Nirsopetteri

Olemmekohan saaneet viallisen hamsterin? Ei muuten, mutta se nirsoilee. Eikö hamsterinaaraan lempiharrastuksen tulisi olla ylensyönti?
Lanttu: ei kelpaa enää, ennemmin kelpasi joten kuten
Banaani: ei kosketakaan, ei tuoreeseen eikä kuivattuun
Kuivattu luumu: kuppiin jäi
Kuivatut pihjalanmarjat: ei ole vissiin tajunnutkaan että ne olisivat syötävää
Rusinat: hyh hemmetti
Kuivattu porkkana: ei kiinnosta

Jos Karamellilta kysyttäisiin, se söisi vain pähkinöitä, salaattia ja juustoa. Arvatenkaan mikään näistä ei ole sellainen ruoka-aine, jota kannattaisi syöttää suuria määriä.


Ruokakupin suunta kuitenkin kiinnostaa ainakin silloin kun sitä ollaan täyttämässä.

Mmm, food...

Mmm, food...
Originally uploaded by Damork

Karamelli ahtaamassa taas poskipussejaan täyteen.

Kääpiöitä

Karamelli on edelleen hengissä, vaikkei tässä olekaan tullut raapusteltua blogiin mitään. Sitä tavallista elämistä: ruokkimista, siivoamista, ihastelua ja sen semmoista. Eilen tein taas pikkusiivon eli siivosin pesämökistä varastot ja papanat pois.

Huomasin viikonloppuna, että Noksopin tilalle Koskikeskuksen kauppatunneliin on tullut Faunatar. Ostin sieltä heräteostoksena puisen sillan Karamellille. Siellä oli myynnissä myös venäjänkääpiöhamstereita: talvikoita ja roborovskeja. En ole koskaan nähnyt moisia luonnossa, joten oli yllätys miten pieniä ne olivatkaan! Voi tietysti olla, että ne olivat vielä nuoria ja ruokintakaan ei välttämättä ole ihan kohdillaan.
Sellainen kääpiöhamsteri olisi toki söpöinen veijari vaikka olenkin ihan ihastunut näihin syyrialaisiin. Kovasti polttelisi se tyhjillään oleva pienempi duna, joka oli Karamellilla alunperin. En ole sitä mihinkään antanut pois tai heittänyt menemään vaan se lojuu käyttämättömänä työhuoneen nurkassa. Mieli tekisi hankkia toinen pieni vipeltäjä, mutta jospa nyt katson kuitenkin vähän pidempään että miten Karamellin kanssa menee. Onhan se kuitenkin meidän valtakunnan ykköshamsteri!

Yleisön pyynnöstä: kuvia

Koska en ole aikoihin saanut Karamellista oikein hyvää kuvaa, laitan tähän nyt arkistoista löytyneitä vanhempia kuvia. Pitäisi taas usuttaa mies kameransa kanssa hamsterihäkkiin.
Karamellilla on tänään taas masennuspäivä, jota myös kiima-ajaksi kutsutaan. Taas se nukkuu nurkissa, haisee metkalle ja jäykistelee kun sitä silittää (yleensä se mieluummin väistää silityksiä). Ja ruokakaan ei niin kauheasti kiinnosta.

Ei mikään ituhippi

Ensimmäistä kertaa kokeilin antaa tänään Karamellille lihaa. Enkä suinkaan mitä tahansa lihaa vaan naudan palapaistia, tosin vain pienen murenan. Ruokintaohjeissahan kehotetaan antamaan lihatuotteita kerran tai pari viikossa, mutta Karamellin eläinperäiset sapuskat ovat tähän asti olleet lähinnä mikroskooppinen palanen juustoa tai ripaus maitorahkaa. Juusto kelpaa, maitorahkan menekki riippuu vähän päivästä.

Mutta tänään siis ehtaa lihaa! Karamelli ei edes nikotellut kun tunki lihan poskipusseihinsa, ilmeisesti liha oli sen mielestä jees. Netistä löytyy kahta eri ohjetta lihan tarjoilemiseen: kypsennettynä tai raakana. Ilmeisesti kuitenkin kumpanakin voi antaa. Minä annoin kylmästi lihan raakana, sillä jos hamsteri luonnossa syö esimerkiksi kiinni saamiaan hyönteisiä ja toukkia (kuvittelen, että se saattaa näitä popsia suihinsa villinä eläessään), niin tuskin se alkaa väsäillä pesäkoloonsa nuotiota kypsentääkseen toukat.

