Sirin kesyttämistä

Muutama viikko sitten Siri siirrettiin pienempään dunaan, jos se vaikka viellä vartioisi vähemmän reviiriään. Muilta harrastajilta tuli kahtalaista kommenttia: se joko auttaa tai sitten ei auta. Tai ehkä dunan pitäisi olla vielä pienempi (nythän se on 75-senttisessä). Siitä sitten sopii arpoa tuloksia...

No, ei ole auttanut, meillä on edelleen raivopäinen vahtitalvikko. Kärttyisä vanha ämmä, ilmaisee Karri asian, mutta häntä ei pidä kuunneltaman. Nykyisin kaappaankin Sirin pois dunasta jollain laatikolla tai putkella, sillä säästyy puraisuilta. Ja käsissähän tuo on edelleen ihan kiltti, se on vain tuo oma reviiri, jota puolustetaan tiukasti.

Olen yrittänyt viime aikoina opettaa Siriä siihen, että käsi dunassa tarkoittaisi ruokaa, Rapistelen sormineni dunassa silloin kun on tarjolla jotain syötävää. Tuoreruokakuppi on hyvä: kun Siri hyökkää hätistämään tukeilevaa kättä pois, lykkään täysinäisen kupin sen nenän eteen. Yleensä se siitä hämääntyykin sen verran, että alkaa tsekata illan menua.
Tänään yritin pähkinänpalalla. Aina kun Siri tulee lähelle, tarjoan sille pähkinää. En tiedä oikein mitä kokeilusta pitäisi ajatella. Siri ei näykkinyt sormia, ei se voinut kun pähkinä oli aina tiellä, mutta ei se pähkinäkään Sirille kelvannut. Eihän sitä nyt voi lahjuksia ottaa vastaan! Kun jätin pähkinän puruihin, Siri korjasi sen kiireesti poskiinsa, mutta kädestä se ei kelvannut.

Niin että meillä on piraija talvikkona. Itsepä sen aikanaan valitsin, muistaakseni kasvattaja varoitteli jo tuolloin, että kyseessä on tomera tyttö, jonka nenälle, tai tässä tapauksessa reviirille, ei hypitä.

Sirin uusvanha asumus

Huolimatta siitä, että Siri nappasi Lempäälän näyttelyistä kääpiöiden lemmikkiluokan 5. sijan ja sai ylistävät arvostelut, on se kotona käyttäytynyt vähemmän mallikelpoisesti. Kait se vain on sitä reviirinsä vartioimista, mutta viime aikoina se on raivokkaasti puolustanut terraariotaan tunkeilevia sormia vastaan ja vaikkei se toistaiseksi ole saanut purtua ihoa rikki niin että verta tulisi, ei sitä voi yrittämisen puutteesta syyttää. Ja nipistäähän ne pienetkin hampaat toki ikävästi.

Niinpä päätin kokeilla, miten Siri käyttäytyy pienemmässä asumuksessa ja 120-senttinen terra vaihtui sen vanhaan 75-senttiseen dunaan. Vähän tuntuu inhottavalta tällainen asunnon pienentäminen, mutta sitäkös ei käyttäytynyt nätisti... Lemmikkihamsterin kuitenkin sopisi olla edes vähän kohtelias eikä mikään terroristi. Tällä hetkellä Siri tonkii uutta asuntoaan läpi ja jatkossa katsotaan, vähenevätkö frouvan puremishalut.

No, koska Jane on kuitenkin ollut kiltisti eikä jyrsinyt (suuremmin) dunaansa, ei sitä ole toistaiseksi tarpeen siirtää isosta dunasta terraariota asuttamaan (terra on leveämpi mutta kapeampi ja sen pinta-ala on pienempi kuin 95-senttisen dunan), niin meillä pyörii nyt sitten ylimääräinen iso terraario. Koska sille ei ole mitään järkevää sijoituspaikkaa, tuskailin sen kanssa jo, mutta sain sitten päivän idean: käännetään sen senkin päälle kyljelleen ja Sirin duna sen päälle.

