Hamstrauksen ammattilainen

Olipa kerran kippo, joka oli täynnä ruokaa. Tässä se on tosin jo puolillaan, koska eräs nimeltä mainitsematon neiti (kutsutaan häntä nyt vaikka Loviisaksi) kävi ennen kameran hakemista tyhjentämässä siitä puolet.

Tulee jotenkin mieleen Asterix-sarjakuvien Obelix, joka toteaa jostain ruuasta, todennäköisesti paistetusta villisiasta: "Villisika, ihan ypöyksin jätetty ruokaparka. Parempi korjata se talteen." Ilmeisesti Loviisalla on ollut nyt pari iltaa samankaltaisia ajatuksia sillä eihän sitä nyt voi jättää hamstrausta vain puolitiehen vaan...

Meidän ikioma vasarahai hamsteri...

Sivistynyt hamsteri tarvitsee luonnollisesti myös pöytäliinan mukaansa...

Äiti ja julma maailma ovat opettaneet, että ruokaa ei jätetä lautaselle muuta kuin vähän kohteliaisuussyistä:

Sen pituinen se ruokailu -- murut vain jäivät. Jos olisin ollut kuvaamassa vähän aikaisemmin olisi tässäkin kuvassa varmaan Loviisa katsellut, että tässäkö tämä nyt kaikki sitten oli, eikö olisi ollut jotain lisää?

Kiltti Pertti

Vaikka jokin aika sitten kirjoitin Pertin olevan kova poika kiroilemaan ja Veerakin siitä varoitteli, on Pertti viime aikoina ollut hyvinkin hiljaista poikaa. Dunan siivous ja uudelleenjärjestely sujuvat täysin moitteettomasti (siis Pertti ei näe asiakseen moittia ääneen), en yleensä ota Perttiä kuljetusboksiin siivouksen ajaksi, koska se ei ole tiellä siivotessa. Putkesta sen saa pyydystettyä kädelle ja se vipeltää käsissä ilman rähinöitä. Suoraan dunasta käteen en nykyisin edes yritä sitä napata, koska se nyt vain on paljon vikkelämpi kuin minä. Kai sekin onnistuisi jos ottaisi dunasta pois suurimman osan laatikoista ja putkista, mihin se pääsee karkuun.

Eilisen ainoat kirosanat tulivat siitä, kun yritin kokeilla robojen niskaotetta, jolla sen saisi pidettyä paikoillaan. Tekniikka ei ole todellakaan hallussa ja siinä kohdassa Pertiltä paloi käämit. Noo, joutaahan tässä harjoittelemaan.

Huh hellettä!

No, tänään ei ole ihan niin kuuma kuin tässä joinain päivinä on ollut, mutta lämmintä piisaa silti omiksi tarpeiksi ja hamstereiden mielestä todennäköisesti liiaksikin. Tuttua juttua jo viime kesältä, jolloin kehittelimme juttuja pitääksemme hamsulaiset viileinä. Tänä vuonna ei Tampereen asunnon lämpötila ole noussut vielä samoihin lukemiin kuin viime vuonna, 27C näyttäisi olevan korkeinta, mitä viimeisimmän kuukauden aikana on mitattu. Paljon sekin on toki.

Loviisaa ei ole vielä tänä vuonna kiikutettu häkkivarastoon päiväksi, vaan Karri on viilentänyt sen asumusta muilla keinoilla. Työhuoneessa (jota ei nyt käytetä, koska minä olen viikot muualla) on verhot olleet kiinni kesäkuusta lähtien, ne blokkaavat aurinkoa ainakin jossain määrin. Terran päällä majailee jäädytettyjä vesipulloja ja puruihin on haudattu pakastimessa olleita kiviä. Terrassa ei ole ollut nyt lämpötila-anturia, kun sille kävi vähän huonosti, mutta lämpömittari majailee terran päällä. Eilisiltanakin siinä oli vain noin 22 astetta.

Pertti on siinä onnellisessa tilanteessa, että se asustelee Nukarilla, missä on suht vilpoisena pysyvä omakotitalo. Pahimpina päivänä makuuhuoneen lämpötila oli 25 astetta, mutta se laski siitä sitten yön aikana. Verhot sielläkin ovat kiinni päiväsaikaan ja viikonlopuksi nostin dunan tasolta lattialle, lattiatasossa kun on viileämpää.

Helteet on tietysti kiva juttu kun talvi oli niin kylmä ja luminen, mutta näiden karvakaverien takia sitä odottaa innolla vähän viileämpiä kelejä. Toivottavasti muidenkin hamsterit ovat selvinneet helteistä hyvin.

Paholais-Pertti päätyy kohta lasipurkkiin

On kieltämättä valaisevaa, mutta väsyttävää yrittää nukkua yönsä samassa huoneessa hamsterin kanssa. Tampereellahan meidän hamsterit ovat työhuoneessa ja ovat saaneet mellastaa siellä miten haluavat ilman että se sanottavasti häiritsee meitä. Ei ole tietenkään mitään uutta, että herään yöllä Pertin telmuamiseen ja tungen tulpat korviin ollakseni välittämättä metelistä.

