Ilmeellä sä vedät

Sirillä on välillä ihan katu-uskottavia ilmeitä.

Ja loppuun kuva Janestakin, kun ei ole pitkään aikaan ollut.

Lisää papovasta

Huhtikuussahan kirjoittelin täälläkin, että Ruotsissa oli tavattu varma papova-tapaus, mutta sen jäi tuolloin siihen yksittäiseen tapaukseen.

Nyt Ruotsin hamsteriyhdistys tiedottaa sivullaan, että epäiltyjä papova-tapauksia on tullut nyt ainakin kaksi. Niitä ei ole varmistettu, mutta oireet ovat samanlaisia kuin papovassa ja hamsterit ovat kuolleet nopeasti. Koska tapaukset on todettu eri puolilta Ruotsia, Skånesta ja Södermanlannista ja molemmat oireilleet hamsterit ovat olleet ymmärtääkseni eläinkaupasta ostettuja, niin on todennäköistä että tartunnan lähteenä on jokin eläintukku.

Pahinta asiassa on se, että eläintukut ovat paljolti kansainvälisiä eikä mikään takaa sitä, etteikö samasta tukusta olisi tuotu hamstereita Suomeenkin ja näillä siis saattaa olla papovaa matkassa. Mikä tietysti on hemmetin ikävää, jos Suomeen papova tulee. Suomi on ollut vuosikausia papova-vapaa maa, mutta perimätieto kertoo, että jossain vaiheessa näyttelytoiminta oli jäissä pitkiä aikoja, jotta papovan leviäminen erityisesti jalostushamstereiden joukossa saatiin estettyä.

Sinänsä papovan mahdollinen esiintyminen eläinkauppahamstereilla on ongelmallista. Eläimet luultavasti hyvin usein myydää sellaisille ihmisille, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan papovasta eivätkä osaa edes ajatella, että oireet ja ennenaikainen kuolema voisivat olla mitään muuta kuin huonoa onnea. Papovan leviämisen estämiseksi olisi tärkeää saada kiinni kaikki epäillyt tapaukset ja lähettää ne Eviraan tutkittaviksi (ohjeet), mutta se ei ole halpaa lystiä ja toisaalta jos ei tiedä mitään papovasta ja sen vakavuudesta, ei moista tule edes ajatelleeksi. Enkä tiedä kiinnostaako eläinkauppojakaan alkaa valistaa ostajia papovasta, sellaisen mainitseminenhan tarkoittaisi ainakin epäsuorasti sen myöntämistä, että eläinkaupat eivät tiedä mistä ja millaisista oloista heidän eläimensä tulevat ja että he saattavat myydä sairaita eläimiä. Papovan itämisaika on 5-30 viikkoa, joten luovutusikäisenä (5 viikkoa) myyty hamsteri saattaa elää useita kuukausia ihan terveen näköisenä ennen sairastumistaan. Eikä kokematon tai aina kokeneempikaan harrastaja osaa epäillä, että itsellä monta kuukautta olleen hamsterin oireiden ja kuoleman takana olisi jokin, mikä on eläinkaupasta peräisin.

Sinänsä en itse ole huolissani, eläinkauppahamsterit harvoin päätyvät näyttelyihin ja vien Janen ihan hyvillä mielin Tampereen näyttelyihin vaikka siellä on ruotsalaistuomareita. Ei tässä nyt mitään paniikkia kannata alkaa itselleen kehittää. Ja toisaalta jos suomalaisilta harrastajilta alkaa kantautua huhuja mahdollisista papovatapauksista, meidän varotoimiksi riittää näyttelylakko. Ja jatkossakin aion ostaa hamsterini kasvattajilta.

SHY:n näyttelyt 23.2. Tampereella!

Hamsteriyhdistys järjestää 23.2. näyttelyt Tampereella, Ikurin Virelässä, kutsu. En ole hetkiin seuraillut SHY:n keskustelupalstaa, Facebook hoitaa hyvin pitkälle hamsterikommunikoinnin tarpeet ja nyt sieltä sitten bongasin tiedon siitä, että Virelässä on helmikuun lopulla viralliset näyttelyt. On ulkomuoto- ja lemmikkiluokat, tuomareista ei ole vielä tietoa, mutta kun yhdistyksen näyttelyt ovat, niin viralliset tuomarit tulee.