Tadaa:

Lempäälän näyttelyn kuulumiset

Kas niin, olen hädin tuskin ehtinyt kotiutua Lempäälän näyttelyistä. Pitkä päivä, mutta mukava ja molemmat neidit saivat hienot arvostelut. Itse puuhasin koko päivän Susan Washbrookin sihteerinä, Susanin pöydällä kävi yli 90 syyrialaista tänään, pitkäkarvaisia oli 31, lyhytkarvaisia 41, ja ei-standardeja 20. Joten sihteerin kirjoituskäpälä on hieman rasittunut!

Yleisesti ottaen tämän päivän hamstereilla on pielessä pää ja koko. Todella monella, voisin jopa väittää että yli puolella hamstereista oli kapea pää. Samoin monet hamsterit olivat pienikokoisia, Susan sanoi että viimeksi käydessä pari vuotta sitten oli näytillä enemmän isoja, massiivisia (muttei lihavia) hamstereita, joten suunta on mennyt siinä mielessä heikompaan päin. En osannut vastata, mistä tämä mahtaa johtua. Ruotsissa kuulemma on perinteisesti ollut isoja hamstereita, mutta liekö viime aikoina ollut vähemmän tuontia Ruotsista. Sen tiedän, että Hollannista on tuotu jonkin verran hamstereita viime aikoina.

Jostain syystä tänään oli myös aika paljon hieman äksyjä hamstereita. Yksi lyhytkarvainen uros puri Susania aika pahasti sormeen heti aamupäivästä. Tietenkin se myös pääsi karkuun ja putosi sylin kautta lattialle, mutta saatiin onneksi kiinni. Muutama muukin hamsteri yritti purra, mutta Susan oli oppinut tavoille ja osasi varoa. Joitain selvästi hermostuneitakin eläimiä oli. No, minä en ole pitkään aikaan ollut syyrialaistuomarin sihteerinä, joten en ehkä voi väittää, että niitä nyt olisi ollut jotenkin poikkeuksellisen paljon.

Värien kanssa Susan oli varsin tarkka ja lopulta aika harva hamsteri sai pelkkiä kehuja väristään. Joitain tällaisiakin oli ja toisaalta jokainen omistaja, jonka hamsterin paperissa lukee "hyvä" jossain värikohdasta, voi olla ylpeä omastaan. Turkit olivat yleensä ottaen melko hyviä, mutta harvoja huippuja oli joukossa. Knikkejä ei osunut vastaan yhtään, pari hylkyä tuli, toinen urokselle, jonka kiveksessä tuntui olevan kasvain tai jokin muu möykky ja toinen naaraalle, jolla oli huulessa kasvain, paise, tai rakko. Jälkimmäinen kuitenkin tuomaroitiin muuten.

*EDIT!*
Oli miltei unohtua, mutta erityismaininta meidän assareille. Homma toimi loistavasti, ei tarvinnut yhtään odotella hamstereiden kanssa. Kiitokset!

---

Meidän tytöt olivat siis mukana omien lajiensa luokissa, sekä lemmikissä että ulkomuotoluokassa. Kannattaa näyttelyttää vetreitä veteraaneja, ilmoittautuminen ei maksa mitään ja ruusukkeita satelee!

Aamulla ärtynyt ja kuljetusboksiaan jyrsinyt Jane ei esittänyt tuomarille purevaa mielipidettään häiritsemisestä kesken unien vaan oli ihan nätisti. Näin sen itse, kun Susan sen tuomaroi. Ulkomuotoluokasta ei kuitenkaan ollut odotettavissa mitään eikä siitä tullutkaan mitään huippuarvosteluja. Ulkomuotokaavake näyttää tältä:

Tyyppi ja rakenne
Pää: kapea
Silmät: hyvät
Korvat: ok
Tyyppi & sukupuolileima: ok
Koko: ok, pienehkö

Värit, värimerkit ja kuvio
Perusväri: vaalea, rusehtava
Pohjaväri: tasainen, rusehtava
Kuvio (eli nauha tässä tapauksessa): toispuoleinen, rikkonainen

Turkki
Tiheys: ok, tasainen
Pituus: hyvä
Tasaisuus: ok
Vatsaturkki: ohuehko takajaloista

