Pienillä tassuilla - blogissa on menossa äänestys parhaasta terraarion sisustuksesta, joten sinne vain katsomaan kuvia ja äänestämään mielestään paras sisustus. Äänestysaikaa on 22.10 asti eli ensi viikko.
Terraariot ovat nimettömiä, mutta voinen ehkä paljastaa sen verran, että meidän terraariosta ei ole kuvaa tuohon kilpailuun lähetetty. En ole siis kalastelemassa ääniä omalle sisustukselle.
16.10.11
7.10.11
Pari söpöilykuvaa tähän väliin
VAROITUS! SISÄLTÄÄ SÖPÖJÄ HAMSTEREITA!
Uutta Stockmannin Hulluilta Päiviltä ostettua objektiivia piti tietysti testata ja mikäpä sen parempi kohde kuin vilkasliikkeiset hamsterit. Tässäpä siis kaksi onnistunutta otosta blogin päätähdistä:
Uutta Stockmannin Hulluilta Päiviltä ostettua objektiivia piti tietysti testata ja mikäpä sen parempi kohde kuin vilkasliikkeiset hamsterit. Tässäpä siis kaksi onnistunutta otosta blogin päätähdistä:
5.10.11
Robojen kynsienleikkaus
Veera on ladannut YouTubeen videon roborovskien kynsienleikkuusta, joten ainakin teoriassa tiesin, miten siitä selvitään. Niskaotetta onkin Pertin kanssa satunnaisesti treenailtu ja se sujuu aina vain paremmin. Se näyttää vähän hurjalta, mutta eipä tuon räpistäjän kynsiä olisi muuten toivoakaan nähdä...
Eilen katsoin, että on aika suorittaa Pertille ensimmäinen kynsienleikkaus ikinä (tai siis minun tekemänäni). Ei muuta kuin sakset hollille, nappaus herraa niskasta kiinni ja sitten leikkaamaan. Se sujuikin yllättävän helposti, ei lainkaan samanlaista räpiköintiä kuin Hilman kynsienleikkuu oli, tuo niskaote kun ei kuulemma tehoa talvikoihin. En tiedä, en koskaan kokeillut sitä, mutta niinpä Hilman kynsienleikkuu olikin melkoista taistelua. Pertin ja niskaotteen kanssa sujui sen sijaan kivasti.
Leikkauksen jälkeen Pertti paineli loukkaantuneena dunansa nurkkaan vessapaperisuikaleiden alle ja tärisi siellä dramaattisesti niin kauan kuin joku oli katselemassa. Se jatkoi kasassa piileskelyä ja tärinäänsä vielä tänäänkin iltapäivästä. Yön aikana oli kuitenkin käyty levittelemässä ruokia pitkin dunaa ja juoksupyörässäkin on pyöritty, joten tuomio kuuluu: jää henkiin.
Karri tuossa mietiskeli Pertin elämää ja totesi, että sen lempipuuhaa elämässä on kaivaa itselleen kuoppa ja haista ja mulkoilla sieltä käsin (Pertti nimittäin haisee jossain määrin, ei kauas eikä kovin voimakkaasti, mutta kuitenkin). Siis ihan normaali mies. Jos se kävisi kaljalla, sen kantabaari olisi varmaan Monttu Tampereen keskustassa.
Eilen katsoin, että on aika suorittaa Pertille ensimmäinen kynsienleikkaus ikinä (tai siis minun tekemänäni). Ei muuta kuin sakset hollille, nappaus herraa niskasta kiinni ja sitten leikkaamaan. Se sujuikin yllättävän helposti, ei lainkaan samanlaista räpiköintiä kuin Hilman kynsienleikkuu oli, tuo niskaote kun ei kuulemma tehoa talvikoihin. En tiedä, en koskaan kokeillut sitä, mutta niinpä Hilman kynsienleikkuu olikin melkoista taistelua. Pertin ja niskaotteen kanssa sujui sen sijaan kivasti.
Leikkauksen jälkeen Pertti paineli loukkaantuneena dunansa nurkkaan vessapaperisuikaleiden alle ja tärisi siellä dramaattisesti niin kauan kuin joku oli katselemassa. Se jatkoi kasassa piileskelyä ja tärinäänsä vielä tänäänkin iltapäivästä. Yön aikana oli kuitenkin käyty levittelemässä ruokia pitkin dunaa ja juoksupyörässäkin on pyöritty, joten tuomio kuuluu: jää henkiin.