Yleensä Karamelli ei vie paheksumiaan ruokia edes varastoon vaan jättää ne kuppiinsa. Banaani on paheksuttua ruokaa, siihen se ei ole suostunut edes koskemaan. Rusinatkaan eivät kelpaa ainakaan ruokakupista, jos niitä ripottelee häkkiin, se saattaa haksahtaa viemään ne varastoonsa.
Saksanpähkinä on suurta herkkua, tietysti, ainahan kaikki rasvainen maistuu hyvältä. Terästän pähkinöillä Karamellin siemensekoitusta, josta se kyllä tykkää nyppiä talteen vain ne jutut, mistä itse tykkää. Pitäisi joskus varmaan punnita Karamelli ja alkaa seurailla sen painoa, niin näkisi luotettavasti onko ruokavalio oikeansuuntainen.
Muita herkkuja ovat myös salaatti ja ostamani sinimailasen idut. Joo, naurakaa pois, me syötämme hamsterille ituja! Joku kerta kaupassa käydessäni tuli mieleen, että jos kassaneidit seurailevat ihmisten ostoksia, niin pääsin varmaan jollekin weirdo-listalle: pieni purkki lapsille tarkoitettua omena-ananas-Bonaa, pienin löytämäni kukkakaali, pienin löytämäni parsakaali, näkkileipää, pieni pussillinen saksanpähkinöitä, ituja, yksi porkkana ja yksi päärynä (pieni!). Olisinpa vielä ostanut 25 grammaa jauhelihaa...

Mietin muuten joskus, että jos hamsterille kerran voi antaa esimerkiksi voikukan lehtiä ja muutenkin tuoreita kasveja, niin mitä jos sille kasvattaisi esimerkiksi kauraa? Vähän samaan malliin kuin kissoille, mutta jos sitten leikkaisi korret poikki ja tarjoilisi tuoresalaattina Karamellille?

Suursiivo

Tänään vietettiin suursiivouspäivää pitkästä aikaa. Kuten aikaisemmin kirjoitin, ei tuon uuden kuivikkeen, pissapotan ja isomman dunan aikana ole ollut läheskään niin suurta tarvetta siivoukselle kuin aikaisemmin. Hamsterin papanat ovat aika kuivaa ja siten hajutonta tavaraa, se on pissa mikä haiskahtaa ja niinpä suurimmat hajut ovat häipyneet potan siivoamisella. Ja säännöllisesti olen tyhjentänyt myös mökin sisällön, josta löytyvät ruokavarastot ja ne papanat. Näillä ollaan pärjätty melkein kuukausi eikä nytkään ainakaan hajun perusteella olisi vielä tarvinnut kiirehtiä siivoamista.

Mutta viis siitä, nostin Karamellin taas kuljetusboksiinsa ja aloin hommiin. Tyhjensin purut roskikseen, siinä toimii hyvänä apuna veljen tekemä metallinen pesäkoppi, jossa on vähän liian pieni suuaukko Karamellille, mutta joka on ihan oivallinen vehje purujen kauhomiseen. Joo, olisi minulla kukkalapiokin jossain, mutten tiedä missä.
Dunan läpinäkyvän yläosan pyyhin vain sisältä ja ulkoa kostealla rätillä ja kuivasin. Alaosa sai kylpyhuoneessa mäntysuopa-tiskiharja-käsittelyn. Vaikka se onkin iso, niin se on aika kätevä käsitellä kyllä pestessä. Sen jälkeen huolellinen kuivaus. Pesämökki sai myös kosteapyyhinnän, vaihdoin juomapulloon veden ja puruja pesään. Puruja muuten kannattaa laittaa aika reilusti, ne näyttävät painuvan jonkin verran kasaan hamsterin tampatessa pitkin häkkiään.
Laitoin samalla häkin sisustusta vähän uusiksi, alla on kuva ensimmäisestä yritelmästä, mutta kuvassa oleva pahvirulla sai paikan mökin takaa, juoksupyörä peri rullan paikan ja juoksupyörän paikalle tuli pahvilaatikko ja heinäpesä. Sitten ei muuta kuin ruuat kuppiin, katto päälle ja hamsteri sisään ihmettelemään.

