Yritettiin ottaa Elviksestä kuvia...

Joo siis niin. Meillä on edelleen Elvis, maailman ehkä suloisin karvaturri. Valitettavasti King of Cage on hieman haastava valokuvattava...

Onko se Tribble? Onko se Donald Trumpin suivaantunut peruukki? Ei, se on Elvis...

Ihan oikeasti sillä on pääkin olemassa. Ja turkkia.

Kuljetusboksissa kuvaaminen oli hieman haastavaa, joten otettiin se sitten käteen. Kuvien laatu ei parantunut sanottavasti. Toki tässä kuvassa Elvis oli jo niin rääkätty hamsteriparka, ettei parempaa voinut odottaakaan. Ajatelkaa, siivottiin se PÄIVÄLLÄ! Herätettiin julmasti unilta ja sitten vielä sohotettiin kameralla.

© Karoliina Vainio.
Tässä on sitten Karoliinan ottama kuva Elviksestä elo-syyskuun vaihteessa, kun Elvis ja Ada olivat lomareissun ajan Karoliinalla hoidossa. Elvis oli silloin ihan rantakunnossa, turkki koostui lähinnä pitkistä pers- ja korvatupsuista. Nyt talveksi Elvis kasvatti itselleen kunnon villapaidan ja karvahousut.

"OMG, kamera!" © Karoliina Vainio

Hyvästit Adalle

Sain tosiaan eilen syötettyä Adalle ensimmäiset antibioottiannokset, mutta kun tänä aamuna kaivelin sen dunasta esille lääkkeenantoa varten, huomasin heti että vointi on mennyt huonompaan. Ada kyyhötti pesämökkinsä edustalla eikä ollut yön aikana koskenut ruokakupissaan olleisiin pähkinöihin. Nappasin sen kiinni, jaksoi se vielä karkuun yrittää, mutta vähän ponnettomasti. Hännän alla oli verta. Laitoin sen kuitenkin kuljetusboksiin odottamaan lääkkeenantoa, mse kyhjötti kyyryssä nurkassa silmät puoliummessa. Otin sen kiinni antaakseni lääkkeen, mutta se oli niin vaisu käsissä, että päätin olla kiusaamatta sitä yhtään enempää. Laskin sen takaisin kuljetusboksiin ja soitin klinikalle, että milloin saisi lopetusajan. Se järjestyi yhdeksi ja niin päättyi meidän kiinariaikakausi ainakin tältä erää.

Voi naaraat ja niiden tulehtuvat kohdut

Eipä ollut kiva yllätys eilen siivota Adan pesää ja löytää pehmikkeistä verta. Hamsteria tarkastaessani totesin heti, että veri tulee hännän alta, joten todennäköisin ongelma on kohtutulehdus, naaras kun on kyseessä. Tämän aamun ensimmäinen tehtävä olikin soitella eläinlääkäriin ja sain ajan Nokian Pieneläinklinikalle puoleksi päiväksi. Kohtutulehdus, sanoi lääkärikin. Antibioottia voidaan kokeilla, kuurin tuloksesta tosin ei anneta takeita. Leikkaustakin lääkäri tarjosi, mutta minä suhtaudun edelleen hamstereiden leikkauksiin hieman epäillen. Ei niin etteikö nukutus ja leikkaus onnistuisi, mutta sitten se jälkihoito, miten onnistuu kivunlievitys, miten saa hamsterin olemaan riehumatta tai nuolematta leikkaushaavaa, repimättä tikkejä ja niin edelleen (kuvittelin jo Adan päälle maailman pienimmän sukkapuvun ja miten se kiemurtelisi siitä eroon alle 30 sekunnissa). Ja toisaalta Ada on jo hieman iäkkäämmän puoleinen, lähes kaksivuotias, vaikka kiinarit ovatkin hamsterilajeista pitkäikäisin eikä kolmivuotias kiinari ole ymmärtääkseni edes harvinaisuus. Eli jos antibiootti ei auta, niin vaihtoehdoksi jää lopetus.

