Purun osto-ongelmia

Meidän hamstereilla on käytetty Mörtti-Röpö-haapahaketta alusta asti, lähinnä sen takia että se ei pölyä kovin paljon ja näin ollen ei aiheuta allergiaongelmia hamstereille eikä omistajille. Minulla nimittäin kävi nenään purupöly (toisaalta minusta kyllä tuntuu siltä, että nenään käy myös hamstereiden virtsa, nyt sitä ongelmaa ei juuri ole, kun Moriarty käyttää vessakoppia ja kääpiötä ei ole). Olen ostanut Mörttiä jo pitkän aikaa isoissa säkeissä, tulee edullisemmaksi eikä tarvitse aina olla kantamassa pusseja kaupasta kotiin.

Autottomalle oli näppärintä se, että kävi ostamassa säkin paikallisesta Musti&Mirristä, soitti taksin siihen oven eteen ja ajoi sillä kotiin. Kun liike oli niin lähellä, ei taksimatkan hinnaksi tullut kuin 7-8 euroa. Silloin kun oli auto käytössä, hyödynsin tietenkin sitä ja toisinaan on Karrin pikkuveli lähtenyt autoineen purukuskiksi.

Vaan nytpä Hervannan Musti ja Mirri lopetettiin! Katastrofia lähentelevä tilanne, koska minulla ei ole pienintäkään käsitystä mistä muualta, järkevän matkan päästä, isoja Mörtti-säkkejä saisi. Ilmeisesti kokonsa takia ne eivät nimittäin lukeudu kaikkien lemmikkitarvikeliikkeiden valikoimaan. Ja sitten se kuljetuspuoli, kun todellakaan autoa ei ole säännönmukaisesti käytössä ja puruille tulisi kohtuullisesti hintaa, jos niitä lähtisi taksilla kuljettamaan jostain kauempaa.

Käännyin siis internetin puoleen ja lähdin etsimään verkkokauppaa, joka toimittaisi säkkejä sopuhintaan kotiovelle asti. En minä kauas päässyt, parhaan tarjouksen teki Musti ja Mirri: Mörtti-säkki 29.90€ ja Matkahuollon kuljetus kotiovelle 7.90. Kiitos, minulle yksi sellainen.

Vähän tulevaisuuden kannalta kyllä huolestuttaa se, että miten tuo kuljetus oikein toimii, soitetaanko tosiaan hyvissä ajoin etukäteen tuonnista ja saako sitä tuontia sovittua esim. ilta-aikaan. Minulla on vähän huonoja kokemuksia noista pakettien toimittamisista, soittamisesta ja sen sellaisesta. Siksi valitsinkin Matkahuollon, en Postin vastaavaa palvelua.
Nyt asia on helppo, kun minä olen päivät kotona, mutta kun tulevaisuudesta ei tiedä. Voi hyvinkin olla, että olen töissä toisella puolella Tamperetta tai pääkaupunkiseudulla. Onneksi sentään Karri on tässä lähellä töissä, että ainakin teoriassa hän pystynee vartin varoitusajalla vastaanottamaan toimituksen, muttei se ole niin sanottua, etteikö juuri sinä päivänä voisi olla asiakaspalaveri Helsingissä. Tai Australiassa. Tietenkin yksi vaihtoehto on se, että tilaa säkin Karrin toimistolle päiväsaikaan ja hoitaa sen siitä sitten kotiin työpäivän loputtua, taksilla tai jotenkin muuten.

Kouvolaan näyttelemään 21.2.

Tulipa sitten ilmoitettua Moriarty Kouvolan näyttelyihin 21.2.! Syy tähän oli pääasiassa se, että Karoliina tarjoaa kyydin suoraan Hervannasta näyttelypaikalle ja takaisin, ei sitä kai muuten Kouvolaan asti olisi lähdetty, varsinkin kun ei ole itsellä autoa käytössä. Siitä onkin kauan kun olen viimeksi näyttelyissä ollut, vajaa pari vuotta.

Ilmoitin Moriartyn mukaan sekä ulkomuoto- että lemmikkiluokkiin. Pääsee sekin esittelemään hienouttaan virallisille tuomareille, saa sitten nähdä mitä ne tykkäävät Moriartysta. Minusta se on kovin hieno poika, turkki on tiheä ja samettinen ja väri tumma, mutta oikeasti minä en noista kyllä tiedä mitään.

"Näyttelyihin? Ei kai nyt helkkarissa sentään uroshamsteria missikisoihin..."

