Siri 2 vuotta!

Karri unohti edellisestä postauksesta kokonaan pääasian eli sen, että Siri täytti kaksi päivää sitten, 27.12. kaksi vuotta. Meidän kahden vuoden raja-aita on nyt murrettu kääpiöidenkin kohdalla!
Kaksivuotias Siri on edelleen vauhdikas touhuaja, ikä ei vielä näy vauhdissa. Laihtunut se on kyllä ja on kovinkin hoikassa kunnossa. Syy ei ole ruokahalun puutteessa: Sirin suurinta herkkua ovat kaikki rasvainen, kuten auringonkukansiemenet ja pähkinät. Turkki on ohentunut korvien takaa vähäsen eikä karva muutenkaan ole enää nuoruusaikojen loistossa.

Tappajan näköinen hamsteri

Hamsterit on mukavia, söpöjä otoksia, jotka eivät koskaan juoni maailmanvalloitusta tai muuta pahuutta. Eikö totta, Siri?

Kommentti musiikkimausta

Päivitin eilisiltana Youtuben poppilistaa kotona, siis työhuoneessa, missä myös meidän hamsterit majailevat. Ilmeisesti minun ja Janen musiikkimaut eivät mene yhtään yksiin, koska Jane alkoi jyrsiä dunaansa ja lopetti kun lopetin musiikin soittamisen. Ihme elukka, ei vanha E-Type voi noin pahaa olla.

Uusi herkkuruoka

Meidän tytöillä on uusi herkku: keitetty maissi! Meillä keitellään toisinaan maissintähkiä ruuan lisukkeeksi ja nykyisin niistä leikataan aina siivu tai pari hamstereillekin. Puhtaaksi kaluttu "runko" löytyy sitten seuraavana aamuna... jostain. Siri raahaa sen jonnekin tuulensuojaan ja hautaa puruihin, joten se voi olla ihan missä vain. Jane kiikuttaa sen pesäänsä ja yleensä myös hautaa puruihin.

Sirin kesyttämistä

Muutama viikko sitten Siri siirrettiin pienempään dunaan, jos se vaikka viellä vartioisi vähemmän reviiriään. Muilta harrastajilta tuli kahtalaista kommenttia: se joko auttaa tai sitten ei auta. Tai ehkä dunan pitäisi olla vielä pienempi (nythän se on 75-senttisessä). Siitä sitten sopii arpoa tuloksia...

No, ei ole auttanut, meillä on edelleen raivopäinen vahtitalvikko. Kärttyisä vanha ämmä, ilmaisee Karri asian, mutta häntä ei pidä kuunneltaman. Nykyisin kaappaankin Sirin pois dunasta jollain laatikolla tai putkella, sillä säästyy puraisuilta. Ja käsissähän tuo on edelleen ihan kiltti, se on vain tuo oma reviiri, jota puolustetaan tiukasti.

Olen yrittänyt viime aikoina opettaa Siriä siihen, että käsi dunassa tarkoittaisi ruokaa, Rapistelen sormineni dunassa silloin kun on tarjolla jotain syötävää. Tuoreruokakuppi on hyvä: kun Siri hyökkää hätistämään tukeilevaa kättä pois, lykkään täysinäisen kupin sen nenän eteen. Yleensä se siitä hämääntyykin sen verran, että alkaa tsekata illan menua.
Tänään yritin pähkinänpalalla. Aina kun Siri tulee lähelle, tarjoan sille pähkinää. En tiedä oikein mitä kokeilusta pitäisi ajatella. Siri ei näykkinyt sormia, ei se voinut kun pähkinä oli aina tiellä, mutta ei se pähkinäkään Sirille kelvannut. Eihän sitä nyt voi lahjuksia ottaa vastaan! Kun jätin pähkinän puruihin, Siri korjasi sen kiireesti poskiinsa, mutta kädestä se ei kelvannut.

Niin että meillä on piraija talvikkona. Itsepä sen aikanaan valitsin, muistaakseni kasvattaja varoitteli jo tuolloin, että kyseessä on tomera tyttö, jonka nenälle, tai tässä tapauksessa reviirille, ei hypitä.

Sirin uusvanha asumus

Huolimatta siitä, että Siri nappasi Lempäälän näyttelyistä kääpiöiden lemmikkiluokan 5. sijan ja sai ylistävät arvostelut, on se kotona käyttäytynyt vähemmän mallikelpoisesti. Kait se vain on sitä reviirinsä vartioimista, mutta viime aikoina se on raivokkaasti puolustanut terraariotaan tunkeilevia sormia vastaan ja vaikkei se toistaiseksi ole saanut purtua ihoa rikki niin että verta tulisi, ei sitä voi yrittämisen puutteesta syyttää. Ja nipistäähän ne pienetkin hampaat toki ikävästi.

Niinpä päätin kokeilla, miten Siri käyttäytyy pienemmässä asumuksessa ja 120-senttinen terra vaihtui sen vanhaan 75-senttiseen dunaan. Vähän tuntuu inhottavalta tällainen asunnon pienentäminen, mutta sitäkös ei käyttäytynyt nätisti... Lemmikkihamsterin kuitenkin sopisi olla edes vähän kohtelias eikä mikään terroristi. Tällä hetkellä Siri tonkii uutta asuntoaan läpi ja jatkossa katsotaan, vähenevätkö frouvan puremishalut.