Karri tuossa mietiskeli Pertin elämää ja totesi, että sen lempipuuhaa elämässä on kaivaa itselleen kuoppa ja haista ja mulkoilla sieltä käsin (Pertti nimittäin haisee jossain määrin, ei kauas eikä kovin voimakkaasti, mutta kuitenkin). Siis ihan normaali mies. Jos se kävisi kaljalla, sen kantabaari olisi varmaan Monttu Tampereen keskustassa.
Eläinten päivän ajatuksia
Eilen vietettiin maailman eläinten päivää, vaikka toisaalta nettisivuilla kyllä huomautetaankin, että jokainen päivä on eläinten päivä. Ja niinhän se on. Veera kirjoitteli jo omia ajatuksiaan eläimistä eilen. Minulta ei ihan tuollaista tekstiä irtoa, jo ihan pelkästään sen takia että meillä tuo lemmikkiharrastus on suunnattomasti pienempää kuin Veeralla ja monella muulla.
Mutta miksi meillä on juuri hamstereita lemmikkinä?
- ne ovat aivan armottoman suloisia!
- ne ovat jollain tapaa inhimillisen oloisia käyttäessään etutassuja mm. syömisessä
- ne ovat ahneita, ovelia ja itsepäisiä, pystyvät keksimään yllättäviäkin tempauksia
- ne ovat helppohoitoisia ja tulevat hätätilanteessa toimeen muutaman päivän yksikseenkin. Perushoito ei vaadi paljoakaan aikaa päivässä.
- ne ovat aktiivisia silloin kun me olemme kotona (tai jo nukkumassa...)
- varsinkin syyrialaisissa riittää värivalikoimaa yli kaiken tarpeen
- lajivalikoimaakin riittää, jos sattuisi yhteen lajiin kyllästymään
- niiden kanssa voi harrastaa näyttelyitä ja tutustua sitä kautta muihin hamsteriharrastajiin
- ne ovat siistejä, hajuttomia ja pääasiassa myös hiljaisia (note to self: rasvaa ne juoksupyörät!)
- hankkiminen on suhteellisen helppoa, kasvattajia on aika paljon
- pääsääntöisesti ne ovat myös halpoja hankkia ja pitää, ainakin sen jälkeen kun dunat/terrat on hankittu
- ne ovat persoonallisia, jokaisella hamsterillamme tähän mennessä on ollut omat metkunsa, vaikka samojakin piirteitä löytyy
- niiden puuhailuja on hauska seurailla
- varsinkin syyrialaisia ja talvikoita voi silitellä ja paijailla jonkin verran
- sanoinko jo että ne ovat suloisia?
- niitä voi olla enemmänkin kuin yksi ilman että siitä tulee kohtuutonta lisätyötä
Mutta miksi meillä on juuri hamstereita lemmikkinä?
- ne ovat aivan armottoman suloisia!
- ne ovat jollain tapaa inhimillisen oloisia käyttäessään etutassuja mm. syömisessä
- ne ovat ahneita, ovelia ja itsepäisiä, pystyvät keksimään yllättäviäkin tempauksia
- ne ovat helppohoitoisia ja tulevat hätätilanteessa toimeen muutaman päivän yksikseenkin. Perushoito ei vaadi paljoakaan aikaa päivässä.
- ne ovat aktiivisia silloin kun me olemme kotona (tai jo nukkumassa...)
- varsinkin syyrialaisissa riittää värivalikoimaa yli kaiken tarpeen
- lajivalikoimaakin riittää, jos sattuisi yhteen lajiin kyllästymään
- niiden kanssa voi harrastaa näyttelyitä ja tutustua sitä kautta muihin hamsteriharrastajiin
- ne ovat siistejä, hajuttomia ja pääasiassa myös hiljaisia (note to self: rasvaa ne juoksupyörät!)