Terveys
Yleiskunto: hyvä
Turkin ja ihon kunto: hyvä
Kynnet ja hampaat: hyvä

Kokonaisarvosanaksi tuli "melko hyvä", häntä oli suora ja luonne hyvä. Hyvin sennäköinen arvostelu, mitä odotinkin. Tuomarina siis Susan Washbrook

Sirin ulkomuotoluokan arvostelu tarjosi yllätyksen, kokonaisarvosana "erittäin hyvä" Jean Tyeltä oli mahtava saalis. Kaavake näyttää tältä:

Tyyppi ja rakenne
Pää: erittäin hyvä (!)
Silmät: hyvät, kauniit
Korvat: hyvät, pienet
Tyyppi ja sukupuolileima: sopusuhtainen ja kananmunan mallinen, mutta saisi olla pyöreämpi

Väri, värimerkit ja kuvio
Selkäjuova: voimakas, epätasaisen vahvuinen
Tikkaus: hieman liian tumma ja voimakas

Turkki
Vatsaturkki: hieman ohut

Terveys
Kynnet ja hampaat: ok

En jäänyt kuuntelemaan talvikkojen ulkomuotoluokan palkintojen jakoa, mutta tulosluetteloa vilkaistessani ei meille tainnut tulla mitään erityisempää palkintoa. Tuo arvostelu on palkinto jo ihan itsessään.

---

Ja sitten ne lemmikkiluokat! Janen paperi näyttää tältä:

Yleiskunto: ikäisekseen hyväkuntoinen ja kiinteä
Turkki: puhdas ja pehmeä, hieman elottoman oloinen, iholla hilsettä
Korvat, silmät, hampaat: ok
Kynnet: ok
Käsiteltävyys: hieman rauhaton, mutta hyvin käsiteltävissä
Yleisvaikutelma: Sporttinen mamma

Tuomarina Saana Kankare ja yleisarvosana "erittäin hyvä+". Sijoitusta ei tullut, mutta pieni KuMa-ruusuke kokonaisuudesta. Siis tismalleen sama tulos kuin Ikuristakin helmikuulta.

Sirin lemmikkiarvostelua seurasinkin sydän kylmänä viereisestä pöydästä, mutta tällä kertaa meidän telaketjutalvikko osasi käyttäytyä. Arvostelukaavake oli oikeastaan yhtä suitsutusta:

Yleiskunto: nuorekas ikäisekseen. Massaa ja lihaksia mukavasti
Turkki: tuuhealaatuinen, tiheä, pehmeä, palautuvuus ok
Silmät, korvat, hampaat: silmät suuret ja kauniit, ilmeikkäät. Korvat ok. Ylähampaat kasvavat vinoon, alahampaissa mutka tai kasvuhäiriö yms.
Kynnet: hyvät (omistaja ottaa tästä kaiken kunnian, koska Sirin kynsienleikkuu ei ole edelleenkään sieltä helpoimmasta päästä)
Käsiteltävyys: pirteä, ulospäinsuuntautunut. Reipas tyttö! Elämäniloinen (lukekaa nyt tuota!)
Yleisvaikutelma: herttainen pieni eläin. Söötti (näin sanoo asiantuntija!!)

Tuomarina Niina Hämäläinen, yleisarvosanaksi tuli "erinomainen" ja minä olin keikahtaa tuoliltani. Lisäksi tämä riitti viidenteen sijaan kääpiöiden lemmikkiluokassa. Meidän kultainen pikku-Siri! Kyllä sydän paisuu ylpeydestä. Ruusuke on tietenkin paljon isompi kuin Siri itse, pitäisi ehkä ottaa poseerauskuva meidän tähtitalvikosta.

Lempäälä: näyttelykuumetta

Huomenna on sitten taas aikainen herätys ja lähtö Lempäälän hamsterinäyttelyihin. Boksit on valmiina ja kaikki tavarat tuoreruokia lukuunottamatta on pakattu mukaan myös. Meiltä on siis lähdössä mukaan molemmat elukat ja kaikkiin luokkiin, kun menevät veteraani-ikäisinä ilmaiseksi, vaikka olisi minulla ollut vielä pari PiNan talkookorttiakin. Ja kuten aiemmin sanoin, itse toimin sihteerinä syyrialaisten ulkomuototuomarille, joka on joko Susan Washbrook tai Jean Tye. Syyrialaisten lemmikkiluokan tuomaroi Saana Kankare ja kääpiöt Niina Hämäläinen. Ja paikkahan on vanha, tuttu Piippo-keskus, joka on ihan lähellä rautatieasemaa. Harmi kyllä, lauantaiaamuisin ei mene paikkareita niin kovin tiheään ja minun on lähdettävä jo puoli yhdeksältä Tampereelta, olen varttia vaille yhdeksän Lempäälässä ja näyttely alkaa vasta kymmeneltä. Toivottavasti siellä on joku paikalla jo aikaisemmin.