Sain mukaan siis tuttua Baytriliä, ohjeena antaa 0,05 millilitraa aamuin illoin, 10 päivän kuuri (minun täytynee vielä soittaa klinikalle, sillä mielestäni lääkäri puhui kylläkin viidestä päivästä, mutta paperissa lukee 10 päivää). Ensimmäisen annoksen Ada sai jo päivällä, kun kotiuduimme, toinen annos meni juuri äsken. Toistaiseksi tippanen on mennyt suuhun ja mitä ilmeisimmin siitä myös eteenpäin aika tuskattomasti, vaikka Adan käsittely ei olekaan mitenkään erityisen helppoa minulle, se on edelleen vähän liian notkea ja nopea. Mutta tällä hetkellä minä kuitenkin johdan siis 2–0. Saa sitten nähdä missä kohtaa Ada suivaantuu tähän lääkintärumbaan ja alkaa purra, kuten Pertin kohdalla kävi.

Ikävä vaiva tämä kohtutulehdus, Janehan sellaisen sai myös ja se ei siitä toennut. Aiheesta on myös artikkeli Hamsterit.netissä: Kohtutulehdus hamsterinaarailla, siinäkin todetaan, että antibiooteilla ei välttämättä saada tulehdusta hoidettua täydellisesti. Kohtutulehduksen syistä siinä ei kerrota, ilmeisesti niitä ei tiedetä, mutta epäilen että siihen asiaan ei voi hoidolla mitenkään vaikuttaa. Meillä on taas vain huonoa tuuria. Taidan siirtyä kohta kokonaan uroshamstereihin, yksi ongelma vähemmän.

Vaan kyllä taas sai tuntea itsensä tyhmäksi klinikalla. ELL kysyi ensimmäiseksi että onko Ada tottunut käsittelyyn. Vastasin että on se, mutta on kyllä kovin vikkelä. Mitä teki Ada? Se käyttäytyi kuin herran enkeli, istui kaikessa rauhassa lääkärin kädessäkin. Lääkäri kommentoi, että kylläpä on kiltti ja rauhallinen hamsteri, kun on joskus nähnyt sellaisia kauheita viipottajia. Minä tyydyin vain hymyilemään ja ajattelin hiljaa mielessäni, että kyllä sitä nyt ollaan vieraskoreita, annas olla kun päästään taas kotiin, sikäli kuin tuo viilipytty nyt meidän hamsteri edes on.

Jurvan tulokset

No niin, Elvis palautettiin näyttelyreissulta kotiinsa ja sain samalla myös sen arvostelukaavakkeet. Se osallistui sekä ulkomuotoluokkaan että lemmikkiluokkaan. Ulkkiksessa ei mennyt kovin kummoisesti, kokonaisarvosana oli hyvä ja tuomarina oli Marjut Kaakinen. Kokonaisuudessaan lappunen kertoo tällaista:

Pää, silmät, korvat: hyvä leveys, erottuva kuono-osa, liian suuret korvat
Tyyppi, koko: hyvä, tasainen tyyppi, koko erittäin hyvä
Väri: erinomaiset, hyvinrajautuneet merkit, turhan harmaa perusväri
Turkki: saisi olla tiheämpi, riittävä pituus
Kunto: hyvä

Lemmikkiluokassa sen sijaan oltiin suopeampia, tuomarina Niina Hämäläinen.

Yleiskunto: sopiva massa, löysä, saisi olla lihaksikkaampi. Tasapainoinen kokonaisuus kuitenkin.
Turkki: Tiheys ok, pehmeälaatuinen vauvaturkki
Korvat, silmät, hampaat: hampaat ok, silmät kauniit, kivat korvat
Kynnet: terävät, muuten ok
Käsiteltävyys, luonne: erittäin rauhallinen, rento, hyvä käsitellä
Yleisvaikutelma: kaunis nuori poika, tosi kiltti

Kokonaisarvosanaksi tuli erittäin hyvä ja olenkin tosi ylpeä Elviksestä. Ei tuo ulkomuotoluokankaan arvostelu vielä mikään katastrofi ole, Elvis on vielä nuori ja sen turkki, toivottavasti myös väri, kehittyy vielä. Ja ehkä sen korvat ovat kasvaneet ensin ja hamsteri kasvaa sitten perästä. Lemmikkiluokan käsiteltävyyskommentit ovat ihanaa luettavaa, mutteivät mikään suunnaton yllätys, Elviksen rinnalla viilipyttykin vaikuttaa hermostuneelta. Ilmeisesti vissiin tuomari osasi sitten katsoa ne hampaatkin ilman suurempia räpiköintejä.