- hankkiminen on suhteellisen helppoa, kasvattajia on aika paljon
- pääsääntöisesti ne ovat myös halpoja hankkia ja pitää, ainakin sen jälkeen kun dunat/terrat on hankittu
- ne ovat persoonallisia, jokaisella hamsterillamme tähän mennessä on ollut omat metkunsa, vaikka samojakin piirteitä löytyy
- niiden puuhailuja on hauska seurailla
- varsinkin syyrialaisia ja talvikoita voi silitellä ja paijailla jonkin verran
- sanoinko jo että ne ovat suloisia?
- niitä voi olla enemmänkin kuin yksi ilman että siitä tulee kohtuutonta lisätyötä
28.9.11
Blogitunnustus
Meidän karvalauma sai Hamsterixilta tunnustuksen, kiitos siitä ja laitetaan eteenpäin.
Säännöt ovat seuraavanlaiset:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.
Kahdeksan satunnaista asiaa taitaa tällä kertaa koskea meidän hamstereita, kun hamsteriblogille tämä tunnustus tuli.
1. Pertti jaksoi eilen olla vähän aikaa käsissä melkein paikallaan. Tosin sillä kyllä oli suunta lähteä käsiä pitkin ylöspäin kun se halusi karkuun.
2. Loviisa on kovasti popcornien perään, mutta vehnäntähkä yltää sen suosikkilistalla aivan yhtä ylös. Vehnäntähkä ei kauaa sen dunassa ehdi vanheta.
3. Olen suunnittelemassa kohtalaisen vakavasti talvikon hankkimista kolmanneksi. Mies vastustaa, vaikka minulla olisi kiikarissa aikuinen helmiäisvärinen naaras.
4. Pertti on stereotyyppinen mies siinä suhteessa, ettei se tajua sisustamisesta juuri mitään. Huolimatta siitä, että sillä on dunassaan puumökkejä ja yksi pahvinenkin mökintapainen, se nukkuu yleensä "taivasalla" vessapaperi-kasassa. Eikä se juuri kuljettele vessapaperia ympäriinsä vaan tyytyy siihen, mitä jossain nurkassa on valmiina.
5. Mietin kovasti olisiko Loviisan ja Pertin raahaaminen joulukuiseen (vai oliko se jo marraskuussa?) Grand Galaan huono idea. Itse ajattelin käydä ainakin katsomassa ja vaihteen vuoksi yrittää lykätä itseni taas sihteeriksikin, jos sattuu sopimaan.
6. Haluaisin joskus satiiniturkkisen syyrialaisen. Mies ei tiettävästi vastusta tätä.
7. En ole nähnyt Loviisan koskaan haukottelevan, Katariinankin vain kerran, sen ensimmäisissä näyttelyissä.
8. Kolme hamsteria on sitten ehdoton ja ylikäymätön maksimimäärä elukoita. Eipä meillä olisi asumuksiakaan enempää, ei tilaa niille ja joku raja sentään on oltava.
Haaste lähtee eteenpäin seuraaville blogeille:
1. Elyn hamsterit
2. Hamsteriblogi
3. Jennan hamsula
4. Karvaiset ystäväni (tänne en voinut ilmoittaa tunnustuksesta, kun en keksinyt miten sinne jätetään kommentteja)
5. Klementiinin hamsublogi
6. It was just my imagination - hamsteriblogi
7. Even hamsteriblogi
8. Goldilock's hamsterikasvatus
(ps. osa näistä blogeista on aiemmin täällä esittelemättömiä, kannattaa käydä tutustumassa näihinkin blogeihin)
Säännöt ovat seuraavanlaiset:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.
Kahdeksan satunnaista asiaa taitaa tällä kertaa koskea meidän hamstereita, kun hamsteriblogille tämä tunnustus tuli.
1. Pertti jaksoi eilen olla vähän aikaa käsissä melkein paikallaan. Tosin sillä kyllä oli suunta lähteä käsiä pitkin ylöspäin kun se halusi karkuun.
2. Loviisa on kovasti popcornien perään, mutta vehnäntähkä yltää sen suosikkilistalla aivan yhtä ylös. Vehnäntähkä ei kauaa sen dunassa ehdi vanheta.
3. Olen suunnittelemassa kohtalaisen vakavasti talvikon hankkimista kolmanneksi. Mies vastustaa, vaikka minulla olisi kiikarissa aikuinen helmiäisvärinen naaras.