Viime yönä lojuin kuitenkin puolinukuksissa ihan muuten vain ja havahduin jyrsimisääniin. Ne kuulostivat pahemmilta kuin pelkän pahvin jyrsiminen, joten hiljaa pystyyn, taskulamppu ojoon ja katsomaan, mitä se jätkä tekee.
Pertti jukoliste jyrsii dunaansa! Samalla tavalla kuin Loviisa yrittäessään nakertaa itselleen pakoreittiä. Se on kaivanut yhdestä nurkasta purut pois ja onnessaan munakennon alla jäkertää itselleen kulkuaukkoa. Kiittämätön otus, sillä on paljon virikkeitä ja isonlainen duna ja herra jyrsii dunaansa! Hätäapuna käänsin dunan toisin päin ja annoin vähän lisää ruokaa, mutta koko loppuyö meni siinä, että kuuntelin toisella korvalla dunasta kuuluvia ääniä. Ja eikös Pertti alkanut jyrsiä munakennoa, josta luonnollisesti kuuluu samanlainen nakerrusääni...

En kyllä ymmärrä, onko tässä kesässä jotain ihmeellistä kun isossa dunassa on ollut kaksi syyrialaista ja pikkudunassakin Hilma eikä kukaan näistä ole järsinyt itseään läpi dunan pohjasta. Sitten tulee Loviisa ja Pertti, kumpikin on hampaineen dunaparan kimpussa.
Otsikon lasipurkki viittaa luonnollisesti lasiterraarioon, jota meillä ei ole kuin yksi kappale ja sitä hallinnoi Loviisa. Mutta saisihan niitä ostettua joko uutena tai käytettynäkin.
Okei, näissä Gabberin dunissa on tuo ongelma, että pohja ei ole tasainen, kuten noista Loviisan karkuaukkokuvista näkee. Reunoilla on tuollainen ylimääräinen taite, johon saa kätevästi sisäpuolelta hampaat upotettua. Viikonloppuna näin Turtolan Faunattaressa käsittääkseni Savicin dunia, joiden pohjalaatikko oli ihan sileä ja luulen sen olevan fiksumpi vaihtoehto. Harmi vain että tuon ison dunan kokoista (95*50 cm) dunaa en ole nähnyt muilla valmistajilla, en ainakaan sellaista, jossa olisi hamsterikokoinen kalteri. Lasiterraarion etuna kuitenkin on sen siistimpi ulkoasu hampaankestävyyden lisäksi, mutta toisaalta niiden liikuttelu on vaikeampaa, koska ne ovat painavia, särkyviä eikä niitä saa osiin.

Lisää villihamstereita

Löysin Facebookin Hamstern Communityn kautta linkin Feldhamster in Wien-blogiin, jota ymmärtääkseni ylläpitää itävaltalainen valokuvaaja. Hän on innostunut kuvaamaan eurooppalaisia villihamstereita ja omien sanojensa mukaan pitää campbellejä lemmikkeinä.
Täytyy sanoa että ovat aika mahtavannäköisiä otuksia nuo villihamsterit. Olisi kiva päästä joskus näkemään.

Popcornihaukka

ja viikon luontokuva popcornihaukasta:



"Olin haistavinani popcornia..."

Bonsaihamsteri

Loviisa päätti tarkistaa vielä kerran olisiko siellä kulmassa sittenkin potentiaalinen pakoreitti.

Varokaa roboja!

Ei ole olemassa petollisempaa hamsteria kuin roborovski. Katsokaa nyt esimerkiksi näitä kuvia robopoikasista. Miten suloisia nappisilmiä ja viiksikuonoja! Aivan viattoman näköisiä ja pehmoisia, kilttejäkin vielä, ihan varmasti noin nätit hamsterit!

Totuus kuitenkin on joka puolella samanlainen kuin meidän riehuva hamsteriherra: vauhtia riittää niin, ettei siinä ehdi mukana ja vaikka robot eivät mitään sylilemmikkejä olekaan, niin olisi silti joskus hyödyllistä, että ne saisi napattua dunastaan käsiin. Ei ole muuten toivoakaan tai sitten minä olen liian hidas niille. Eikä sekään kelpaa ratkaisuksi, että pyydystää vauhdikkaan villipedon pahviputken avulla pieneen kuljetusboksiin ja kuvittelee nappaavansa sen helpommin sieltä käsiinsä. Kuljetusboksista on helpompi karata ja jos ihminen vielä lykkää kätensä sinne, homma helpottuu entisestään. Kyllä, Pertti yritti jo kertaalleen, niin hidas en sentään ole ettenkö saanut pakomatkaa katkaistua heti alkuunsa.

Kaiken lisäksi tämä vekkuli myös herättelee minua yleensä kahden aikoihin aamuyöstä sutimalla dunan seiniä aivan kuin yrittäisi kiivetä niitä pitkin karkuun. No eihän tassu pystysuoralla muovilla pidä mitenkään, muttei se estä Perttiä yrittämästä. Juoksupyöräänsä Pertti joko ei osaa tai halua käyttää, ehkä minun pitää ostaa sille juoksulautanen, jollaiseen se on tottunut Veeran luona.


"Ai mä vai?!"

No joo, onhan se myönnettävä, että harvinaisen suloinen kaveri Pertti on ja sen touhuja on hauska seurailla (silloin kun sitä ei yritä kiinni vaan tyytyy katselemaan).