Karamelli on edelleen hengissä, vaikkei tässä olekaan tullut raapusteltua blogiin mitään. Sitä tavallista elämistä: ruokkimista, siivoamista, ihastelua ja sen semmoista. Eilen tein taas pikkusiivon eli siivosin pesämökistä varastot ja papanat pois.
Huomasin viikonloppuna, että Noksopin tilalle Koskikeskuksen kauppatunneliin on tullut Faunatar. Ostin sieltä heräteostoksena puisen sillan Karamellille. Siellä oli myynnissä myös venäjänkääpiöhamstereita: talvikoita ja roborovskeja. En ole koskaan nähnyt moisia luonnossa, joten oli yllätys miten pieniä ne olivatkaan! Voi tietysti olla, että ne olivat vielä nuoria ja ruokintakaan ei välttämättä ole ihan kohdillaan.
Sellainen kääpiöhamsteri olisi toki söpöinen veijari vaikka olenkin ihan ihastunut näihin syyrialaisiin. Kovasti polttelisi se tyhjillään oleva pienempi duna, joka oli Karamellilla alunperin. En ole sitä mihinkään antanut pois tai heittänyt menemään vaan se lojuu käyttämättömänä työhuoneen nurkassa. Mieli tekisi hankkia toinen pieni vipeltäjä, mutta jospa nyt katson kuitenkin vähän pidempään että miten Karamellin kanssa menee. Onhan se kuitenkin meidän valtakunnan ykköshamsteri!
7 kommenttia:
Voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että tosi söpöjä otuksia ne venäjän serkutkin on. Meillähän oli pari sellaista ennen karamalliä ja pikku-S tykkäsi niistä oikeastaan enemmän kuin syyrialaisista.
-M-
Juu, söpöjä ovat, vähän liiankin söpöjä... DI:kin tykkäsi niistä. Syyrialaisissa viehättää kuitenkin se, että niistä löytyy niin paljon eri värimuunnoksia. Jos et ole sattunut vilkaisemaan niin Arcticanin sivuilta löytyy kuvia ja selityksiä: http://arctican.ambientplanet.net/Varigenetiikkaa.htm
Vaikka kyllä tuo Karamellin väri eli valkokirjokilpikonna on yksi persoonallisimmista!
Yuli vain mieleen... jos hankit joskus näitä venäjän serkkuja, niitä voi ottaa enemmänkin kuin yksi, ne kun ovat enemmän laumasieluja verrattuna syyrialaisiin. Mieluusti samaa sukupuolta ja ehdottomasti samaa pentuetta. Jos ovat eri pentueista, niin melko varmasti tappelevat keskenään ja lujasti.
-M-
Juu, tiedän tuon kääpiöiden laumasieluisuuden. Tuo iso duna kyllä riittäisi kahdellekin kääpiölle varmasti aika hyvin. Mutta se on sitten sen ajan murhe se.
Muuten,-M- varmaankin muistaa ne
ns. taskukengurut (tällä nimellä niitä sai ostaa eläinkaupasta 70-luvulla) Nykyäänhän samoja eläimiä myydään gerbiilin nimisinä. Nää lemmikit ovat hyvin seurallisia ja kesyyntyvät helposti.Näitäkin tarvii olla kaksi samassa häkissä,samasta pentueesta ja jos ei halua pentuja runsain määrin niin silloin kaksi samaa sukupuolta. Olivat hyvin söpöjä.
-MUR-MUR-
Juu, gerbiilit ovat ihastuttavia myös, käykääpä katsomassa osoite http://www.gerbiiliyhdistys.fi/ Ja nykyisin niitäkin löytyy monenmontaa eri väriä, jopa kirjavia.
No, niinpä onkin montaa väriä.
Silloin 70-luvulla ei ollut muuta tarjolla kuin Agouti.
-MUR-MUR-
Lähetä kommentti