No, koska Jane on kuitenkin ollut kiltisti eikä jyrsinyt (suuremmin) dunaansa, ei sitä ole toistaiseksi tarpeen siirtää isosta dunasta terraariota asuttamaan (terra on leveämpi mutta kapeampi ja sen pinta-ala on pienempi kuin 95-senttisen dunan), niin meillä pyörii nyt sitten ylimääräinen iso terraario. Koska sille ei ole mitään järkevää sijoituspaikkaa, tuskailin sen kanssa jo, mutta sain sitten päivän idean: käännetään sen senkin päälle kyljelleen ja Sirin duna sen päälle.

Tadaa:

Lempäälän näyttelyn kuulumiset

Kas niin, olen hädin tuskin ehtinyt kotiutua Lempäälän näyttelyistä. Pitkä päivä, mutta mukava ja molemmat neidit saivat hienot arvostelut. Itse puuhasin koko päivän Susan Washbrookin sihteerinä, Susanin pöydällä kävi yli 90 syyrialaista tänään, pitkäkarvaisia oli 31, lyhytkarvaisia 41, ja ei-standardeja 20. Joten sihteerin kirjoituskäpälä on hieman rasittunut!

Yleisesti ottaen tämän päivän hamstereilla on pielessä pää ja koko. Todella monella, voisin jopa väittää että yli puolella hamstereista oli kapea pää. Samoin monet hamsterit olivat pienikokoisia, Susan sanoi että viimeksi käydessä pari vuotta sitten oli näytillä enemmän isoja, massiivisia (muttei lihavia) hamstereita, joten suunta on mennyt siinä mielessä heikompaan päin. En osannut vastata, mistä tämä mahtaa johtua. Ruotsissa kuulemma on perinteisesti ollut isoja hamstereita, mutta liekö viime aikoina ollut vähemmän tuontia Ruotsista. Sen tiedän, että Hollannista on tuotu jonkin verran hamstereita viime aikoina.

Jostain syystä tänään oli myös aika paljon hieman äksyjä hamstereita. Yksi lyhytkarvainen uros puri Susania aika pahasti sormeen heti aamupäivästä. Tietenkin se myös pääsi karkuun ja putosi sylin kautta lattialle, mutta saatiin onneksi kiinni. Muutama muukin hamsteri yritti purra, mutta Susan oli oppinut tavoille ja osasi varoa. Joitain selvästi hermostuneitakin eläimiä oli. No, minä en ole pitkään aikaan ollut syyrialaistuomarin sihteerinä, joten en ehkä voi väittää, että niitä nyt olisi ollut jotenkin poikkeuksellisen paljon.

Värien kanssa Susan oli varsin tarkka ja lopulta aika harva hamsteri sai pelkkiä kehuja väristään. Joitain tällaisiakin oli ja toisaalta jokainen omistaja, jonka hamsterin paperissa lukee "hyvä" jossain värikohdasta, voi olla ylpeä omastaan. Turkit olivat yleensä ottaen melko hyviä, mutta harvoja huippuja oli joukossa. Knikkejä ei osunut vastaan yhtään, pari hylkyä tuli, toinen urokselle, jonka kiveksessä tuntui olevan kasvain tai jokin muu möykky ja toinen naaraalle, jolla oli huulessa kasvain, paise, tai rakko. Jälkimmäinen kuitenkin tuomaroitiin muuten.

*EDIT!*
Oli miltei unohtua, mutta erityismaininta meidän assareille. Homma toimi loistavasti, ei tarvinnut yhtään odotella hamstereiden kanssa. Kiitokset!

---

Meidän tytöt olivat siis mukana omien lajiensa luokissa, sekä lemmikissä että ulkomuotoluokassa. Kannattaa näyttelyttää vetreitä veteraaneja, ilmoittautuminen ei maksa mitään ja ruusukkeita satelee!

Aamulla ärtynyt ja kuljetusboksiaan jyrsinyt Jane ei esittänyt tuomarille purevaa mielipidettään häiritsemisestä kesken unien vaan oli ihan nätisti. Näin sen itse, kun Susan sen tuomaroi. Ulkomuotoluokasta ei kuitenkaan ollut odotettavissa mitään eikä siitä tullutkaan mitään huippuarvosteluja. Ulkomuotokaavake näyttää tältä:

Tyyppi ja rakenne
Pää: kapea
Silmät: hyvät
Korvat: ok
Tyyppi & sukupuolileima: ok
Koko: ok, pienehkö

Värit, värimerkit ja kuvio
Perusväri: vaalea, rusehtava
Pohjaväri: tasainen, rusehtava
Kuvio (eli nauha tässä tapauksessa): toispuoleinen, rikkonainen

Turkki
Tiheys: ok, tasainen
Pituus: hyvä
Tasaisuus: ok
Vatsaturkki: ohuehko takajaloista

Terveys
Yleiskunto: hyvä
Turkin ja ihon kunto: hyvä
Kynnet ja hampaat: hyvä

Kokonaisarvosanaksi tuli "melko hyvä", häntä oli suora ja luonne hyvä. Hyvin sennäköinen arvostelu, mitä odotinkin. Tuomarina siis Susan Washbrook

Sirin ulkomuotoluokan arvostelu tarjosi yllätyksen, kokonaisarvosana "erittäin hyvä" Jean Tyeltä oli mahtava saalis. Kaavake näyttää tältä:

Tyyppi ja rakenne
Pää: erittäin hyvä (!)
Silmät: hyvät, kauniit
Korvat: hyvät, pienet
Tyyppi ja sukupuolileima: sopusuhtainen ja kananmunan mallinen, mutta saisi olla pyöreämpi

Väri, värimerkit ja kuvio
Selkäjuova: voimakas, epätasaisen vahvuinen
Tikkaus: hieman liian tumma ja voimakas

Turkki
Vatsaturkki: hieman ohut

Terveys
Kynnet ja hampaat: ok

En jäänyt kuuntelemaan talvikkojen ulkomuotoluokan palkintojen jakoa, mutta tulosluetteloa vilkaistessani ei meille tainnut tulla mitään erityisempää palkintoa. Tuo arvostelu on palkinto jo ihan itsessään.