Lautanenhan on hamstrattava aina tyhjäksi

Tämä seuraava video on pitänyt kuvata jo vähän aikaa sen jälkeen kun sain tilattua itselleni tuollaisen uuden One Plus One -kännykän ja löysin, että se osaa kuvata tuollaista hidastettua videota 60 tai 120 kuvaa sekunnissa riippuen tarkkuudesta. Moriartyä ulkoiluttaessa kännykän kameralla on tullut jo leikittyä, mutta näin julkiseen levitykseen paras versio tuli kuvattua eilen illalla, kun Moriarty ulkoilun jälkeen pääsi tuoreruoka-astiansa kimppuun. Videolla esiintyy myös välillä kuvaajan sormi, mutta älkää antako sen häiritä.

Videon asetuksia säätämällä ja/tai YouTubessa voi katsella videon tuollaisena 720p HD-kuvana vaikka sitten kokoruudulla.

Poskipussit

Koska ikinä ei tiedä, milloin vessapaperi loppuu maailmasta:

Arvovieraita

Meillä kävi tänään sellaisia vieraita, että Moriartylta meni pasmat vähäksi aikaa ihan sekaisin. Toisaalta sen kyllä ymmärtääkin, vannoutunut poikamies kun on.

Tarina alkoi muutama viikko sitten, kun Karoliina (Janen kasvattaja) kyseli norreurosta jalostuslainaan joskus ensi keväänä. Minulla kesti vähän aikaa ennen kuin tajusin, että hei, meillähän on uros. Ja vielä normaali! Joten ei muuta kuin raapustamaan viestiä, että meillä olisi ja kun satutaan nykyisin asumaan samassa kaupungissakin, niin käytännössäkin jalostuslaina onnistuisi helposti.

Sukukin natsasi kohdilleen, asiaa tietysti auttaa se, että Moriartyn sukupuusta 75% on brittiläisiä hamstereita ja se kotimainenkin osuus soveltui hyvin kaavaillun morsiamen sukuun. Joten ainoa murhe olikin se, että kun herralla ei ole minkään valtakunnan näyttelykokemusta eli en yhtään tiedä, mitä asiantuntijat tykkäisivät sen rakenteesta ja ulkonäöstä. Söpöhän se on ja minun mielestäni ihan hamsterin näköinenkin, mutta kun ei minun arvostelukykyyn ole luottamista. Niinpä kutsuin Karoliinan katsomaan aiottua sulhasta.

No, Karoliina kävi tänään ja toi näytille myös naaraan, itse kasvattamansa pk norre-tytön. Karoliinakaan ei ole ulkomuototuomari, mutta totesi hänkin, että kyllä se Moriarty hamsterista menee. Kuviot on tummat ja tikkaus myös, pää on hyvänmuotoinen ja häntäkin suora. Että kyllä siitä kelvollinen sulhanen tulee.

Moriarty itse oli ensin ihmeissään kun kesken unien kaivetaan lääpittäväksi, mutta nopeasti se haistoi meidän käsistä huumaavat tuoksut (olimme käsitelleet sitä naarasta ensin). Siitä alkoi sellainen toheltaminen, ettei Moriarty rauhoittunut lainkaan ennen kuin Karoliina neitokaisen kanssa lähti. Se mennä veuhtasi pitkin dunaansa, mallin vuoksi jyrsi kaltereitakin (yleensä se ei niihin koskekaan!), juoksi pyörässä ja kello oli vasta neljä iltapäivällä.

Niin että jos Moriartyn mielipidettä kysytään, niin vastaus on kyllä: naisiin on päästävä. Mieluiten heti. Ikävä kyllä, herra joutuu odottelemaan loppukevääseen asti. Onneksi urokset eivät vanhene jalostuskäyttöä ajatellen niin nopeasti kuin naaraat.

Tässä muutaman päivän takainen vipellyskuva vaatekomerosta.

Vaihteeksi kuvaa

On se söpö.

A proper presentation

"Now this is what I am talking about. Excellent components, a proper presentation, good selection of textures and some extra crunchy bits. I approve this dish." 

-- Sir Picus Moriarty, Duke of Bluecage

(Suomennos: Tätä minä tarkoitin. Erinomaiset raaka-aineet, asianmukainen esillepano, hyvä valikoima erilaisia tekstuureita ja muutama rapea palanen. Hyväksyn tämän annoksen.

Sir Picus Moriarty, Sinihäkin herttua)

Väärin tarjoiltu!