Heinäpesästä puheenollen, Karamelli ei ole oikein tajunnut heinäpesän ideaa, siis sitä, että sitäkin voi jyrsiä ja siitä voi nyhtää heinää. Heinäpesä oli kuitenkin Karamellin virikkeenä tänään siellä kuljetushäkissä ja siellä hiirulainen hoksasi sen syvimmän tarkoituksen. Nyt se tuhoaa sitä suurella innolla.

Rakkaan lapsen monet nimet

Vanhan sanonnan mukaan rakkaalla lapsella on monta nimeä. Karamelli ei tee poikkeusta, vaikka tämä karvakuonolainen onkin ollut meillä vasta vähän reilun kuukauden. Tässä vähän listaa, mitä nyt tällä hetkellä tulee mieleen:
- Hiirulainen
- Pikkuhirmu-Hiirulainen
- Terroristirotta
- Hamstraaja
- Tilkkutäkki
- Nappisilmä
- Syöksypötkylä
- Rapistelija
- Ahtaaja
- Spider Hamster (tämä termi tulee saamaan tarkennusta, jos saamme koskaan otettua kuvaa tästä Spider Hamster-touhusta)
- Talttahammas
- Töpöhäntä
- Termiitti
- Luttana
- Haisuli (yllättäen tämä on varattu kiimapäiviksi)
- Kaivelija
- Myyrä
- Jyrsis

Ujopiimä

Tässä meidän pikku ujopiimä menossa poskipussit täynnä kohti omaa dunaansa. © KH.
Tänään oli taas pikkusiivouspäivä (eli vessan putsaus ja varastojen tuhoaminen) ja Karamelli joutui evakkoon kuljetusboksiinsa. Olin laittanut kuljetusboksiin paksulti puruja, ajattelin että ehkä Karamelli innostuisi kaivelemaan siellä, mutta ei sitä kiinnostanut tällä kertaa. Karamelli päätteli nälänhädän uhkaavan, joten oli aika tunkea poskipussit niin täyteen ruokaa (boksissa oli ruokakuppikin) kuin suinkin vain vetää ja mahtuu. Kuvassa sitten näkyy tulos, joskaan ei kovin selvästi, mutta on siellä poskipusseissa jotakin. Tässä kuvassa olen nostamassa Karamellia boksista takaisin dunaansa.

Epävalokuvauspäivä

Yritin ottaa tänään valokuvia. Karamelli ei selvästikään ollut poseeraustuulella.

"Lällällää, mä olenkin nopeampi kuin toi sun tyhmä kameras!"


"En muuten takuulla kato sinne päin. Ja mun takapuoli ei varmana ole noin iso! Mä syön sut, jos laitat ton nettiin..."


"*huokaus* No ota nyt sit. Paikoillani en silti ole."

Siivouspäivä

Joko tuo isompi duna, uusi kuivike (Mörtti-Röpö) tai vessa on aiheuttanut sen, että siivoustarve on huomattavasti pienentynyt. Uusi dunahan tuli melkein 3 viikkoa sitten enkä ole vieläkään tehnyt siihen kunnon siivoa eli vaihtanut kaikkia puruja ja pessyt dunaa. Ei ole ollut tarvetta! Ei haise! No, vessa kyllä haiskahti tuossa päivänä muutamana, Karamelli tekee pisunsa sinne, papanat löytyvät pesämökistä. Joo-o, melkoinen elukka, siellä ovat yhdessä mökissä sulassa sovussa niin hamsteri, sapuskat kuin papanatkin! Vessan saa kuitenkin pestyä helposti erikseenkin.

Tänäänkään en tehnyt perusteellista siivoa, otin vain Karamellin pois dunastaan ja siivosin mökin, josta löytyikin melkoinen varasto sapuskaa ja niitä papanoita. Mökki on pohjasta avoin, joten sen siivoaminen käy kätevimmin siten, että nostaa mökin pois ja kaapii sen alla olleet purut ja vessapaperinsuikaleet roskiin ja sitten laittaa tilalle uudet purut, suikaleet ja lopuksi mökin.