Elvis keikkailee

Meidän karvaturri on saanut itselleen kutsumanimen, mutta minun piti se esitellä virallisesti täällä blogissa kuvan kera. Arvatkaa onko siitä (tärähtämätöntä) kuvaa? No ei tietenkään. Niin tai näin, kaverista tuli Elvis ja se on ihan törkeän söpö perskarvoineen!

Elvis lähtikin tänään jo kasvattaja-omistaja Karoliinalle edustustehtäviin, huomenna on nimittäin näyttelyt Jurvassa ja Karoliina on ilmoittanut meidän pitkätukkapojan sinne. En lähde mukaan sinne itse, mutta vähän kyllä sydän syrjälläni odottelen, että mitähän sieltä mahtaa tulokseksi tulla. Katsos kun Elvis on kovin kiltti ja herttainen käsiteltävä, mutta hammaskaluston tarkistuksesta se ei sanottavasti pidä vaan yrittää kääntyä nahkansa sisällä. No, kai tuomarit osaavat paremmin käsitellä ja ehkä antavat nuorukaiselle vähän anteeksi, pienihän se vielä on eikä voi osata kaikkia hienouksia.

Draamaa ja karjumista? No ei ihan

Kas niin, Cutiepie's Iloinen Intiaanikesä on kotiutunut (sille tulee kyllä kutsumanimikin, mutta se on vielä hakusessa sijoituskotinsa henkilökunnan linjariitojen takia)! Muistan oikein hyvin, mitä tapahtui viime kerralla kun haimme syyrialaispoikasen kotiin, ensikohtaaminen nimittäin videoitiin ja julkaistiin täällä blogissa. Moriartylla oli paljon sanottavaa eikä se epäröinyt sitä päästää ilmoille, oikein kunnon drama king. Ja kuten todettua, Moriartyhan on tämän nykyisen pikkuhamsterin emon isä.

Intiaanikesä sen sijaan on tyyni kuin kesäilta Saimaalla. Se on aivan täysin käsiteltävissä, siis jopa niin rauhallinen, että minäkin uskalsin sitä pitää kädessä eikä se ujostellut yhtään. Tällä hetkellä tyyppi suorittaa tupatarkastusta rauhalliseen tahtiin. Ruokakuppi löytyi jo, joten maailma näyttää olevan mallillaan ja pikkuinen istuu ruokakuppinsa vieressä. Se varmaan joogaa. Ja ettäkö Intiaanikesä olisi päästänyt ääntäkään? Ei sinne päinkään! Kyllä en ole tuollaista poikasta aiemmin nähnyt, kaikki ovat kaahottaneet uudessa dunassaan kuin reikäpäiset.

Onkohan se rikki?

(Kuvia tulee kun ehtii. Siis kun minä ehdin. Hamsteri näyttää siltä, että se ehtisi poseerata loputtomiin.)

Syö periaatteesi, jos ne ovat hyviä

Meidän hamsterivalinnoissa on noudatettu hyviä periaatteita, minähän joskus täälläkin niitä listasin. Pitää olla naaras ja lyhytkarvainen. Väreistä normaali oli se, jota en oikein halunnut. Ja nyt sitten viimeiseksi olimme sitä mieltä, että otamme seuraavan syyrialaispoikasen vasta syksyllä, kun saamme parin viikon lomamatkan pakettin.