Kuva-arvoitus

Seuraa kuva-arvoitus:

Siinä on sipsipussi, joka roikkuu katossa olevasta koukusta. Kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että pussissa oli vielä sipsejä. Mitä tämä tarkoittaa? Miksi se pussi roikkuu katosta? Ja miten se liittyy hamstereihin?

Meidän hamstereista kumpikaan ei ole karkuteillä, joten meidän ei tarvitse suojella sipsipussia ahneilta eläimiltä. Kyseessä on kosto.

Eilen oli taas elukoiden siivouspäivä ja päätin tuoreruuan sijaan antaa hamstereille jotain muuta. Koska Jane on pienimuotoisen dieetin tarpeessa ennen näyttelyitä, päätin antaa sille herkkujen lisäksi myös jumppaa ja pujotin vehnäntähkän kiinni dunan kattoritilään sellaiseen paikkaan, josta se joutuu kurottelemaan sitä.
Karri oli sitä mieltä, että Jane ei ylety tähkään edes pajusiltansa päältä ja että tähkän sijoittaminen noin on silkkaa hamsteriparan kiusaamista. Minä puolestani olin sitä mieltä, että hyvin se meidän ahnuri sen tähkän yltää kurottamaan ja jos joutuu vähän jumppaamaan sen saadakseen, niin aina parempi. No, aamulla nähtäisiin.

Aamulla (siis päivällä, olen näet lomalla) minua odotti sipsipussi katossa. Sen lisäksi dunan katossa majaili edelleen vehnäntähkä koskemattomana. Ymmärsin asiayhteyden vasta nähdessäni Karrin pöydälle jättämän lapun: "Viattoman hamsterin kiusaaja! Ps. Kostin Janen puolesta, katso ylös". Niin, hyi minua.

Tässä vielä tähkä todisteeksi.

Päivittelyä pitkästä aikaa

Hamsterit ovat hengissä siitä huolimatta, että blogi ei ole. Ja kun tässä viime aikoina ei ole tullut napsittua mitään sopivia kuviakaan edes noista kahdesta.

Suunnittelin tässä vaihteen vuoksi syksyn näyttelykiertuettakin. Elokuussa olisi sopivasti PiNan näyttelyt Lempäälässä (kutsu) ja siellä on tarjolla sekä ulkomuoto- että lemmikkiluokat hamstereille. Ulkomuototuomarit ovat Briteistä, Susan Washbrook ja itselleni ihan uusi nimi Jean Tye. Lemmikkituomarit ovat Hämäläisen Niina ja Kankareen Saana. Ilmoittauduin jo taas vapaaehtoiseksi sihteeriksi ainakin noille brittituomareille.

Ja kai sitä pitää ilmoittaa nuo elukatkin mukaan kaikkiin mahdollisiin luokkiin, vaikka eipä nuo ulkomuotoluokissa ole juuri juhlineet. Niina on kääpiöiden lemmikkituomarina, joten toiveita on, että jospa hän löytäisi Sirin kanssa heti yhteisen sävelen, ettei tällä kertaa tarvitsisi omistajan kärsiä ja hävetä... Minun täytyy tarkistaa nuo veteraaniluokkien ikärajat, Siri varmaankin menee jo komeasti veteraaniksi, onhan se näyttelypäivänä yli puolitoistavuotias. Jane on vähän reilu 15kk.

Tähän perään pari kuvaa blogin päätähdistä.

Optimoiva insinööri

Lady Janesssa on selkeästi optimoivan insinöörin vikaa. Tänä aamuna löysimme pesäpehmusterullan näin kätevästi paikalleen sijoitettuna. :)

Jane 1v!