4. Pertti on stereotyyppinen mies siinä suhteessa, ettei se tajua sisustamisesta juuri mitään. Huolimatta siitä, että sillä on dunassaan puumökkejä ja yksi pahvinenkin mökintapainen, se nukkuu yleensä "taivasalla" vessapaperi-kasassa. Eikä se juuri kuljettele vessapaperia ympäriinsä vaan tyytyy siihen, mitä jossain nurkassa on valmiina.
5. Mietin kovasti olisiko Loviisan ja Pertin raahaaminen joulukuiseen (vai oliko se jo marraskuussa?) Grand Galaan huono idea. Itse ajattelin käydä ainakin katsomassa ja vaihteen vuoksi yrittää lykätä itseni taas sihteeriksikin, jos sattuu sopimaan.
6. Haluaisin joskus satiiniturkkisen syyrialaisen. Mies ei tiettävästi vastusta tätä.
7. En ole nähnyt Loviisan koskaan haukottelevan, Katariinankin vain kerran, sen ensimmäisissä näyttelyissä.
8. Kolme hamsteria on sitten ehdoton ja ylikäymätön maksimimäärä elukoita. Eipä meillä olisi asumuksiakaan enempää, ei tilaa niille ja joku raja sentään on oltava.
Haaste lähtee eteenpäin seuraaville blogeille:
1. Elyn hamsterit
2. Hamsteriblogi
3. Jennan hamsula
4. Karvaiset ystäväni (tänne en voinut ilmoittaa tunnustuksesta, kun en keksinyt miten sinne jätetään kommentteja)
5. Klementiinin hamsublogi
6. It was just my imagination - hamsteriblogi
7. Even hamsteriblogi
8. Goldilock's hamsterikasvatus
(ps. osa näistä blogeista on aiemmin täällä esittelemättömiä, kannattaa käydä tutustumassa näihinkin blogeihin)
22.9.11
Painot
Pertti päätyi tänään ensimmäistä kertaa puntarille. Selvisi että meillä on 47-grammainen hämmästynyt roborovskipoika. Se oli punnitusämpärissä ihan paikallaan, niin hämmentynyt se oli.
Loviisaa sen sijaan on punnittu vähän ahkerammin, melkein säännönmukaisesti joka ilta se pääsee komeroon ulkoilemaan vaa'an kautta. Nyt kun kasvuvaihe on ohitse, ei säännöllinen punnitseminen ja painon seuraaminen ole enää niin tähdellistä, mutta tapa on jäänyt. Ja onpahan jossain dokumentoituna, jos paino alkaa yhtäkkiä muuttua radikaalisti suuntaan tai toiseen. Loviisan paino keikkuu säännönmukaisest siitä 190-195 gramman tienoilla, joskus vähän allekin, joskus vähän yli, mutta nykyisin harvemmin enää mennään edes 200 grammaan asti.
Paino yksistään ei tietysti kerro koko totuutta hamsterin kunnosta. Loviisa kuitenkin vaikuttaa tässä painossa olevan ainakin kohtuullisen tiivis paketti, jolla ei lölly ylimääräistä rasvaa vyötäröllä, muttei sitä missään tapauksessa voi hoikaksikaan sanoa.
Pertistä ei ole käsihavaintoja, kun eihän sitä käsiin saa edelleenkään, mutta silmämääräisesti arvioituna se on aika pallomainen, kuten robon pitääkin. En osaa sanoa onko se ollut kenties liiankin hyvällä ruokinnalla.
Loviisaa sen sijaan on punnittu vähän ahkerammin, melkein säännönmukaisesti joka ilta se pääsee komeroon ulkoilemaan vaa'an kautta. Nyt kun kasvuvaihe on ohitse, ei säännöllinen punnitseminen ja painon seuraaminen ole enää niin tähdellistä, mutta tapa on jäänyt. Ja onpahan jossain dokumentoituna, jos paino alkaa yhtäkkiä muuttua radikaalisti suuntaan tai toiseen. Loviisan paino keikkuu säännönmukaisest siitä 190-195 gramman tienoilla, joskus vähän allekin, joskus vähän yli, mutta nykyisin harvemmin enää mennään edes 200 grammaan asti.