Nnoh. Moriartyn kanssa tuli luovuttua niistä sukupuoli- ja värikriteereistä ja todettua että ne olivat aika turhia. Moriarty oli mahtavaluonteinen herrasmies eivätkä lopulta sitten ne ulkonevat kivekset haitanneet yhtään mitään. Ja ettäkö normaali olisi tylsä väri? Kaikkea muuta, sehän oli hieno. Toki Moriartyn väri oli ainakin tuomareiden mukaan hyvä, Andrew palkitsi sen Helsingissä päivän parhaana norrena.
Nyt samaan myllyyn on menossa nuo loputkin periaatteet. Cutiepie's-Karoliina lähestyi minua taannoin ja teki tarjouksen, josta ei vain voinut kieltäytyä: saisimme sijoitukseen Moriartyn tyttärenpojan, pitkäkarvaisen normaalin poikasen nimeltään Cutiepie's Iloinen Intiaanikesä, s. 6.6.16. Pienihän se vielä on, mutta näyttää kuulemma ainakin väriltään todella lupaavalta eikä tyypiltäänkään vissiin täysin toivoton. Niinpä Karoliina haluaisi jättää sen jalostuskäyttöön ja tuli tarjonneeksi sitä meille sijoitukseen. Ja lomahoitokin järjestyy samalla kertaa. Vähän se pitkäkarvaisuus mietitytti, mutta hei haloo: Moriartyn tyttärenpoika! Haemme poikasen ensi viikolla.

Entäs Ada sitten? No tuolla se on edelleen, mihinkän se olisi joutunut. Toistaiseksi se on myös pysynyt dunassaan, kiitos tiheän kattokalterin. Siitä ei ole tullut otettua nyt juuri kuviakaan, kun se on huomattavasti kameraa vikkelämpi.

Hyvästi Moriarty!

Vähän on tämä bloginpitäminen jäänyt ja nytkin on tarjolla vain huonoja uutisia: maailman suloisin Moriarty lopetettiin tänään.
Moriarty on selkeästi vanhentunut loppuvuodesta lähtien, se on laihtunut, karva ohentunut, silmät rähmivät usein, se tuntui juovan melko runsaasti, ja muutenkin se passivoitui. Pääsiäisenä olimme muutaman päivän pois ja takaisin tullessamme Moriarty oli entistä vaisumpi. Kaulan alta löytyi myös irtonainen patti, jota ei aiemmin ollut. Kun sen lisäksi liikkuminen vaikutti olevan varovaisempaa ja huonompaa, eikä se jaksanut kerätä kaikkia lakanoita pesäänsä tai jyrsiä rikki herkkuja sisältävää munakennoa, totesin että nyt on aika mennä lääkäriin. Ja että lääkäristä ei mitä todennäköisimmin tultaisi enää yhdessä takaisin. Johan Moriartylla oli ikää lähestulkoon 2v 3kk ja se oli meidän pitkäikäisin syyrialainen toistaiseksi. Niin siinä kävi, että Moriarty nukahti ikiuneen popcornit poskissa.

Moriartyhan oli meidän ensimmäinen uros-syyrialainen ja täytyy sanoa, että taisin vähän ihastua näihin uroksiin. Ne eivät haise ja ainakin Moriarty oli helpompi kuin yksikään meidän naaraista, joiden elämän päätarkoitus oli päästä karkuun keinolla millä hyvänsä. Vaikka kyllä Moriartykin jyrsi yhden kuljetusboksin roskalaatikkokuntoon, kun naaraat olivat kaluamisen aloittaneet, mutta dunan, kalterit ja vaatekomeron lattialistat meidän herrasmies jätti liki tyystin rauhaan. Moriarty oli myös ensimmäinen hamsteri, joka sai sertin näyttelyistä (itse asiassa kaksikin) ja pärjäsi muutenkin hienosti sekä lemmikki- että ulkomuotoluokissa. Sen lisäksi se oli ensimmäinen, jota käytettiin jalostukseen ja se jätti kaksi poikuetta, joissa oli yhteensä viisi poikasta. Miettien sertejä ja hienoa luonnetta, ei lainkaan hullumpi jalostushamsteri! Tämä siis siitä huolimatta, että ensikosketus Moriartyyn oli – sanoisinko? – jokseenkin äänekäs ja hieman epäilytti, että minkä pienen pirulaisen me olemme saaneet. Mutta eihän se ollut lainkaan paha, hyvin nopeasti Moriartysta kuoriutui varsin kiltti mamman mussukka.

