Hamstereidenhan sanotaan olevat likimain hajuttomia lemmikkejä ja niin mekin luulimme. Katariina ja Karamelli eivät haisseet yhtään, joskus kiimapäivinä tuntui meidänkin nenään pieni lehahdus, mutta ei sekään koskaan mikään voimakas haju ollut. Ja Hilman haisemisesta (tai oikeastaan hajuttomuudesta) on tullut kirjoitettua jo aikaisemminkin.
Mutta sitten tuli Loviisa... Se nimittäin tuoksahtelee harva se päivä! Aivan todella, hajusta päätellen sillä on kiima melkein joka päivä. Varsinaisen kiimapäivän huomaa siis ainoastaan kököttämisestä. Joskus Loviisa haisee jopa niin voimakkaasti, että sen haistaa jo häkin ulkopuolellekin, useimmiten kuitenkin sen huomaa vasta kun Loviisaa pitää kädessään. Toisinaan Loviisa järjestää yllättäviä hajupommeja vaatekomerossa: ensin se ei haise yhtään ja sitten yhtäkkiä lemahtaa ilmoille salakavala haisunäätähyökkäys.
Ihmettelimme tätä ilmiötä ja kysyinkin sitä hamsterimiitissä kokeneemmilta. He sanoivat, että aktiivinen hormonitoiminta aiheuttaa tuollaista haisemista muulloinkin kuin vain kiimapäivinä. Se voi johtua hamsterin nuoruudesta ja kesäajastakin, jolloin hormonitoiminta on vilkkaampaa muutenkkin. Mutta toinen harrastaja kertoi hänellä olevan parivuotiaan naaraan, joka haisee iästään huolimatta hyvin tehokkaasti. Uhkasin jo vaihtaa joko urossyyriksiin tai kokonaan kääpiöihin, jos tuo Loviisan tuhnuttelu ei lopu, mutta en kai minä nyt sellaista tekisi...
2 kommenttia:
Meillä kans Hertta tuoksahtaa jonkun verran, varsinkin kiimapäivinä se tuoksu on tosi voimakas. Mun mielestä muut naaraat ei oo tuoksuneet paljon ollenkaan, ei edes silloin kun on ollut kiima. Uroksista en osaa sanoa mitään mutta ei nekään mun mielestä mitenkään haisseet.
Meillä roborovskit ja talvikot on kyllä sitten tuoksahdelleet (kaikki on olleet uroksia). Ja ollaan pidetty häkit hyvässä kunnossa.
Ilmeisesti syyrialaisista nämä naaraat nimenomaan ovat niitä "haisunäätiä", tosin se lienee hyvin yksilöllistä. Kuten sanottua, ei meilläkään ole aiemmat tytöt haisseet, mutta Loviisa on tällainen hajuherne. Näyttelyiden sihteerinä on huomannut, että siellä tulee vastaan toisinaan naaraita, jotka haistaa pitkälle. Niitä ei yleensä kovin montaa ole näyttelyä kohti kuitenkaan ollut, mutta jokunen aina kuitenkin.
Ja minusta ainakin huonosti siivottu häkki haisee vähän erilaiselta kuin omia aikojaan haiseva naaras, niitä ei voi erehtyä sekoittamaan keskenään.
Lähetä kommentti