Karamelli sai taas vähän lisää seikkailtavaa, vaihdoin hieman tavaroiden paikkaa häkissä. Poistin omenapesän, jota se ei käytä enää nykyisin. Juoksupyörä tuli sen paikalle, heinäpesä juoksupyörän paikalle ja heinäpesän paikalle laitoin vaihteeksi sen onton puunpätkän. Karamelli ei selkeästikään pidä näistä siivouspäivistä, koska se raukka joutuu siivouksen ajaksi kuljetuskoppiinsa. Sieltä se yrittää vimmatusti pois, onneksi siinä onnistumatta. Laitan boksiin yleensä jotain askarreltavaa, ruokaa tai pahviputken tai jotain muuta, mutta tänään ei jaksanut ruokakuppi kiinnostaa. Ja lopputulos siivouksesta on kuitenkin se, että kaikki ruokavarastot on tuhottu ja vähintäänkin nälänhätä uhkaa (niin vissiin...)


Paikallisen kebab-ravintolan rullakebabin laatikko on maailman paras keksintö, ainakin meidän mielestä. Pitkänomainen, sopivankokoinen ja melko järeää pahvia, jota Karamelli ei ole viitsinyt tuhota ihan heti.



Tässä näkyvät aika hyvin Karamellin "levikkeet" eli poskipussit täynnä sapuskaa. Ja näkyypä myös Karamellin potta, tuollainen keramiikkaruukku, jonka pohjalla on vähäsen LindoRod-jyrsijähiekkaa ja puruja. Tänne on hyvä tehdä pisut, siitä kertoo se, että kissanhiekkamainen LindoRod paakkuuntuu.

Kohta kuukausi!

Olen taas kotona ja pikkuhirmu on elossa. Olivat kuulemma tulleet hyvin toimeen keskenään miehen kanssa. Oli kuulemma perjantaina ennen kaupungille lähtöä miehen täytynyt ilman muuta käydä katsomassa Karamellia ja ruokkia se (vaikka sillä oikeasti olisikin ollut siemensekoitusta kupissaan). Se on mieskin pehmennyt ihan kokonaan.

Kohta on ensimmäinen kuukausi hamsterinhoitoa takana ja voin tunnustaa, että enpähän tiennyt mitä sain, mutta jos olisin tiennyt, olisin ottanut Karamellin kahta varmemmin. Kuvittelin alunperin saavani hiljaisen hissukan, omistajanvaihdoksesta äkääntyneen rouvashamsterin, jonka päivittäinen hoito olisi rajoittunut lähinnä ruokkimiseen ja siihen, että toteaa hamsterin olevan hengissä. Tästä mielikuvasta huolimatta päätin tarjota sille eläkekodin, noin hyvää hyvyyttäni. Ja miehestä olenkin jo puhunut, hän ei ollut ollenkaan hamsterin ottamisen kannalla vaikkei ehdottomasti sanonutkaan "Ei" vaan oli ympäripuhuttavissa. Onneksi!

Ja mitä sitten oli todellisuus? Utelias, vilkas, pieni, ihastuttava söpöläinen, jonka touhuja seurailee mielenkiinnolla! En suostuisi luopumaan tuosta veitikasta enää ja voipi hyvinkin käydä niin, että kun Karamellista joskus aika jättää, sekä mies että minä katsomme toisiamme ja sanomme yhtä aikaa: "Mitä jos hankittais toinen? Kun meillä on jo tuo häkkikin..." Toivottavasti siihen on kuitenkin vielä pitkä aika.
Kuten sanoin ihan alussa, ei minulla ole aiempaa kokemusta hamstereista tai muista pikkujyrsijöistä enkä todellakaan osannut arvata, millainen tuo on lemmikkinä. Olen ollut jopa yllättynyt siitä, miten paljon Karamellista on iloa. Eihän siitä seuraa niinkään ole, se ei edelleenkään ole käsikesy vaan puuhailee lähinnä häkissään, mutta siinä on paljon seurailtavaa silti. Ja miten äärettömän suloinen se onkaan! Ja ahne ja itsepäinen... Todellinen persoona.

Tässä yksi vanha kuva viime viikolta, © KH