Nyt meillä on sitten vauhtihirmu Ada ja alamme vasta syksyllä katsella uutta syyrialaista. Lähdemme näet alkusyksystä vähän pidemmälle lomamatkalle ja luulen, että lomahoitajalle, kuka se tuleekaan olemaan, on mukavampaa jos hoidettavana on vain yksi hamsteri kuin kaksi, joista toinen on muutaman kuukauden ikäinen riiviöpentu.

Miksi ei hamsteria lemmikiksi?

FB:n hamsteriryhmässä kysyttiin hamsterien ja hamsterinomistamisen huonoja puolia. Ajattelin ensin kirjoittaa sinne oman kommenttini, mutta parempi muotoilla ajan kanssa ja pidemmälti se blogiin.

Tässä minun top 10 lista siitä, mitä huonoja puolia hamstereissa on ja miksi en suosittelisi hamsteria lemmikiksi (suosittelenpas!).

1. Huoli ja vaiva
Tämä tietenkin koskee ihan jokaista lemmikkiä, ei vain hamsteria. Hamsteria on hoidettava. Siivous joka toinen päivä, ruokinta, ruokakuppien pesu, purujen hankinta, ruokien ostaminen ja niin edelleen. Olemme pitäneet rajana sitä, että hamsterit ovat yksin maksimissaan kolme yötä, jos menee pidemmäksi, on hankittava hoitaja. Tai kuten jouluna teimme: minä tulin päivää aikasemmin kotiin kuin Karri, koska hamsterit piti siivota.

2. Rahanmeno
Hamsteri itsessään on halpa, mutta rahaa kuluu yleensä moninkertaisesti enemmän asumuksen hankintaan. Asiaa pahentaa se, että mitä isompi asumus, sen parempi ja toisaalta taas suurin osa hamsterilajeista on erakoita, joten jos hamsuja on enemmän, täytyy olla enemmän dunia/terroja/häkkejä, jotka maksavat ja vievät tilaa.
Ruokaan ja puruihin kuluu oma rahasummansa, ei ehkä kauheasti, mutta kuluu kuitenkin. Virikkeitäkin tulee välillä ostettua.
Ylivoimaisesti eniten rahaa kuitenkin menee silloin jos hamsteri sairastuu ja se täytyy viedä eläinlääkäriin. Se on kallista lystiä se!

3. Huonot tuotevalikoimat kaupoissa
Lemmikkitarvikeliikkeet eivät yleensä juuri kunnostaudu hamsterien tarvikkeissa, sama vika koskee varmaan kaikkia muitakin lemmikkejä paitsi kissoja ja koiria. Luulisin. Virikkeitä on tarjolla vähän eivätkä ne kaikki ole lopulta lainkaan sopivia eläimille itselleen.
Nettikaupoissa ei usein anneta tarpeellisia mittoja esimerkiksi käytävien ja mökkien aukkojen halkaisijasta, mikä pitäisi esimerkiksi syyrialaiselle olla riittävän iso, jotta ne eivät juutu kiinni. Yleensä nettikauppojen tuotekuvissa ei ole minkäänlaista mittakaavaa ja jos tekstissä sanotaan jonkin tavaran sopivan hamstereille, se ei välttämättä tarkoita sitä, että se sopii oikeasti hamstereille! Tai ehkä kääpiöille oviaukko on ihan sopiva, mutta syyrialaiselle ei.
Niin ja ne asumukset, joista tuli jo mainittuakin. Isoja, silti riittävän pienellä kalterivälillä varustettuja häkkejä ja dunia ei vain tunnu olevan. Heti kun mennään esimerkiksi dunissa yli metrisiin, kalteriväli pomppaa puoleentoista-pariin senttiin, josta syyrialainen tulee jo läpi tai ainakin yrittää.
Ongelmia on ruokienkin kanssa. Viime aikoina on tuntunut siltä, että kuivaruokaostoksilla joutuu valikoimaan sen vähiten huonon vaihtoehdon kaikista huonoista vaihtoehdoista. Lavendersia syöttäisin mielelläni, mutta sitä saa ainakin tällä hetkellä vain Rat Rationsista Briteistä ja parinkin pienen pussin toimitus Suomeen kustantaa muutaman kymmenen puntaa.