Ei ole helppoa elää brittiläisen yläluokan edustajana Suomessa, jos aikoo pitää tasostaan vähääkään kiinni.

Mitä se sellainen on olevinaan, että että sapuskat vain mätetään kuppiin ja heitetään nenän eteen dunaan? Järkyttävän brutaalia! Jos haluaisin tällaista palvelua, olisin mennyt McDonaldsiin jo ajat sitten. Henkilökunnasta vain toinen osapuoli ymmärtää ja osaa asetella tuoreruuat kuppiin oikein ja muistaa sen, että kurkku tarjoillaan kuorittuna, salaattipeti on oltava ja mielellään palanen lihaakin ja maissi tulee tarjoilla sopivina siivuina koko tähkästä. Ei minään amatöörimäisesti veitsellä irtiriivittyinä jyvinä! Se nainen ei ymmärrä ruuanlaitosta yhtään mitään.

Syyttäköön itseään sitten, jos minä nakkelen ruuat pitkin dunaa tai jätän koskematta kokonaan. Nykyään on mahdotonta saada kunnollista henkilökuntaa.

Best regards,
Sir Picus Moriarty, Duke of Bluecage

Siri 27.12.11 - 15.9.14

Tänään on taas surullinen päivä: meidän terästalvikko lopetettiin. Onhan Siri ollut jo jonkin aikaa kovin hoikka ja menokin on ollut välillä hoipertelevaista. Nyt sillä alkoi toinen silmä rähmiä ja voimat alkoivat olla sen verran vähissä ettei enää onnistunut kiipeäminen puusillan päälle juomaan. Niinpä päätimme päästää Sirin paremmille hamstrausmaille, olihan sillä ikää jo kunnioitettavat 2 vuotta ja viikkoa vaille 9 kuukautta. Se on meidän hamstereista ilman muuta pitkäikäisin.

Pitkän iän salaisuus taisi olla liikunta ja paha sisu. Siri juoksi pyörässään ahkerasti melkein loppuun asti, vain muutama viimeinen kuukausi oli hiljaisempaa. Ja se paha sisu sitten... Kuten sanottua, sain jo ostaessani Siriä kasvattajalta huomautuksen otuksen temperamentista. Siri oli varsin tomera ja itsetietoinen neiti, jonka nenälle ei hypitty. Jossain vaiheessa se oli vähän äksynsorttinenkin, mutta aina kuitenkin aina käsiteltävissä. Vielä yli puolentoista vuoden iässä se kävi näyttämässä närhen munat nuoremmilleen, kun pokkasi lemmikkiluokasta viidennen sijan ja huippuhienon arvostelun ulkomuototuomariltakin.

Nyt on sitten kotona yksi tyhjä duna ja taloudessa miesenemmistö ensimmäistä kertaa ikinä.

Vuoden hamsterinomistaja

Tässä päivänä muutamana siivosin Sirin dunaa, se normaali kevytsiivous, joka tehdään joka toinen päivä. Olin kuulevinani rapinaa pahvimökistä ja arvelin meidän talvikkomuorin olevan siellä unillaan. Kauhaisin ensin puusillan alta sinne viedyt petitarvikkeet ja ruokavarastot biojätepussiin. Sitten otin käteeni kananmunakennon, josta yleensä löytyy ainakin papanoita ja ruokaa, joskus myös lakanoita (lue: vessapaperia) ja puruja. Kenno painoi kädessä jonkin verran, päättelin että siellä on isot ruokavarastot, varsinkin kun hamsterit olivat olleet viikonlopun tuoreruokapaastolla meidän reissatessa ja olivat edellisenä iltana saaneet isot kupilliset tuoretta.

Nostin munakennon biojätepussiin ja avasin sen kopistellakseni sieltä roskat pois. Ruokien ja papanoiden lisäksi pussiin kierähti uniltaan herätetty Siri.

Minä niin toivon, että edes tämän kerran tuo pieni ymmärtäisi puhetta. Edes sen anteeksi-sanan, jota tuli hoettua silmin nähden järkyttyneelle talvikolle useampaan kertaan. En minä sinua tahallani kipannut biojätteisiin.

Tarinalla on onneksi onnellinen loppu, Siri pääsi jätekasasta ensin puuhalaatikkoon ja sitten siivottuun dunaansa ja sai lohtupähkinöitä. Minä puolestani tunnen itseni taas "vuoden hamsterinomistajaksi"...