Paino yksistään ei tietysti kerro koko totuutta hamsterin kunnosta. Loviisa kuitenkin vaikuttaa tässä painossa olevan ainakin kohtuullisen tiivis paketti, jolla ei lölly ylimääräistä rasvaa vyötäröllä, muttei sitä missään tapauksessa voi hoikaksikaan sanoa.
Pertistä ei ole käsihavaintoja, kun eihän sitä käsiin saa edelleenkään, mutta silmämääräisesti arvioituna se on aika pallomainen, kuten robon pitääkin. En osaa sanoa onko se ollut kenties liiankin hyvällä ruokinnalla.
13.9.11
Pertti pyöräilee
Ai ettei Pertti ymmärrä mitään juoksupyörän päälle? Jouduin eilen perumaan puheeni moneen kertaan.
12.9.11
Pertti on muuttanut!
Pertti sai viikonloppuna meidän ison dunan itselleen! Siinä on nyt herralla tilaa vipeltää, kun kokoa on 95*55 cm ja se on pinta-alaltaan suurempi kuin Loviisan terra.
Se sai sinne myös juoksupyörän, mutten ole nähnyt Pertin juoksevan siinä koskaan. Onkohan se mahtanut hoksata lainkaan, mikä sen idea on?
Se sai sinne myös juoksupyörän, mutten ole nähnyt Pertin juoksevan siinä koskaan. Onkohan se mahtanut hoksata lainkaan, mikä sen idea on?
9.9.11
10 suosikkirotuani
Otsikko on hieman hämäävä, koska hamstereissahan ei esiinny rotuja vaan eri lajeja ja sitten niiden sisällä on väri- ja turkkimuunnoksia. Mutta otsikko, samoin kuin haaste onkin pöllitty Karvahelvetti-blogin puolelta, missä lueteltiin suosikkikoirarotuja.
Soveltaen minun melkein 10 suosikki-juttuani hamsteripuolelta.
1. lyhytkarvainen syyrialaisnaaras
No näitähän meillä on ollut ja tulee jatkossakin varmasti olemaan. Syyrialainen on se numero yksi, lyhyt karva miellyttää omaa silmääni ja ainakin näiden meidän naaraiden luonteet ovat olleet aivan mainioita.
Suosikkiväreistä voisin listata kilpikonnavärit, erityisesti musta-valkokirjokilppari ja kyyhkynharmaa-valkokirjokilppari, hopeanharmaan, hopeasoopelin ja muut soopelivärit, minkin ja niin monta, monta muuta väriä! Helpompaa olisi ehkä luetella ne värit, mistä en ole niin erityisen kiinnostunut: normaali ja musta eikä mustassakaan olisi mitään vikaa muuten, mutta kun ne yleensä tapaavat muuttua hyvin nopeasti vanhetessan ruskehtaviksi. Täysin musta hamsteri on upea ilmestys.
2. talvikko (naaras?)
Talvikko on vähintään yhtä söpö ilmestys kuin roborovskikin, mutta käyttäytyy järkevämmin (lue: rauhallisempi). Naarashan meillä on ollut tähän mennessä ja oli aivan ihastuttava, mutta urostakin voisi harkita.
Väreistä kelpaavat kaikki, pidän tosin paljon noista melkein valkoisista helmiisväreistä, mutta myös normaali on erittäin hieno. Safiiri oli aikaisemmin se, josta ehkä pidin vähiten, mutta sitten kun meille tuli se safiiri Hilma, totesin, ettei värillä ole väliä!
3. campbelli
Campbellejä meillä ei ole ollutkaan, mutta se kiinnostaisi kovasti sen takia että sillä on paljon värivaihtomuunnoksia ja osa niistä on erittäin kauniita. Sininen argente ja opal lienevät kuvien perusteella suosikkejani, mutta myös sandyn kelpuuttaisin. Campsyissä epäilyttää hieman kuitenkin diabetes ja luonne sekä niiden hankintaa hankaloittaa niiden pienehkö määrä.