---

Ja sitten ne lemmikkiluokat! Janen paperi näyttää tältä:

Yleiskunto: ikäisekseen hyväkuntoinen ja kiinteä
Turkki: puhdas ja pehmeä, hieman elottoman oloinen, iholla hilsettä
Korvat, silmät, hampaat: ok
Kynnet: ok
Käsiteltävyys: hieman rauhaton, mutta hyvin käsiteltävissä
Yleisvaikutelma: Sporttinen mamma

Tuomarina Saana Kankare ja yleisarvosana "erittäin hyvä+". Sijoitusta ei tullut, mutta pieni KuMa-ruusuke kokonaisuudesta. Siis tismalleen sama tulos kuin Ikuristakin helmikuulta.

Sirin lemmikkiarvostelua seurasinkin sydän kylmänä viereisestä pöydästä, mutta tällä kertaa meidän telaketjutalvikko osasi käyttäytyä. Arvostelukaavake oli oikeastaan yhtä suitsutusta:

Yleiskunto: nuorekas ikäisekseen. Massaa ja lihaksia mukavasti
Turkki: tuuhealaatuinen, tiheä, pehmeä, palautuvuus ok
Silmät, korvat, hampaat: silmät suuret ja kauniit, ilmeikkäät. Korvat ok. Ylähampaat kasvavat vinoon, alahampaissa mutka tai kasvuhäiriö yms.
Kynnet: hyvät (omistaja ottaa tästä kaiken kunnian, koska Sirin kynsienleikkuu ei ole edelleenkään sieltä helpoimmasta päästä)
Käsiteltävyys: pirteä, ulospäinsuuntautunut. Reipas tyttö! Elämäniloinen (lukekaa nyt tuota!)
Yleisvaikutelma: herttainen pieni eläin. Söötti (näin sanoo asiantuntija!!)

Tuomarina Niina Hämäläinen, yleisarvosanaksi tuli "erinomainen" ja minä olin keikahtaa tuoliltani. Lisäksi tämä riitti viidenteen sijaan kääpiöiden lemmikkiluokassa. Meidän kultainen pikku-Siri! Kyllä sydän paisuu ylpeydestä. Ruusuke on tietenkin paljon isompi kuin Siri itse, pitäisi ehkä ottaa poseerauskuva meidän tähtitalvikosta.

Lempäälä: näyttelykuumetta

Huomenna on sitten taas aikainen herätys ja lähtö Lempäälän hamsterinäyttelyihin. Boksit on valmiina ja kaikki tavarat tuoreruokia lukuunottamatta on pakattu mukaan myös. Meiltä on siis lähdössä mukaan molemmat elukat ja kaikkiin luokkiin, kun menevät veteraani-ikäisinä ilmaiseksi, vaikka olisi minulla ollut vielä pari PiNan talkookorttiakin. Ja kuten aiemmin sanoin, itse toimin sihteerinä syyrialaisten ulkomuototuomarille, joka on joko Susan Washbrook tai Jean Tye. Syyrialaisten lemmikkiluokan tuomaroi Saana Kankare ja kääpiöt Niina Hämäläinen. Ja paikkahan on vanha, tuttu Piippo-keskus, joka on ihan lähellä rautatieasemaa. Harmi kyllä, lauantaiaamuisin ei mene paikkareita niin kovin tiheään ja minun on lähdettävä jo puoli yhdeksältä Tampereelta, olen varttia vaille yhdeksän Lempäälässä ja näyttely alkaa vasta kymmeneltä. Toivottavasti siellä on joku paikalla jo aikaisemmin.

Kuva-arvoitus

Seuraa kuva-arvoitus:

Siinä on sipsipussi, joka roikkuu katossa olevasta koukusta. Kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että pussissa oli vielä sipsejä. Mitä tämä tarkoittaa? Miksi se pussi roikkuu katosta? Ja miten se liittyy hamstereihin?

Meidän hamstereista kumpikaan ei ole karkuteillä, joten meidän ei tarvitse suojella sipsipussia ahneilta eläimiltä. Kyseessä on kosto.

Eilen oli taas elukoiden siivouspäivä ja päätin tuoreruuan sijaan antaa hamstereille jotain muuta. Koska Jane on pienimuotoisen dieetin tarpeessa ennen näyttelyitä, päätin antaa sille herkkujen lisäksi myös jumppaa ja pujotin vehnäntähkän kiinni dunan kattoritilään sellaiseen paikkaan, josta se joutuu kurottelemaan sitä.
Karri oli sitä mieltä, että Jane ei ylety tähkään edes pajusiltansa päältä ja että tähkän sijoittaminen noin on silkkaa hamsteriparan kiusaamista. Minä puolestani olin sitä mieltä, että hyvin se meidän ahnuri sen tähkän yltää kurottamaan ja jos joutuu vähän jumppaamaan sen saadakseen, niin aina parempi. No, aamulla nähtäisiin.

