Hissuttelijan suursiivo

Nonni, kuukauden suursiivo Karamellin valtakunnassa on taas tehty eli dunan pesu ja kaikkien purujen vaihto. Laitoin tällä kertaa ihan tarkoituksella ekstramäärän puruja kun Karamelli kerran tykkää muurata itsensä purujen sekaan. Muutenkin vaihdoin hieman sisustusta, otin juooksupyörän pois kokonaan ja siltamökin tilalle. Nyt taas kelpaa.

Minusta tuntuu, että Karamelli alkaa käydä vanhaksi. Se liikkuu nykyisin varsin vähän eikä ole enää yhtään niin aktiivinen kuin alkuaikoina. Mitään erityistä, silminnähtävää vikaa siinä ei näytä olevan, silmät ei rähmi, ei ripuloi, ei ole ummetustakaan, ei aivastele, ei arista itseään mistään, syö hyvin, juo. Mutta ei vain liiku suuremmin. Myös kiipeilyn suhteen Karamelli on käynyt laiskaksi ja vähän varovaiseksikin. Tämän vuoksi otin sen juoksupyörän pois, se ei tunnu juuri käyttävän sitä enää. Käytännössä Karamelli siis lähinnä nukkuu ja hamstraa (keskittyy olennaiseen, sanoi mies).
Muutos on tapahtunut aika pikkuhiljaa, joten en ole siitä aikaisemmin maininnut täällä. Mietityttää kyllä se, että jos Karamelli sittenkin altistui niille meidän flunssaviruksille, minä varsinkin olen tässä pärskinyt pidemmän aikaa. En tietenkään yksi tai niistä dunan ihan välittömässä läheisyydessä ja pesen käteni aina ennen kuin laitan Karamellille ruokaa tai muuten käsittelen sitä tai sen tavaroita. Ja hissuttelu on alkanut jo ennen flunssaa.
Silti tuon pikkuisen vointi vähän huolettaa ja jos se epäaktivoituu entisestään, otan yhteyttä eläinlääkäriin. Minulla on tallessa yhteystiedot eräälle eläinlääkärille, joka on hoitanut ainakin Satumetsän hamstereita ja joka tietää näistä pikkuvipottajista.

Siitä ei pääse mihinkään, että Karamelli on nyt yli puolitoistavuotias ja elämänsä ehtoopuolella jo. Hyvällä onnella se voi elää vielä puoli vuotta, aivan maksimissaan vuoden, mutta toisaalta se voi löytyä jo huomenna kuolleena. Semmoista se lemmikinomistajan elämä on, eläimistä on luovuttava joskus. Mutta vaikka Karamelli kuoleekin joskus ja vaikka hankkisimme sen jälkeen useampiakin hamstereita, niin kyllä tällä pikkusintillä tulee aina olemaan oma erityinen kolonen minun sydämessä ja varmasti miehenkin. Onhan se meidän ihan ensimmäinen hamsteri.