Ilmoitin jo molemmat tytöt mukaan sekä ulkomuoto- että lemmikkiluokkiin, niin että tulossa ollaan. Kummallekin se on ensimmäinen näyttely ikinä. Yritän myös pyydystää itselleni jonkin sihteerinpestin, niin päivä kuluu rattoisasti siinä. Suurempaa menestystä en odota, Siri ei ainakaan uml:ssä pärjää epätasaisen tikkauksensa takia. Janen väristä en tiedä (ilmoitin sen mukaan ihan vain hopeasoopelina, unohdin kilpikonnan ja toisaalta minä en ainakaan näe kilpparilaikkuja sillä missään), mutta nauha ei ole silläkään maailman paras vaan vähän rikkonainen ja epätasainen. Lemmikkiluokasta Siri voisi saada ihan kivat arvostelut, kunhan vain saan siltä kynnet leikattua ennen näyttelyitä. Ja miksei Janekin, vaikka se onkin aika vilkas. Käsissä pitämistä täytyy kyllä treenata ja pienimuotoinen laihdutuskuurikaan ei tekisi pahaa, se vähän nimittäin joulun tienoilla pääsi plösähtämään ja paino on yli 160 grammaa.

Siri 1 vuotta ja 2 päivää

Meiltä oli melkein unohtua se seikka, että Siri täytti kokonaisen yhden vuoden toissapäivänä, 27.12.12. Niin se aika vain menee, meidän pieni särisevä lumipallokin on jo aivan aikuinen, ohittanut optimaalisimman lisääntymisiän ja muutaman kuukauden kuluttua näyttelyissäkin menisi jo veteraaniluokkaan. Mutta ikähän on vain numeroita, minusta Siri on ainakin ihan yhtä upeaturkkinen, vilkas ja nuorekas talvikko kuin aiemminkin.

Synttärisankari itse:

Juhlapyhät ohitse

Juhlapyhät ovat aina vähän kurjia, jos ollaan johonkin menossa useammaksi päiväksi. Hamsterit täytyy jättää yksin siksi aikaa, mutta silloin pidän rajana sitä, että ne ovat maksimissaan kolme yötä yksin. Niin tänäkin jouluna, itse lähdin reissuun jo perjantaina, mutta Karri oli kotona sunnuntaihin asti ja ehti sunnuntaina vielä tehdä viimeiset siivoukset ja vedenvaihdot. Minä puolestani palasin keskiviikkona pitämään huolta hamstereista.

Koska Jane on ehdottoman epäluotettava hamsteri, Karri nosti sunnuntaina dunan alas lattialle siltä varalta, että jos Jane saa päähänsä karata, se ei putoa korkealta. Tämä on ollut usein meillä tapana, jos syyrialainen asustelee muovidunassa. Ovat ne sellaisia tuholaisia sille päälle sattuessaan...

Jane ei ollut sunnuntaina arvostanut päiväsiivousta lainkaan vaan oli tuhissut Karrille paheksuvasti. Keskiviikkonakin siivosin molemmat jo aikaisin päivällä ja Janesta näin lähinnä vain vilauksen kun luttakorvainen, äkämystyneen oloinen hamsteri singahti pesämökistä piiloon pahvitunneliin. Siri sen sijaan oli suopeammalla tuulella varsinkin sen jälkeen kun olin antanut tuoreruokaa. Se istui tuoreruokakuppinsa vieressä ja söi kuin olisi nälkää nähnyt. Karri tosin paljasti antaneensa Sirille joululahjan: kananmunakennon, jossa oli herkkuja. Kennoon oli jyrsitty pieni reikä ja parhaat herkut oli käyty korjaamassa talteen.

Jane ja joulusiivo

Joulun kunniaksi hain paikallisesta ison säkin purua ja siivosin Janen dunan tänä iltana perusteellisesti. Tunnen itseni pahaksi ihmiseksi. Jane-raukka oli siivouksesta niin järkyttynyt, että se nökötti puusillan päällä kauan pelästyneen näköisenä ja nyt se kaivaa yhtä nurkkaa, josta se kai kuvittelee pääsevänsä pois. Ei tämä ole koti kun haisee ihan vieraalta. Ja mökkinurkassa on vielä vanhoja puruja, joissa luulisi sitä tuttua hajua olevan!
Eikä tässä vielä kaikki, Siri sutii jonkin putken sisällä. Se on kyllä pelkkää sympatiarapinaa, koska Sirin terraa ei tällä kertaa siivottu perusteellisesti.