Aamulla (siis päivällä, olen näet lomalla) minua odotti sipsipussi katossa. Sen lisäksi dunan katossa majaili edelleen vehnäntähkä koskemattomana. Ymmärsin asiayhteyden vasta nähdessäni Karrin pöydälle jättämän lapun: "Viattoman hamsterin kiusaaja! Ps. Kostin Janen puolesta, katso ylös". Niin, hyi minua.

Tässä vielä tähkä todisteeksi.

Päivittelyä pitkästä aikaa

Hamsterit ovat hengissä siitä huolimatta, että blogi ei ole. Ja kun tässä viime aikoina ei ole tullut napsittua mitään sopivia kuviakaan edes noista kahdesta.

Suunnittelin tässä vaihteen vuoksi syksyn näyttelykiertuettakin. Elokuussa olisi sopivasti PiNan näyttelyt Lempäälässä (kutsu) ja siellä on tarjolla sekä ulkomuoto- että lemmikkiluokat hamstereille. Ulkomuototuomarit ovat Briteistä, Susan Washbrook ja itselleni ihan uusi nimi Jean Tye. Lemmikkituomarit ovat Hämäläisen Niina ja Kankareen Saana. Ilmoittauduin jo taas vapaaehtoiseksi sihteeriksi ainakin noille brittituomareille.

Ja kai sitä pitää ilmoittaa nuo elukatkin mukaan kaikkiin mahdollisiin luokkiin, vaikka eipä nuo ulkomuotoluokissa ole juuri juhlineet. Niina on kääpiöiden lemmikkituomarina, joten toiveita on, että jospa hän löytäisi Sirin kanssa heti yhteisen sävelen, ettei tällä kertaa tarvitsisi omistajan kärsiä ja hävetä... Minun täytyy tarkistaa nuo veteraaniluokkien ikärajat, Siri varmaankin menee jo komeasti veteraaniksi, onhan se näyttelypäivänä yli puolitoistavuotias. Jane on vähän reilu 15kk.

Tähän perään pari kuvaa blogin päätähdistä.

Optimoiva insinööri

Lady Janesssa on selkeästi optimoivan insinöörin vikaa. Tänä aamuna löysimme pesäpehmusterullan näin kätevästi paikalleen sijoitettuna. :)

Jane 1v!

Aivan törkeästi unohdimme Janen yksivuotissynttäripäivän 20.4.! No, vetoan siihen, että Karri oli joka tapauksessa poissa maasta tuolloin ja itsekin olin kyseisen viikonlopun muualla kuin kotosalla. Joka tapauksessa paljon onnea kaikille sisaruksille.

In English: Siri & Jane

It's been a while since I wrote anything about our hamsters to the blog in English (Brief introduction in Apr 2nd, 2012). Since then we have celebrated Loviisa's 2nd birthday and soon afterwards Loviisa was euthanized due to a big tumor in its belly/flank. We got a new Syrian puppy in June 2012, officially Kimatra Kuukrokantti, but we call it Jane.

© Karri

Jane is short-haired female and its color is silver sable white-banded. It's also a tortoiseshell but the yellow spots are not visible. It was born in Apr 20th 2012, so next Saturday we'll be celebrating its first birthday. The most strange thing in Jane is its size: when compared to our previous Syrian females it's very small. Loviisa and Katariina weighed some 200 gr and they weren't that fat. Jane isn't fat at all but weighs only about 150 gr. Well, not all hamsters are that big and most of Jane's sisters and brothers are approximately the same size. Jane participated the pet class in February and judge commented that it was a "charming fitness lady".

Siri has its first birthday soon after Christmas. It's a lovely Winter White even though it sometimes bites our fingers in its terrarium. I think it's just being a bit territorial because it doesn't bite at all when hold on hands. And when something is so cute and pretty as Siri, it doesn't matter if it bites every now and then, does it? Siri is also a little bit of a fitness lady, every night when the lights go off, it starts running in its wheel.

Kuulumiset

Kaikella kunnioituksella, mutta meistä tuntuu siltä, että Jane ei... no, ole se poikueen terävin hamsteri. En tosin tiedä muiden sisarusten älynlahjoista, mutta Jane taitaa käydä välillä vähän hitaalla. Siinä missä aikaisemmat syyrialaiset ovat dunasta ulos halutessaan tulleet suoraan käsien ulottuville, Janen täytyy miettiä asioita ensin ja vasta sitten päättää, että tulisiko sitä nyt oikeasti käsiin vai ei. Ja välillä se jähmettyy aivan paikoilleen, kun sen panee ulkoilun tai siivouksen jälkeen takaisin dunaansa. Se nimittäin saattaa kököttää hyvinkin minuuttitolkulla paikoillaan mökin katolla, mihin sen yleensä lasken. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että kyseessä on aikamme suurin hamsterinero, jonka ajatuksenjuoksua tyhmä henkilökunta ei vain ymmärrä.

Jane on myös siitä poikkeava meidän syyrialaisten joukossa, että sillä ei yleensä ole juuri havaittavia kiimoja. Kökötystä on nähty oikeastaan ihan vain pari kertaa ja ikää kuitenkin alkaa olla kohta vuosi. Eikä se yleensä haise, mutta silloin kun se haisee, se sitten todenteolla haiseekin. Joskus se päästelee komerossa varsinaisia hajupommeja, miettikää nyt jos hamsteri on perimmäisessä nurkassa ja sieltä on minun nenään matkaa jotakuinkin puolitoista metriä ja haju kiirii sieltä asti minun nokkaan.