4. Lyhytikäisyys
On myönnettävä, että jos eläimen keski-ikä on sellaiset 1,5-2,5 vuotta, niin onhan se aika vähän.

5. Kun se sairastaa...
Sama juttu lienee kaikkien eläinten kohdalla: eläin ei osaa kertoa mihin sattuu ja onko jokin vialla. Käytöksestä ja oireista on sitten arvottava, mikä olisi järkevin tapa edetä. Onko jokin normaalia, johtuuko vanhuudesta, voisiko kotikonstein auttaa, pitääkö vielä odottaa ja katsoa tilanteen kehittymistä, kiireellä eläinlääkäriin tutkittavaksi, vai onko jo inhimillisintä lopettaa.
Ja kun kyse on pienistä eläimistä, hoitovaihtoehdot ovat yleensä melko vähissä. Puhumattakaan siitä, että enimmäkseen kissoja ja koiria hoitavat eläinlääkärit saattavat olla ihan yhtä pihalla kuin omistajakin.

6. Hajut
Okei, näistä on puhuttu jo useaan otteeseen: hamsteri ei ole 100% hajuton lemmikki, vaikka eivät ne pahasti haise. Naarassyyrialaisista ja niiden kiimapäivistä on ollut puhetta ja se on ehdottomasti karseinta hamsteriharrastuksessa. Eikä tuon Moriartyn vessalaatikkoakaan ilokseen siivoa.

7. Meteli
Eivät nuo hamsterit ole sieltä äänekkäimmästäkään päästä lemmikkejä, mutta osaavat kyllä pitää meteliä itsestään. Juoksupyörän kitkutus nyt vielä meneekin kun tietää että hamsteri ei ole varsinaisessa pahanteossa, vaan sitten kun aletaan järsiä kaltereita tai dunan reunoja, niin sitten alkaa kyllä nakertaa omiakin hermoja: "Miksi se tekee tuollaista? Iso duna, paljon virikkeitä, ruokaa ja kaikkea ja se kiittämätön elukka jyrsii kaltereita!"

8. Jäähdytys
Jos kesällä on kunnon hellejakso, pääsee meidän asunnossa lämpötilat nousemaan kohtuullisen korkeiksi, kun ei ole ilmastointia. Hamstereille tämä ei ole tietenkään hyvä juttu, pieni eläin on altis lämpöhalvaukselle ja nestehukalle. Sitten täytyy keksiä erilaisia luovia konsteja pitää ne vähän viileämpinä. Yhdistettynä matkoihin (kts. kohta 1) kuumuus tuo lisähaasteita.

9. Yöeläin, joka ei viihdy sylissä
Tokihan nuo kesyyntyvät, muttei hamsteri ole koskaan samanlainen sylilemmikki kuin koira tai kissa. Ja aika vähän noita pääsee arkisin näkemäänkin, kun ne vetelevät sikeitä tyytyväisinä.

10. Karkaileminen
Tästähän meillä on nyt kokemusta jo vähän turhankin paljon, kiitos Adan! Hamsteri on pieni eläin (kiinari varsinkin), joka katoaa helposti asuntoon ja on varsin kekseliäs etsiessään sopivia piilopaikkoja. Ja jyrsimisviettisenä voi saada vahinkoa aikaiseksi reissuillaan.

Mutta koska tässä vielä ollaan, niin jokin noissa pienissä hurmureissa vetää niin paljon, että huolimatta tässä listatuista asioista, jäämme silti vielä plussan puolelle. On ne vain ihania!

Moriarty 2v!

Meidän hamsteriherra Moriarty täyttää tänään kaksi vuotta! Hoikistunuthan tuo on eikä turkkikaan ole enää ihan samanlaisessa kunnossa kuin nuorempana, mutta muuten on kyllä kovin nuorekas ja pirteä vanha herra. Ja sehän on tärkeintä. Tämä on siis toinen syyrialainen joka meillä on kaksivuotiaaksi elänyt ja toivottavasti jaksaa porskuttaa menemään vielä kauan.

Mutta yksi vika tämän päivän juhlatuulessa oli: Moriarty ei olisi halunnut yhtään poseerata kameralle. Tässä vähiten epäonnistuneet otokset synttärisankarista.