Eläinkokeen hämmästyttävät tulokset

Kas niin, edellisessä postauksessa kuvailtu eläinkoe on jatkunut viikon verran ja on tapahtunut seuraavaa:
1. ensimmäisenä aamuna Janen rulla näytti siltä kuin siihen ei olisi koskettukaan. Olimme huolissamme, onko meidän prinsessa joutunut nukkumaan ilman lakanoita. Niin surkeasti asiat eivät onneksi olleet, sillä kurkistus pesään osoitti että rullasta oli nätisti nypitty ilmeisen sopiva määrä paperia, jossa hamsterin sopii nukkua.
2. ensimmäisen siivouksen jälkeen sama tilanne toistui, rullasta oli napsittu hyvin nätisti riittävä määrä paperia pehmustetarpeiksi.

Vessapaperirulla kuitenkin tuhoutui maanantain ja tiistain välisenä yönä, mutta tuhoutumistapa oli varsin erikoinen. Jane oli tonkinut niin paljon puruja, että purukasa ylsi juomapullon putkeen asti, jokin puru oli osunut venttiiliin ja pullo oli vuotanut tyhjiin. Lähellä seisoskellut vessapaperirulla oli kuitenkin imenyt itseensä suurimman osan vedestä, purut olivat jotakuinkin kuivia pullon ympärillä, mutta paperirulla oli märkä! Koskaan aiemmin meillä ei ole tapahtunut tätä, että pullo vuotaisi tyhjiin, mutta kokeneemmat harrastajat ovat siitä varoitelleet kyllä, että näinkin voi käydä. Näköjään siis voi!

Tässä vielä meidän koe-eläin söpöilemässä:

Eläinkoe

Meillä on jatkuvasti Karrin kanssa kränää siitä, mikä on riittävä määrä lakanoita (lue: vessapaperia) meidän hamstereille. Minusta 10 siivua Janelle ja 8-9 siivua Sirille saa luvan riittää. Karri puolestaan on sitä mieltä, että meidän pilallehemmotellut kermaperseet tarvitsevat vähintään rullan per nenä!

Niinpä päätin tänä iltana tehdä eläinkokeen: mitä hamsterit tekevät, jos saavat dunaansa/terraansa kokonaisen vessapaperirullan. Siri kylläkin sai vain rullanjämän, jossa ei paperia ollut enää kovin paljon. Se ei tajunnut siitä mitään, ei koskenutkaan. Heti kun silppusin paperit pienemmiksi, se haali ne pesäänsä kiireellä.

Janen dunan koeasemelma on kuvattuna tässä, koe-eläin itse on vetäytynyt pahvilabyrinttiinsa miettimään asioita. Testi on siis tylsässä vaiheessa: rullaa ei olla käyty edes haistelemassa. Lupaan kuitenkin raportoida asiasta myöhemmin.

Lemmikit ihmisinä

Sosiaalisessa mediassa on liikkunut muutaman päivän Youtube-video, jossa miehellä on kaksi kaveria. Toinen käyttäytyy kuin koira ja toinen käyttäytyy kuin kissa. Samasta teemasta Jupu on piirtänyt pari sarjakuvaa:
kissa kaverina
koira kaverina

Mutta millaisia olisivat meidän hamsterit ihmisinä? Tämä vaatiikin vähän miettimistä, mutta ehkä niitä ei viitsisi kauaa katsella kavereinaan...