Karri väittää, että Siri on välillä hyvinkin reviiritietoinen dunassaan ja tulee puremaan tunkeilevaa kättä. Ehkä se vain on Karri itse syyllinen, koska itse en ole dunassa Sirin hampaita saanut sormissani tuta. Enkä juuri muutenkaan, käsissä pidettäessä se saattaa välilä kokeilla sormien näkertämistä.

Miltei joka ilta kun työhuoneesta sammutetaan kaikki valot, Siri aloittaa maraton-harjoittelunsa juoksupyörässä. Se ei juokse, jos on valot päällä tai joku katsomassa, mutta pyörästä lähtee sen verran ääntä, että kyllä me tiedämme milloin se juoksee. Ihmekös sitten, jos Tampereen näyttelyissä tuomari sanoi että lihaksikas ja hyvä massa. Kyllä ihan varmasti tuolla treenillä!

Jane ulkoilemassa

Tässä muutamia otoksia Janesta eilen vaatekomerossa.

Lady Jane peuhaa lakanoissa, katso kohuvideo!

Saimme juuri kohukuvamateriaalia, jossa ruusukkeen myöhemmin näyttelyssä voittanut Lady Jane peuhaa lakanoissa. Katso kohuvideo!

Näyttelykuulumiset

Kas niin, olen juuri kotiutunut näyttelyistä hamstereiden kanssa. Täytyy sanoa, että oli kyllä mielenkiintoinen päivä.

Minä itse toimin taas kerran Sebastianin sihteerinä, hänellä oli tällä kertaa kaikki robojen ja campbellien ulkomuotoluokat tuomaroitavana. Kumpiakaan ei ollut kovin paljon. Roboja oli ilmoitettu 32 (18 standardia, 6 koestandardia ja 8 ei-standardia) ja campbelleja 13 (7 standardia, 4 koestandardia ja 2 ei-standardia), mutta poissaolevia eläimiä oli molemmissa lajeissa joitain. Tyydyttäviä ei kummassakaan lajissa tullut yhtään, melko hyviä vain yksi muistaakseni, hyviä paljon, erittäin hyviä joitain, samoin kuin erinomaisiakin. Cambpellien luokassa oli monia sellaisia, joille olisin voinut jakaa "sihteerin suosikki" - palkinnon, jos olisin niitä jakanut tällä kertaa. Niillä vain on niin kauniita värejä! Opalit ovat hienoja, samoin sininen argente ja sitten oli yksi mikälienee-täplikäs, se oli toinen ei-standardiluokan hamstereista ja väriltään tosi hieno. Kyllä meille tarttee campbelli tai pari hommata jossain vaiheessa, ei auta mikään...

---

Sitten näihin meidän omiin otuksiin. Kuten olin jo aiemmin maininnut, sekä Jane että Siri osallistuivat omien lajiensa ulkomuotoluokkiin ja lemmikkiluokkiin. Alustavasti epäilin, että Siri voisi saada hienot arvostelut lemmikistä ja että sen käytöstapoihin voi luottaa, mutta ulkomuodosta tuskin tulee mitään. Janen kohdalla epäilin sitä vähän pulskaksi ja että se mahdollisesti ei tykkäisi hirveästi käsittelystä tai ainakaan hampaiden katsomisesta ja ulkomuotoluokastakaan en hirveästi odottanut mitään.
Vähänpä taas tiesin.

No, Janen ulkomuotoluokan arvostelu oli kokolailla odotettu:
TYYPPI JA RAKENNE
Pää: saisi olla leveämpi, kuono erottuu, melko lyhyt, hyvä otsa
Silmät: pyöreät
Korvat: ok
Tyyppi ja sukupuolileima: hyvä tyyppi
Koko: ok

VÄRI, VÄRIMERKIT JA KUVIO
Perusväri: saisi olla voimakkaampi, rusehtaa
Pohjaväri: saisi olla voimakkaampi
Kuvio: erittäin epätasainen nauha

TURKKI
Tiheys: saisi olla huomattavasti tiheämpi
Pituus: saisi olla lyhyempi
Tasaisuus: melko epätasainen
Vatsaturkki: riittävä

TERVEYS
Yleiskunto (massa, lihaksisto, virkeystaso): silmät väsyneet, ok
Turkin ja ihon kunto: ok
Kynnet ja hampaat: ok

Häntä oli suora, luonne hyvä ja arvosanaksi melko hyvä -. Tuomarina oli Päivi Virtanen. Ei siis juuri kehuja eikä palkintoa. Nauhan huonouden näkee itsekin ja olen tuota värin sävyä katsellut myös, että kovin on rusehtava kun pitäisi kuitenkin olla enemmän sinne hopeisen suuntaan mennä. Ja joo, varmasti oli väsyneet silmät, Jane ei viitsinyt juuri silmiään raottaa.