4. roborovski
Robo taistelee söpöyspuolella tasavertaisesti talvikoiden kanssa ja täytyy myöntää, että meidän roboherra Pertti on aika vekkuli tapaus muutenkin. Minä kaipaan kuitenkin enemmän "sylihamsteria" ja roboista ei tällaiseen ole, ei ainakaan Pertistä. Hauskoja veitikoita kuitenkin.
5. kiinankääpiöhamsteri
Campsyn ohella tuntemattomimmaksi jäänyt laji eikä meillä ole näitäkään ollut koskaan itsellämme. Muihin hamstereihin nähden varsin persoonallisen näköinen laji, jonka jättäminen listan viimeiseksi ei tee sille kyllä minkäänlaista oikeutta. Jos jostain tupsahtaisi eteen sopiva kiinari ja meillä olisi tyhjä duna, harkitsisin kiinaria varsin vakavasti.
Tämä on siis minun listani, miehen lista saattaisi alkaa samalla tavoin lk syyrialaisnaaraasta ja päättyä myös siihen. Värisuosikeista joudumme tappeluun.
Soveltaen minun melkein 10 suosikki-juttuani hamsteripuolelta.
1. lyhytkarvainen syyrialaisnaaras
No näitähän meillä on ollut ja tulee jatkossakin varmasti olemaan. Syyrialainen on se numero yksi, lyhyt karva miellyttää omaa silmääni ja ainakin näiden meidän naaraiden luonteet ovat olleet aivan mainioita.
Suosikkiväreistä voisin listata kilpikonnavärit, erityisesti musta-valkokirjokilppari ja kyyhkynharmaa-valkokirjokilppari, hopeanharmaan, hopeasoopelin ja muut soopelivärit, minkin ja niin monta, monta muuta väriä! Helpompaa olisi ehkä luetella ne värit, mistä en ole niin erityisen kiinnostunut: normaali ja musta eikä mustassakaan olisi mitään vikaa muuten, mutta kun ne yleensä tapaavat muuttua hyvin nopeasti vanhetessan ruskehtaviksi. Täysin musta hamsteri on upea ilmestys.
2. talvikko (naaras?)
Talvikko on vähintään yhtä söpö ilmestys kuin roborovskikin, mutta käyttäytyy järkevämmin (lue: rauhallisempi). Naarashan meillä on ollut tähän mennessä ja oli aivan ihastuttava, mutta urostakin voisi harkita.
Väreistä kelpaavat kaikki, pidän tosin paljon noista melkein valkoisista helmiisväreistä, mutta myös normaali on erittäin hieno. Safiiri oli aikaisemmin se, josta ehkä pidin vähiten, mutta sitten kun meille tuli se safiiri Hilma, totesin, ettei värillä ole väliä!
3. campbelli
Campbellejä meillä ei ole ollutkaan, mutta se kiinnostaisi kovasti sen takia että sillä on paljon värivaihtomuunnoksia ja osa niistä on erittäin kauniita. Sininen argente ja opal lienevät kuvien perusteella suosikkejani, mutta myös sandyn kelpuuttaisin. Campsyissä epäilyttää hieman kuitenkin diabetes ja luonne sekä niiden hankintaa hankaloittaa niiden pienehkö määrä.
4. roborovski
Robo taistelee söpöyspuolella tasavertaisesti talvikoiden kanssa ja täytyy myöntää, että meidän roboherra Pertti on aika vekkuli tapaus muutenkin. Minä kaipaan kuitenkin enemmän "sylihamsteria" ja roboista ei tällaiseen ole, ei ainakaan Pertistä. Hauskoja veitikoita kuitenkin.
5. kiinankääpiöhamsteri
Campsyn ohella tuntemattomimmaksi jäänyt laji eikä meillä ole näitäkään ollut koskaan itsellämme. Muihin hamstereihin nähden varsin persoonallisen näköinen laji, jonka jättäminen listan viimeiseksi ei tee sille kyllä minkäänlaista oikeutta. Jos jostain tupsahtaisi eteen sopiva kiinari ja meillä olisi tyhjä duna, harkitsisin kiinaria varsin vakavasti.
Tämä on siis minun listani, miehen lista saattaisi alkaa samalla tavoin lk syyrialaisnaaraasta ja päättyä myös siihen. Värisuosikeista joudumme tappeluun.
4.9.11
Tilaa:
Kommentit (Atom)