Aivan törkeästi unohdimme Janen yksivuotissynttäripäivän 20.4.! No, vetoan siihen, että Karri oli joka tapauksessa poissa maasta tuolloin ja itsekin olin kyseisen viikonlopun muualla kuin kotosalla. Joka tapauksessa paljon onnea kaikille sisaruksille.

In English: Siri & Jane

It's been a while since I wrote anything about our hamsters to the blog in English (Brief introduction in Apr 2nd, 2012). Since then we have celebrated Loviisa's 2nd birthday and soon afterwards Loviisa was euthanized due to a big tumor in its belly/flank. We got a new Syrian puppy in June 2012, officially Kimatra Kuukrokantti, but we call it Jane.

© Karri

Jane is short-haired female and its color is silver sable white-banded. It's also a tortoiseshell but the yellow spots are not visible. It was born in Apr 20th 2012, so next Saturday we'll be celebrating its first birthday. The most strange thing in Jane is its size: when compared to our previous Syrian females it's very small. Loviisa and Katariina weighed some 200 gr and they weren't that fat. Jane isn't fat at all but weighs only about 150 gr. Well, not all hamsters are that big and most of Jane's sisters and brothers are approximately the same size. Jane participated the pet class in February and judge commented that it was a "charming fitness lady".

Siri has its first birthday soon after Christmas. It's a lovely Winter White even though it sometimes bites our fingers in its terrarium. I think it's just being a bit territorial because it doesn't bite at all when hold on hands. And when something is so cute and pretty as Siri, it doesn't matter if it bites every now and then, does it? Siri is also a little bit of a fitness lady, every night when the lights go off, it starts running in its wheel.

Kuulumiset

Kaikella kunnioituksella, mutta meistä tuntuu siltä, että Jane ei... no, ole se poikueen terävin hamsteri. En tosin tiedä muiden sisarusten älynlahjoista, mutta Jane taitaa käydä välillä vähän hitaalla. Siinä missä aikaisemmat syyrialaiset ovat dunasta ulos halutessaan tulleet suoraan käsien ulottuville, Janen täytyy miettiä asioita ensin ja vasta sitten päättää, että tulisiko sitä nyt oikeasti käsiin vai ei. Ja välillä se jähmettyy aivan paikoilleen, kun sen panee ulkoilun tai siivouksen jälkeen takaisin dunaansa. Se nimittäin saattaa kököttää hyvinkin minuuttitolkulla paikoillaan mökin katolla, mihin sen yleensä lasken. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että kyseessä on aikamme suurin hamsterinero, jonka ajatuksenjuoksua tyhmä henkilökunta ei vain ymmärrä.

Jane on myös siitä poikkeava meidän syyrialaisten joukossa, että sillä ei yleensä ole juuri havaittavia kiimoja. Kökötystä on nähty oikeastaan ihan vain pari kertaa ja ikää kuitenkin alkaa olla kohta vuosi. Eikä se yleensä haise, mutta silloin kun se haisee, se sitten todenteolla haiseekin. Joskus se päästelee komerossa varsinaisia hajupommeja, miettikää nyt jos hamsteri on perimmäisessä nurkassa ja sieltä on minun nenään matkaa jotakuinkin puolitoista metriä ja haju kiirii sieltä asti minun nokkaan.


Karri väittää, että Siri on välillä hyvinkin reviiritietoinen dunassaan ja tulee puremaan tunkeilevaa kättä. Ehkä se vain on Karri itse syyllinen, koska itse en ole dunassa Sirin hampaita saanut sormissani tuta. Enkä juuri muutenkaan, käsissä pidettäessä se saattaa välilä kokeilla sormien näkertämistä.

Miltei joka ilta kun työhuoneesta sammutetaan kaikki valot, Siri aloittaa maraton-harjoittelunsa juoksupyörässä. Se ei juokse, jos on valot päällä tai joku katsomassa, mutta pyörästä lähtee sen verran ääntä, että kyllä me tiedämme milloin se juoksee. Ihmekös sitten, jos Tampereen näyttelyissä tuomari sanoi että lihaksikas ja hyvä massa. Kyllä ihan varmasti tuolla treenillä!