Perin uninen Jane


Janen lemmikkiluokan arvostelu oli kokolailla toisenlainen mitä olin pahimmissa painajaisissani pelännyt:
Yleiskunto: timmissä kunnossa ja hurmaavan fitness-leidin oloinen.
Turkki: hyvä palautuvuus, takapäästä hieman kuiva
Korvat, silmät, hampaat: siistit hampaat, hauskat korvat, kirkkaat silmät
Kynnet: kunnossa
Käsiteltävyys: oman arvonsa tunteva, mutta kertakaikkisen hurmaava
Yleisvaikutelma: ihana kuviointi

Häntä tässäkin tuomittiin suoraksi ja kokonaisarvosana erittäin hyvä +. Tuomarina Marjut Kaakinen.
Syyrialaisnaaraiden lemmikkiluokassa taso oli kova ja sijoituksen saamiseen olisi vaadittu se ERI, mutta EH+:lla Jane sai KuMa-ruusukkeen, jonka kiinnitin jo sen dunaan. Oikein sydän paisui ylpeydestä, kun luin tuota arvostelua, mutten nähnyt, miten Jane käyttäytyi tuomarin käsittelyssä. Siinä on saattanut olla toivomisen varaa. Nimittäin Siristä sanottiin myös, että on omanarvontuntoinen rouva ja sen minä taas näin miten Siri käyttäytyi...

---

Sirin ulkomuotoluokan arvostelukaavakkeessa oli pahimmoinen yllätys: hylkäys. Tuomari Lotta Ling oli löytänyt sen etukäpälästä pienen kasvaimen ja sairaat eläimet hylätään. Kuitenkin hän oli arvostellut Sirin, joten paperi näyttää tältä:
TYYPPI JA RAKENNE
Pää: hyvä
Silmät: hyvä
Korvat: isot
Tyyppi ja sukupuolileima: hyvä
Koko: hyvä

VÄRI, VÄRIMERKIT JA KUVIO
Perusväri: epätasainen
Pohjaväri: epätasainen
Vatsaväri: hyvä
Tikkaus: hieman epätasainen
Kuvio: epätasainen, mutta päivän paras helmikuvio

TURKKI
Tiheys: hieman pehmeä
Pituus: hieman pitkä
Tasaisuus: epätasainen
Vatsaturkki: hyvä

TERVEYS
Yleiskunto: pieni kasvain jalassa (etutassu)

Suora häntä, hyvä luonne ja ei kokonaisarvosanaa sen hylkäyksen takia. Värin epätasaisuus tiedettiin jo etukäteen ja noin muuten tuo arvostelu ei ole mitenkään yllättävä, mutta tuo kasvaimen löytyminen oli totaalinen yllätys, koska enpä itse ole moista huomannut. Kysyin sitä tuomarilta arvostelun jälkeen ja totta on kyllä, että vasemman etutassun "peukalon" kohdalla on jotain, mikä voi todellakin olla kasvain. Sitä tassua katsoivat kyllä muutkin kokeneet harrastajat ja moni oli vähän sitä mieltä, että on aika tulkinnanvaraista, että onko se kasvain vai ei, mutta sitä täytyy nyt seurailla ekstratarkasti.

Siri oli kääpiöiden lemmikkiluokan viimeinen hamsteri ja (pahaksi) onnekseni satuin olemaan juuri sopivasti tuomaripöydän tienoilla, kun Siri tuli Saana Kankareen arvosteltavaksi.
Minä en voinut uskoa silmiäni! Meidän kiltti lässykkä-Siri, jonka käytöstä olin kasvattajallekin ehtinyt jo kehua, pakenee tuomarin kättä, rääkyy kuin tapettava sika ja kertakaikkiaan ei halua tulla tuomarin käteen. Oli vissiin hyvin lähellä, ettei se saanut hylkyä lemmikkituomariltakin sen takia, että oli mahdoton käsitellä. Ja olen aika varma, ettei Siri kiroillut ulkomuototuomarillekaan, Lotalla oli muutamia rähinä-roopeja, mutta minun mielestä pöydällä oli hiljaista kun Siri oli arvostelussa. Saanan kanssa ei Sirin kemiat vain kohdanneet.

No, Siri saatiin arvosteltavaksi, kun viereisessä pöydässä tuomaroinut Hämäläisen Niina sen boksista taltutti käteensä ja antoi Saanalle. Kädessä Siri sitten rauhoittui sen verran, että sitä saatettiin jopa arvioida. Arvostelu oli käytöstä lukuunottamatta vallan hyvä:
Yleiskunto: lihaksikas, hyvä massa, kuitenkin hieman tuhdissa kunnossa, tarkista ruokavalio
Turkki: hieman elottoman oloinen, hieman rasvainen, kuitenkin oikein pehmeä ja tiheä
Korvat, silmät, hampaat: puhtaat korvat, hampaat kunnossa, suuret ja hieman ulkonevat silmät
Kynnet: epätasaisesti leikatut
Käsiteltävyys: boksista otettaessa on todella hermostunut ja jännittynyt, rauhoittuu käsiteltäessä. Tarrautuu takajaloilla käteen kiinni
Yleisvaikutelma: arvonsa tunteva rouva :)

Häntä todettiin suoraksi ja arvosanaksi tuli hyvä.

Ja kas kummaa, kun Sirikin sai oman ruusukkeensa, niin epätodennäköiseltä kuin se tuntuikin. Se sai erikoismaininnan viimeisestä arvostelukohdasta "arvonsa tunteva rouva". Ehkä se oli vähän niinkuin salainen tsemppipalkinto omistajaraukalle ja "arvonsa tunteva rouva" voidaan ymmärtää synonyyminä termeille "käsittelemätön" tai "luonnevikainen". Meidän kiltti pikku-Siri...

Maailman viattomin talvikko takaisin kotona:


Semmoinen päivä siis meillä. Ruusukkeet kummallekin ja molemmat ovat vähintäänkin hyviä lemmikkejä.

---

Näiden lisäksi näin monta muuta hienoa hamsteria. Lk syyrialaisten ulkomuototuomarin pöydällä oli taas kerran yksi hurmaavanvärinen musta valkokirjokilppari naaras, oikein sellainen muhkea, ei tuollainen timmi fitness-mimmi kuin Jane. Sitten oli yksi musta täplikäs syyrialainen, joka oli aivan kuin dalmatiankoira väritykseltään. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt sellaista, se oli upea. Sitten oli yksi valkoinen (olisikohan ollut ms valkoinen?) pk satiini rex, josta tuomarikin sanoi, ettei ole koskaan nähnyt yhtä selkeää rexiä. Se oli todellakin oikeasti kiharakarvainen, kuin pieni lammas! Janen veli, Kardos Kaakaopisara pokkasi itselleen myös jonkin KuMa-ruusukkeen lemmikkiluokasta, mutta minun ottamani kuvat siitä eivät onnistuneet. Voin kuitenkin kertoa, että oli tosi suloinen poika. Tikan Jonnalla eli Loviisan kasvattajalla oli hopeasoopeli roan uros, siitä on jonkinlainen kuva alla ja sekin oli aivan mahtavan värinen.

Hopeasoopeli roan:


Samoin Jonnalla oli mukana myös arosopuleita, hän nimittäin toi syksyllä Suomen ensimmäiset arosopulit Hollannista. Ne olivat tuolla näytteillä myös ja sain jopa jonkinlaisen kuvan niistä:

Videokokeilua

Uusi työkännykkä osaa tallentaa jo vaikka FullHD-tasoista videota ja tulipa sitten kokeiltua, josko Lady Janen seikkailuista saisi muutama pätkiä tallennettua. Tässä tuleekin niistä ensimmäinen ja tarkoitus olisi ottaa näitä enemmänkin ihan pelkkien kuvienkin lisäksi. Samalla tässä tulee harjoiteltua Youtuben käyttöä paremmin nyt kun se laajeni Suomeen ja avautui myös Google Appsin käyttäjille.



Videosta löytyy myös Youtubesta tuo ihan alkuperäinen 1280x720 eli 720p versio. Tässä nyt kuitenkin ensin pienempänä versiona suoraan sivulla. Kannattaa bongata lyhyestä videosta tuo Lady Janen kahdella jalalla tepastelu.

Näyttelykuumetta

Eipä ole tullut kuukauteen kirjoiteltua mitään, mutta toisaalta ei ole ollut oikein asiaakaan. Hamsterielo sujuu kommelluksitta.
Nyt kuitenkin huomenna on näyttelyt Ikurissa ja emännällä alkaa jännitys nousta. Ekat näyttelyt vuoteen ja ekat myös molemmille tytöille. Survival kit on jo jotakuinkin kasassa, boksit tarttis vielä laittaa ja taksi on tilattu huomisaamuksi. Joo, tämä laiskiainen tuo hamsterinsa näyttelyyn taksikyydillä Samsoniten laukussa...

Siri aiheutti keskiviikkoiltana jännitystä: kun se illalla heräsi, sen toinen silmä oli ummessa. Olin nähnyt sen aiemmin puuhailevan heinällä täytetyssä pahvilaatikossa, joka sillä terrassa oli virikkeenä ja pelkäsin heti, että joku korsi olisi osunut silmään. Keitin vettä, että saisin puhdistettua silmää, mutta silmä aukesi sinä aikana kun vesi jäähtyi. Se näytti auenneenakin vähän oudolta, joten ajattelin katsoa aamuun asti ja lähteä eläinlääkärille, jos se vielä olisi kiinni tai muuten outo. Myöhemmin illalla silmä kuitenkin näytti ihan tavalliselta eikä mitään outoa ole ollut nyt myöhemminkään, joten olikohan Sirillä sitten vain tavallista pahemmat iltarähmät keskiviikkona, en tiedä. Niin että näyttelyreissu ei ole ainakaan toistaiseksi vaarassa.

Itse puuhastelen päivän Sebastian Mårtenssonin sihteerinä, hän tuomaroi kaikki robot ja campbellit, joten en (taaskaan) pääse katsomaan lähietäisyydeltä, miten omat elukat käyttäytyvät tuomarien käsittelyssä. Sirin käytöstapoihin voi luottaa, se korkeintaan alkaa näkertää tuomarin sormia. Jane sen sijaan on välillä vähän pököpää, tuskin sekään puree, mutta voi keksiä jotain muuta päätöntä. Ja sitten se saattaa jännittää eikä toisaalta välttämättä yhtään innostu hampaiden tarkistamisesta.

Sitten tässä on vielä yksi kuva vuoden takaisesta näyttelystä, joka sekin oli Ikurissa. Ja ihan eka kuva Siristä, joka tuolloin oli vielä nimetön ja kiroili paljon. Siitä on tosiaan vuosi aikaa kun Siri meille tuommoisena pikkuisena tirriäisenä tuli.


Ja ettei Jane tule mustasukkaiseksi, niin tässä kuva siitäkin. Tämä kuva kertonee sen, miksi Janesta on niin vähän kuvia. Jos se pysyy joskus paikoillaan, se näyttää kuvassa jotenkin epämuodostuneelta.

Ilmeellä sä vedät

Sirillä on välillä ihan katu-uskottavia ilmeitä.