Jane nukkuisi kaikki päivät ja haluaisi lähteä kaupungille sitten puolilta öin eikä ymmärtäisi ollenkaan, että meidän pitää herätä aamulla aikaisin. Se olisi syövinään yleensä kaikki tarjotut ruuat, tosin joskus tulisi joidenkin ruokien kohdalla "hyi yök, en varmasti syö!" - huutoja. Se kuitenkin säilöisi osan ruuista vessaan ja myös nukkuisi vessan vieressä. Pilaantumisvaarassa olevien vessavarastojen siivous saisi aikaan turhautunutta puhinaa ja joskus raivokohtauksia.
Jane tykkäisi viettää paljon aikaa vedellen puukolla silpuksi vaatehuoneen lattialistoja ja turhautuisi siitäkin, jos sitä kiellettäisiin tai yritettäisiin estää tekemästä moista. Ja jos joku sattuisi tuoksumaan oikein hyvältä sen mielestä, se purisi.
Silloin kun Janen tekisi miestä mieli, se onneksi ei läträisi hajuvesiä niin että vieruskaverit tukehtuvat kuten eräät meidän hamsteriystävämme ovat tehneet. Joka iltapäivä sen kaunistautumisrituaaleihin kuluisi tovi jos toinenkin.

Siri olisi vähän enemmän päiväaktiivinen, mutta sen aktiivisuuskohtaukset kestäisivät vain vähän aikaa, sitten se painelisi takaisin pötkölleen. Sen ruokatavat olisivat kokolailla sikamaiset, se sotkisi koko lautasen ympäristön kun etsisi annoksesta niitä mieluisia osia. Muutenkin Sirin päähuolenaihe olisi se, että hänet jätetään ilman ruokaa, jos ruokakaapin ovet kolisevat, se ryntää jaolle ja näyttää hätääntyneeltä, jos sille ei anneta mitään.
Kynsienleikkauksesta Siri ei pitäisi, mutta aina joskus pitkiin kynsiin tympääntyneet kaverit passittaisivat sen manikyyriin. Siellä Siri huutaisi vastalauseita, yrittäisi karata ja jos ei pääsisi karkuun, se paskoisi alleen.

Tarina hyönteishyökkäyksestä

Kokeneet hamsteriharrastajat puhuvat usein siitä, että pakastavat ennen avaamista kaikki ruokapussit. Tällä torjutaan erinnäisiä hyönteisiä, joita kuivaruokien mukana saattaa tulla kotiin. Niin minäkin tein silloin alkuunsa, mutta jossain vaiheessa se sitten unohtui...

Viime kevättalvella meillä lenteli ajoittain koin näköisiä ötököitä. Koska ne pyörivät pääasiassa työhuoneessa ja joskus jopa hamstereiden dunissa, oli melko helppo paikallistaa alkusyy hamstereiden ruokiin. Jokin ruokasatsi kantoi mukanaan toukkia, joista kuoriutui lentäviä perhosia. Yksi koteloitunut toukka löytyi työhuoneen katosta ja kun toinen löytyi keittiöstä riisipussista, alkoi todellinen puolustustaistelu.

Olimme kotitunnistaneet ötökät jauhokoisa-nimisiksi perhosiksi, mutta tarkemmin ajatellen se voi olla keittiökoisa (lisää tietoa hyönteismaailmasta), koska jauhokoisa on isompi ja toisaalta toukat elelivät mitä ilmeisimmin siementen seassa, eivät jauhoissa.

Meidän vastahyökkäys lähti siitä, että hävitimme saastuneeksi epäilemämme kuivaruokaerät, sen riisipussin sisältöineen ja keittiön kuiva-ainekaapista lähti kävelemään kaikki vähänkään vanhentunut tavara. Kuiva-ainekaappi pyyhittiin huolellisesti ja tarkastettiin. Hamsterien jäljelle jääneet kuivaruuat pakastettiin vähintään 3-4 päivän ajan ja ruokalaatikoissa tehtiin yleinen siivous myös. Sen jälkeen kaikki ruokapussit on pakastettu huolellisesti, joskus vähän turhankin huolellisesti. Löysin nimittäin tänään pakastinta tonkiessani ruokapussin, joka on ollut pakastimessa hyvinkin pari kuukautta... No, miksipä kuiva ruoka siellä menisi.

Olemme selvinneet ötökkäinvaasiostamme näillä toimilla, ei ole tarvittu mitään pyretriinivalmisteita tai muita rajumpia toimenpiteitä. Perhosia ei ole aikoihin näkynyt. Sopii kuitenkin koputtaa puuta, sain jostain sellaisen käsityksen, että pakastaminen tappaisi toukat ja aikuiset perhoset, mutta kotelot selviäisivät siitä.

Ja lopuksi koisaa suloisempi ötökkä.