "erittäin hyvä+". Sijoitusta ei tullut, mutta pieni KuMa-ruusuke kokonaisuudesta. Siis tismalleen sama tulos kuin Ikuristakin helmikuulta.
Sirin lemmikkiarvostelua seurasinkin sydän kylmänä viereisestä pöydästä, mutta tällä kertaa meidän telaketjutalvikko osasi käyttäytyä. Arvostelukaavake oli oikeastaan yhtä suitsutusta:
Yleiskunto: nuorekas ikäisekseen. Massaa ja lihaksia mukavasti
Turkki: tuuhealaatuinen, tiheä, pehmeä, palautuvuus ok
Silmät, korvat, hampaat: silmät suuret ja kauniit, ilmeikkäät. Korvat ok. Ylähampaat kasvavat vinoon, alahampaissa mutka tai kasvuhäiriö yms.
Kynnet: hyvät (omistaja ottaa tästä kaiken kunnian, koska Sirin kynsienleikkuu ei ole edelleenkään sieltä helpoimmasta päästä)
Käsiteltävyys: pirteä, ulospäinsuuntautunut. Reipas tyttö! Elämäniloinen (lukekaa nyt tuota!)
Yleisvaikutelma: herttainen pieni eläin. Söötti (näin sanoo asiantuntija!!)
Tuomarina Niina Hämäläinen, yleisarvosanaksi tuli "erinomainen" ja minä olin keikahtaa tuoliltani. Lisäksi tämä riitti viidenteen sijaan kääpiöiden lemmikkiluokassa. Meidän kultainen pikku-Siri! Kyllä sydän paisuu ylpeydestä. Ruusuke on tietenkin paljon isompi kuin Siri itse, pitäisi ehkä ottaa poseerauskuva meidän tähtitalvikosta.
16.8.13
Lempäälä: näyttelykuumetta
Huomenna on sitten taas aikainen herätys ja lähtö Lempäälän hamsterinäyttelyihin. Boksit on valmiina ja kaikki tavarat tuoreruokia lukuunottamatta on pakattu mukaan myös. Meiltä on siis lähdössä mukaan molemmat elukat ja kaikkiin luokkiin, kun menevät veteraani-ikäisinä ilmaiseksi, vaikka olisi minulla ollut vielä pari PiNan talkookorttiakin. Ja kuten aiemmin sanoin, itse toimin sihteerinä syyrialaisten ulkomuototuomarille, joka on joko Susan Washbrook tai Jean Tye. Syyrialaisten lemmikkiluokan tuomaroi Saana Kankare ja kääpiöt Niina Hämäläinen. Ja paikkahan on vanha, tuttu Piippo-keskus, joka on ihan lähellä rautatieasemaa. Harmi kyllä, lauantaiaamuisin ei mene paikkareita niin kovin tiheään ja minun on lähdettävä jo puoli yhdeksältä Tampereelta, olen varttia vaille yhdeksän Lempäälässä ja näyttely alkaa vasta kymmeneltä. Toivottavasti siellä on joku paikalla jo aikaisemmin.
6.8.13
Kuva-arvoitus
Seuraa kuva-arvoitus:
Siinä on sipsipussi, joka roikkuu katossa olevasta koukusta. Kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että pussissa oli vielä sipsejä. Mitä tämä tarkoittaa? Miksi se pussi roikkuu katosta? Ja miten se liittyy hamstereihin?
Meidän hamstereista kumpikaan ei ole karkuteillä, joten meidän ei tarvitse suojella sipsipussia ahneilta eläimiltä. Kyseessä on kosto.
Eilen oli taas elukoiden siivouspäivä ja päätin tuoreruuan sijaan antaa hamstereille jotain muuta. Koska Jane on pienimuotoisen dieetin tarpeessa ennen näyttelyitä, päätin antaa sille herkkujen lisäksi myös jumppaa ja pujotin vehnäntähkän kiinni dunan kattoritilään sellaiseen paikkaan, josta se joutuu kurottelemaan sitä.
Karri oli sitä mieltä, että Jane ei ylety tähkään edes pajusiltansa päältä ja että tähkän sijoittaminen noin on silkkaa hamsteriparan kiusaamista. Minä puolestani olin sitä mieltä, että hyvin se meidän ahnuri sen tähkän yltää kurottamaan ja jos joutuu vähän jumppaamaan sen saadakseen, niin aina parempi. No, aamulla nähtäisiin.
Aamulla (siis päivällä, olen näet lomalla) minua odotti sipsipussi katossa. Sen lisäksi dunan katossa majaili edelleen vehnäntähkä koskemattomana. Ymmärsin asiayhteyden vasta nähdessäni Karrin pöydälle jättämän lapun: "Viattoman hamsterin kiusaaja! Ps. Kostin Janen puolesta, katso ylös". Niin, hyi minua.
Tässä vielä tähkä todisteeksi.
Siinä on sipsipussi, joka roikkuu katossa olevasta koukusta. Kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että pussissa oli vielä sipsejä. Mitä tämä tarkoittaa? Miksi se pussi roikkuu katosta? Ja miten se liittyy hamstereihin?
Meidän hamstereista kumpikaan ei ole karkuteillä, joten meidän ei tarvitse suojella sipsipussia ahneilta eläimiltä. Kyseessä on kosto.
Eilen oli taas elukoiden siivouspäivä ja päätin tuoreruuan sijaan antaa hamstereille jotain muuta. Koska Jane on pienimuotoisen dieetin tarpeessa ennen näyttelyitä, päätin antaa sille herkkujen lisäksi myös jumppaa ja pujotin vehnäntähkän kiinni dunan kattoritilään sellaiseen paikkaan, josta se joutuu kurottelemaan sitä.
Karri oli sitä mieltä, että Jane ei ylety tähkään edes pajusiltansa päältä ja että tähkän sijoittaminen noin on silkkaa hamsteriparan kiusaamista. Minä puolestani olin sitä mieltä, että hyvin se meidän ahnuri sen tähkän yltää kurottamaan ja jos joutuu vähän jumppaamaan sen saadakseen, niin aina parempi. No, aamulla nähtäisiin.
Aamulla (siis päivällä, olen näet lomalla) minua odotti sipsipussi katossa. Sen lisäksi dunan katossa majaili edelleen vehnäntähkä koskemattomana. Ymmärsin asiayhteyden vasta nähdessäni Karrin pöydälle jättämän lapun: "Viattoman hamsterin kiusaaja! Ps. Kostin Janen puolesta, katso ylös". Niin, hyi minua.
Tässä vielä tähkä todisteeksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)