Ja loppuun kuva Janestakin, kun ei ole pitkään aikaan ollut.

Lisää papovasta

Huhtikuussahan kirjoittelin täälläkin, että Ruotsissa oli tavattu varma papova-tapaus, mutta sen jäi tuolloin siihen yksittäiseen tapaukseen.

Nyt Ruotsin hamsteriyhdistys tiedottaa sivullaan, että epäiltyjä papova-tapauksia on tullut nyt ainakin kaksi. Niitä ei ole varmistettu, mutta oireet ovat samanlaisia kuin papovassa ja hamsterit ovat kuolleet nopeasti. Koska tapaukset on todettu eri puolilta Ruotsia, Skånesta ja Södermanlannista ja molemmat oireilleet hamsterit ovat olleet ymmärtääkseni eläinkaupasta ostettuja, niin on todennäköistä että tartunnan lähteenä on jokin eläintukku.

Pahinta asiassa on se, että eläintukut ovat paljolti kansainvälisiä eikä mikään takaa sitä, etteikö samasta tukusta olisi tuotu hamstereita Suomeenkin ja näillä siis saattaa olla papovaa matkassa. Mikä tietysti on hemmetin ikävää, jos Suomeen papova tulee. Suomi on ollut vuosikausia papova-vapaa maa, mutta perimätieto kertoo, että jossain vaiheessa näyttelytoiminta oli jäissä pitkiä aikoja, jotta papovan leviäminen erityisesti jalostushamstereiden joukossa saatiin estettyä.

Sinänsä papovan mahdollinen esiintyminen eläinkauppahamstereilla on ongelmallista. Eläimet luultavasti hyvin usein myydää sellaisille ihmisille, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan papovasta eivätkä osaa edes ajatella, että oireet ja ennenaikainen kuolema voisivat olla mitään muuta kuin huonoa onnea. Papovan leviämisen estämiseksi olisi tärkeää saada kiinni kaikki epäillyt tapaukset ja lähettää ne Eviraan tutkittaviksi (ohjeet), mutta se ei ole halpaa lystiä ja toisaalta jos ei tiedä mitään papovasta ja sen vakavuudesta, ei moista tule edes ajatelleeksi. Enkä tiedä kiinnostaako eläinkauppojakaan alkaa valistaa ostajia papovasta, sellaisen mainitseminenhan tarkoittaisi ainakin epäsuorasti sen myöntämistä, että eläinkaupat eivät tiedä mistä ja millaisista oloista heidän eläimensä tulevat ja että he saattavat myydä sairaita eläimiä. Papovan itämisaika on 5-30 viikkoa, joten luovutusikäisenä (5 viikkoa) myyty hamsteri saattaa elää useita kuukausia ihan terveen näköisenä ennen sairastumistaan. Eikä kokematon tai aina kokeneempikaan harrastaja osaa epäillä, että itsellä monta kuukautta olleen hamsterin oireiden ja kuoleman takana olisi jokin, mikä on eläinkaupasta peräisin.

Sinänsä en itse ole huolissani, eläinkauppahamsterit harvoin päätyvät näyttelyihin ja vien Janen ihan hyvillä mielin Tampereen näyttelyihin vaikka siellä on ruotsalaistuomareita. Ei tässä nyt mitään paniikkia kannata alkaa itselleen kehittää. Ja toisaalta jos suomalaisilta harrastajilta alkaa kantautua huhuja mahdollisista papovatapauksista, meidän varotoimiksi riittää näyttelylakko. Ja jatkossakin aion ostaa hamsterini kasvattajilta.

SHY:n näyttelyt 23.2. Tampereella!

Hamsteriyhdistys järjestää 23.2. näyttelyt Tampereella, Ikurin Virelässä, kutsu. En ole hetkiin seuraillut SHY:n keskustelupalstaa, Facebook hoitaa hyvin pitkälle hamsterikommunikoinnin tarpeet ja nyt sieltä sitten bongasin tiedon siitä, että Virelässä on helmikuun lopulla viralliset näyttelyt. On ulkomuoto- ja lemmikkiluokat, tuomareista ei ole vielä tietoa, mutta kun yhdistyksen näyttelyt ovat, niin viralliset tuomarit tulee.

Ilmoitin jo molemmat tytöt mukaan sekä ulkomuoto- että lemmikkiluokkiin, niin että tulossa ollaan. Kummallekin se on ensimmäinen näyttely ikinä. Yritän myös pyydystää itselleni jonkin sihteerinpestin, niin päivä kuluu rattoisasti siinä. Suurempaa menestystä en odota, Siri ei ainakaan uml:ssä pärjää epätasaisen tikkauksensa takia. Janen väristä en tiedä (ilmoitin sen mukaan ihan vain hopeasoopelina, unohdin kilpikonnan ja toisaalta minä en ainakaan näe kilpparilaikkuja sillä missään), mutta nauha ei ole silläkään maailman paras vaan vähän rikkonainen ja epätasainen. Lemmikkiluokasta Siri voisi saada ihan kivat arvostelut, kunhan vain saan siltä kynnet leikattua ennen näyttelyitä. Ja miksei Janekin, vaikka se onkin aika vilkas. Käsissä pitämistä täytyy kyllä treenata ja pienimuotoinen laihdutuskuurikaan ei tekisi pahaa, se vähän nimittäin joulun tienoilla pääsi plösähtämään ja paino on yli 160 grammaa.