Ripuli on palannut taas ja lisäbonuksena Karamellin toinen silmä on rähminyt umpeen. Soitin jo Pieneläinklinikka Tuhatjalan päivystykseen kyselläkseni neuvoja. En halua tietää mitä puhelu maksoi (9,94€ + 8min * 2,86€/min), mutta voin vaikka vannoa, että se raha tuli hyvin sijoitettua vaikka mielenrauhaa en saanut.
Tällä hetkellä on juuri keitetty vesi jäähtymässä, sillä voi silmää yrittää vähän puhdistaa ja apteekista saa keittosuolaliuosta, joka on vielä parempaa silmien hoitoon. Silmätippakuuriakin ell väläytti, jos se auttaisi. Haluaisin kyllä tietää miten tuollaiselle räpiköivälle ja saippuapalanliukkaalle pikkuotukselle saadaan silmätipat edes lähelle, kokemusta on nimittäin kissanpojasta ja silmärasvasta... No, Karamelli ei ehkä raavi niin paljon.
Ripulin takia Karamelli on taas vesi-siemenseos-kuurilla ja sitäkin nyt seuraillaan. Syöminen ei kuulemma tarkoita välttämättä mitään, tällaiset pienjyrsijät syövät ja touhuavat melkeinkin loppuun asti, joten sillä ei voi lohduttautua että Karamelli on taas sukeltanut ruokakuppiinsa.
Jotenkin kuitenkin tuntuu, että ellei Karamelli koe huomisen aikana täydellistä ihmeparantumista, ensi viikolla on edessä reissu eläinlääkäriin. Eikä sieltä välttämättä tulla enää Karamellin kanssa takaisin kotiin. Karamelli on oikeasti viime aikoina ollut niin vaisu ja passivoitunut, että vaikka se saataisiin näistä selkeistä vaivoista paranemaan, niin pidän vähän kyseenalaisena voiko se enää elää hamsterinarvoista elämää.
Oikeastaan toivon vain ettei se ainakaan nyt kärsisi. Minä olen tuosta pienestä ja sen hyvinvoinnista kuitenkin vastuussa. Onhan lemmikin omistaminen hienoa ja kivaa silloin kun kaikki on hyvin, mutta silloin kun on vanhuutta ja sairautta, huomaa sen vastuun joka omistajalla on pienestäkin eläimestä. Eikä se vastuu ole pieni vaikka eläin onkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti