Hamstereiden kuulumisia

Minun piti ensin kirjoittaa otsikkoon "Moriartyn kuulumisia", mutta onhan meillä edelleen Sirikin, on toki. Siri on tehnyt jo meidän hamstereiden ikäennätyksen, 2v 2kk ja porskuttaa edelleen eteenpäin vaikkakin välillä vähän tutisevasti. Ja välillä se aiheuttaa pienimuotoisen sydänkohtauksen meille omistajille, kun se ei puruja rapisteltaessa tulekaan pesästään esille paheksumaan tunkeilijaa. Viimeksi tänään se jatkoi uniaan aivan häiriintymättä vaikka nostin mökkinä toimivan sillan pois sen päältä. Olin ensin tietysti vaihtanut veden pulloon, siirtänyt dunan vähän alemmalle tasolle siivottavaksi, tonkinut ruokakuppia, siivonnut ruokamökin alustan ja siirrellyt dunan kalusteita sinne tänne. Sitten vasta kun vähän tökin vessapapereita siinä ympärillä Siri alkoi heräillä silminnähden järkyttyneenä siitä, että mökki oli kadonnut kesken unien.

Ja Moriarty sitten taas... Joko minä en vain muista taas millaisia nuo syyrialaispoikaset ovat tai sitten meillä on tässä vähän tällainen ongelmallisempi kaveri. Sitä vaan ei kiinnosta käsi eikä karkaaminen kättä pitkin. Ei jaksa nähdä vaivaa yrittää kiivetä käsivartta pitkin pois kovin usein. Ja sitten se mieluummin kaivelee nurkissa ja sukii itseään kuin tulee edes katsomaan kättä tutustumisdunassa. Noin yleisesti se tuntuu olevan vähän arka äänille, se kuuntelee paljon Sirin rapinoita ja säntäilee helposti äkillisiä ääniä kuullessaan. Mielestäni meidän aiemman syyrialaiset eivät ole olleet tällaisia edes poikasina.
Lisäksi Moriarty on oppinut nähtävästi välttämään putkiloa, jolla se nostetaan kotidunasta tutustumisdunaan. Aiemmat syyrialaispoikaset ovat kerta toisensa jälkeen sujahtaneet sukkana putkeen kun sitä vähän tuodaan lähelle, muttei Moriarty. Kai se on hoksannut, että tuohon putkiloon mennessä joutuu taas siihen typerään pikkudunaan ja käsien lääpittäväksi ja karvat menee ihan sekaisin. Koska ei Moriarty käsiinkään halua tulla (enkä sitä vielä uskaltaisi siirtää käsissä mihinkään), tulee ihan mieleen vanha sanonta "ajaa käärmettä pyssyyn" kun yrittää houkutella ja välillä asiallisesti ottaen työntää sitä hamsteria putkiloon...

Moriartyn suosikkipuuhiin pikkudunassa kuuluu itsensä huolellinen ja pitkällinen peseminen ja rapsuttelu. Siisti mies, kerta kaikkiaan. Minä vain ihmettelen, että miten nuo naaraat eivät ole koskaan tuolla tavalla sukineet itseään meidän silmien alla? Lienevätkö ne siistineet itsensä ennen kuin suostuvat tulemaan ylipäänsä pesämökistä ulkosalle vai ovatko olleet suurpiirteisempiä siivoamisensa kanssa?

Ja yhtäkkiä Moriarty näyttää jo isolta hamsterilta! Sehän oli meille tullessaan sellainen kapeapäinen pikkusintti, nyt se näyttää ihan oikealta hamsterilta. Painoa en ole muutamaan päivään punninnut, mutta kyllä mennään jo yli sadassa grammassa. Tosin ei se ihme ole, ruoka maistuu loistavasti ja pähkinät varsinkin.

Moriartyn ensikuvia

Tänään tutustuminen jatkui ja Sirpa pääsi kesyttämään Moriartya. Itselläni on vähän flunssaa, joten hommakseni jäi vauhdikkaan herrasmiehemme kuvaaminen. Tässäpä siis ensimmäisiä enemmän tai vähemmän onnistuneita valokuvia uudesta tulokkaastamme.

Kättä enemmän kiinnostivat mahdollisuudet dunasta pois pääsyyn, joten seuraavat kuvat ovatkin sitten turvallisesta kotidunasta.

Ilmeisesti illan aktiviteetit olivat tarpeeksi jännittäviä ja väsyttäviä, sillä Moriarty päätti käpertyä torkkumaan paljaan taivaan alle. Kieltämättä ainakin minua huolestutti tälläinen, koska ensi kertaa näemme tälläistä syyrialaisilla. Perttihän (roborovski) meillä kasasi itselleen pesän vapaan taivaan alle. Aika varmaan näyttää, onko kyse siitä, että Moriarty on vielä poikanen, vai vain vapaudenhaluinen poikamies kuten Perttikin.

Kertaakaan ei ole muuten Moriarty kiroillut tänään, joten ilmeisesti henkilökunnan palvelualttius täyttää brittiherran standardit.

Ps. Moriarty joutui myös puntarille: 88 grammaa. Se on hyvin samankokoinen kuin Loviisa aikoinaan.

Ensitutustuminen Moriartyyn

Sirpa jo varoittelikin edellisessä blogikirjoituksessa kuinka uusi syyrialaisemme, Moriarty, ei brittiläisistä sukujuuristaan huolimatta ole vielä ainakaan viileän charmantti herrasmies, jolla on moitteettomat tavat. Huolimatta Sirpan epäilystä, että meitä syytettäisiin hamsterin rääkkääjiksi päätin kuitenkin julkaista seuraavan videon Moriartyn ensikohtaamisesta uuden kotinsa kanssa. Varoitan jo etukäteen, että ääniä ei videosta kannata kääntää ihan yhdelletoista ja lisäksi haluan vielä vahvistaa, että videota kuvattaessa ei yhtään hamsteria vahingoitettu vaikka äänistä voisi toisinkin päätellä.

Kuten voitte huomata, meillä on nyt syyrialainen, joka ei epäröi tuoda mielipiteitään julki.

Moriarty on kotiutunut – ja se pitää pahaa ääntä!

Ei tullut meidän pojasta Picus Marvinia, vaikka ensin niin kaavailimmekin. Siitä tuli Picus Moriarty, 75-prosenttisesti englantilainen herrasmies satamajätkä. En ole koskaan aiemmin kuullut syyrialaisen rääkyvän samaan tapaan kuin Pertti tai Siri pienenä, mutta näemmä nekin osaavat pitää ääntä. Ja kun kokoa on enemmän kuin noilla kääpiöillä, niin äänikin sitten kasvaa samassa suhteessa: Moriarty kuulostaa lähinnä siltä kuin sikaa tapettaisiin. Jos Karri lataa sen ensimmäisen Moriartysta kuvatun videon nettiin, sen yhteyteen on pakko liittää teksti että tätä kuvattaessa ei ihan oikeasti vahingoitettu hamsteria, vaikka siltä se kuulostaakin. Moriarty ei epäröi ilmaista mielipidettään esimerkiksi herättämisestä, häiritsemisestä tai ylipäänsä muistakaan aiheista!

Moriartyn suku on tosiaan kolme neljäsosaa brittiläistä tuontiverta ja sen isä kuulemma oli samanlainen: nuorena rähisi ja oli hankala, mutta vanhentuessaan aivan hellunen tapaus. Emme siis vaivu epätoivoon Moriartyn kanssa, se on kuitenkin vasta viisi viikkoa ja päivän, ja meillä on aikaa kesyttää sitä. Tällä hetkellä pikku-ukko on uudessa dunassaan ja se saa olla siellä tämän illan ihan rauhassa, tutustua uuteen kotiinsa. Huomenna sitten katsotaan, miten pahasti se manaa meidät maan rakoon, kun uskallamme häiritä.

Tavaroiden tiskausta

Meillä on ollut tänään tällainen päivä:

Dunat, mökit, kuljetusboksit ynnä muut pestävät tavarat on tänään hinkattu puhtaiksi tiskiharjan ja mäntysuovan voimin (dunan pohjan pissatahroihin käytettiin etikkaa). Nyt ne ovat kuivumassa saunan lauteilla ja saunassa on kiuas päällä vähän aikaa. Nimittäin huomenna käymme hakemassa meille uuden perheenjäsenen! Treffit Jonnan kanssa on sovittu Tikkurilaan, Jonna on itse liikkeellä sillä suunnalla ja meidän on helppo poimia poika kyytiin radan varresta.

Nimi ei ole vielä ihan lukkoonlyöty, meillä on kaksi hyvin tasaväkistä nimiehdokasta ja katselemme nyt vähän aikaa, että kumpi niistä olisi sopivampi. Nimi julkaistaan sitten kun se on meillekin selvillä.

Pieni poika varattuna

No niin, asiat etenevät taas. Nyt meillä on varattuna Jonnalta normaali lyhytkarvainen urospoikanen, syntynyt 3.1.14. Se tulee siis ensi perjantaina luovutusikään, jos laskin oikein. Milloin me sen varsinaisesti saamme, en tiedä vielä, täytyy sumplia vähän noita kuljetuksia Jonnan kanssa.

Nimeä pikkumiehellä ei vielä ole, saadaan itse päättää, mutta M-kirjaimella pitäisi alkaa. Saa nähdä keksimmekö me sille "hienon" virallisen nimen ja sitten mietimme lempinimen erikseen (kuten Tarinan Ahvatuuli aka Siri) vai onko sekä virallinen nimi että kutsumanimi lähes samat (kuten Katariina eli virallisesti Katariina Pieni). Ehkä urosten kohdalla luovumme näistä kuninkaallisten nimistä, koska ei tule ainakaan heti mieleen yhtään M:llä alkavaa monarkkia. Jos se on yhtään niin vauhdikas kuin nuo muut poikaset ovat olleet, Mansell voisi olla hyvä ehdokas nimeksi, mutta arvatenkin joudun tästä Karrin kanssa vielä tukkanuottasille.